Luxor/Skantic

Muuan norjalainen harrastaja otti juuri yhteyttä yksityisviestillä Vinyl Enginen kautta ja kertoi löytäneensä soittimen, joka on identtinen tässä blogissa aiemmin esittelemäni Luxor HF-153:n kanssa. Hänen löytönsä kulkee nimellä Skantic HF-163 ja hän on aloittanut aiheesta runsaasti kuvitetun ketjun Lenco Lovers -forumilla. Harvinaisia pelejä nämä Luxor/Skanticit taitavat olla. Kaikki mitä Kuukkeli tuottaa HF-153:sta taitaa edelleen viitata minun yksilööni eikä Skantic-versiosta löydy yhtään mitään (paitsi yllä linkitetty ketju).

Lisää Dualista

Laitetaan muutama lisätieto tuosta Dualista. Nykyinen neula on safiiri eli ei siis kovin pitkäikäinen vaikka uusia onkin yhä saatavilla. Rasia on kiinnitetty normaalilla puolen tuuman kiinnityksellä ollen siis vaihdettavissa periaatteessa mihin tahansa vastaavan kiinnityksen omaavaan mutta käytännössä johonkin joka toimii parhaiten suurimassaisen varren kanssa. Neulapaino ei ole säädettävissä mitenkään tarkasti. Se on ilmeisesti toteutettu jonkinlaisella jousisysteemillä (kuten Luxor HF-153:n Lenco-äänivarressa) ja säätö on pykälöity puolen gramman välein.

Savikiekot soivat

Joskus syksyllä tämän saman blogin alkuperäisversiossa muuan kommentoija kauhisteli kun kannoin kotiin vielä yhden vinyylinpyörittimen, oheisen täysautomaattisen Dual 1010F:n:



Isompi kuva

On oikeastaan väärin puhua vinyylinpyörittimestä kun tarkoituksena ei ole pyörittää vinyyliä vaan sellakkaa eli niitä mitä populaaristi savikiekoiksi kutsutaan. Olen tuota soitinta hieman puhdistanut ja säätänyt silloin kun aikaa ja innostusta on löytynyt ja tänään uskaltauduin viimein koeajolle:



Isompi kuva

Soi hyvin, paremmin kuin olisin odottanut, ja jopa soittimen automatiikka pelaa hienosti. Rasia on melkoisen primitiivinen, Dualin oma ensiasennusrasia kääntöneulalla mutta sen korvaan jollain paremmalla kun budjetti sallii, ehkäpä jollakin näistä. Rasia ja varren johdotus ovat monotavaraa mutta eihän tässä stereota mihinkään tarvitakaan.

Niin tosiaan, ei Dualia tietenkään ole tarkoitus tuon NAD:n päällä pitää. Se menee musiikkihuoneeseen täydentämään Garrardin ja Luxorin aloittaman trilogian. Koeajo tapahtui NAD:n kanssa siksi että siinä on valmiina DIN-liitäntä levysoittimelle. Lopullisessa paikassaan Dual tarvitsee joko sopivan adapterin tai RCA-pistokkeet DIN:in tilalle.

Delphon eBayssa

Taisin saada oman Delphonini halvalla. EBayssa meni juuri samanlainen, siisti mutta kevyesti modattu pyörityskoneisto hintaan 565 taalaa kun itse maksoin 300. Hintaan saattoi vaikuttaa se että listaus ei ollut ihan virheetön. Lähetin myyjälle muutaman täsmennyksen, jotka hän kyllä auliisti laittoikin näkyville "question & answer" -osioon (näkyy vain rekisteröityneille eBay:n käyttäjille).

Mungo Jerry

Tämmöisiä 70-luvun reliikkejä juuri kuuntelin:

Mungo Jerry - Mungo Jerry (Janus JXS 7000, 1970)
Mungo Jerry - Electronically Tested (Dawn DNLS 3020, 1971)



Joskus nuorena poikana 70-luvun alussa leimautui tämä ryhmä mielessäni ihan purkkaporukaksi enkä näin ollen tullut koskaan kuunnelleeksi heidän albumejaan, ainoastaan pari tuolloin usein radiossa soinutta singlehittiä tulivat tutuiksi ja laulaja/kitaristi Ray Dorsetin huimat pulisongit ja afro jäivät mieleen. Muutama vuosi sitten nämä bändin kaksi ensimmäistä albumia osuivat vastaan ja ostin pois kun kerran halvalla sain.

Tuo ykkösalbumi on amerikkalainen versio, jolla on mukana ryhmän kesähitti "In the Summertime", joka ei sisälly alkuperäiseen brittijulkaisuun. Musiikki on pääosin kevyehköä mutta ihan nautittavaa joskin tuo ajoittain selkeästi mieleen samanaikaiset Tyrannosaurus Rex/T. Rex -tuotokset eli Marc Bolania oli kyllä kuunneltu. Kakkosalbumi on pääosin raskaampaa kamaa yhtenä huippukohtana jytisevä tulkinta Willie Dixon -sävellyksestä "I Just Wanna Make Love to You". Tästäkin albumista julkaistiin muissa maissa eri sisältöisiä ja eri nimisiä versioita, esim. Jenkkilässä albumin nimi oli Memoirs of a Stockbroker.

Minä siis tykkäsin näistä kiekoista, suosittelen niitä lämpimästi ja haluan lisää Mungo Jerryä. Pistetään vielä lopuksi linkit Wikipediaan ja Allmusiciin.

Sound Center -laitteisto

Vaihdoin juuri olohuoneeseen flättärihenkisen Nytech-integroidun tilalle järeän NAD:in ja tajusin pienellä viiveellä että nyt laitteisto koostuu cd-soitinta lukuunottamatta vermeistä, joita Sound Center Helsingissä myi 1970-luvun lopulla. Listaus nyt siis seuraavanlainen:

Kauttimet - Acoustic Research AR-12
Vahvistin - NAD Model 200
Vinyylisoitin - Connoisseur BD2/A & Goldring 1012
Cd-soitin - Cambridge Audio Azur 640C
"Laitetelineet" - Ikea Lack



Isompi kuva täällä, huomatkaa laatuisa äänite laatikossa NAD:n alla ;).



Isompana täällä, olisi varmaan ennen kuvan ottamista pitänyt varmistaa että Connie on suorassa pöydällä ja pyyhkiä hieman pölyjä...

Connoisseur on ostettu uutena Sound Centeristä (juttua täällä), NAD ja AR ovat muutaman vuoden takaisia löytöjä ja CA ostettu uutena kolme vuotta sitten. Nyt täytyisi vielä makuuhuonelaitteisto säätää toimimaan Nytechin kanssa mutta siihen palattaneen myöhemmin.

Väliaikatietoja

Plintti Delphoniin on puutöiden osalta valmis ja saapui eilen. Viikonlopun ohjelmassa olisi sitten asennusta ja säätöä. Onnistuin hankkimaan äänivarren pariksi vielä Decca Microliftin 60-luvulta. Olisin halunnut Ortofonin alkuperäisen, sellaisen joka kiinnitetään itse äänivarteen jotta ei tarvitsisi porata reikiä runkoon, mutta on tosi harvoin saatavilla ja maksavat naurettavia (tämä esimerkiksi). Deccassa on sen verran leveä pohja että se näyttäisi olevan kiinnitettävissä jollain tarrasysteemillä, saa nähdä onnistuuko tarpeeksi tukevasti vai pitääkö kumminkin tehdä ruuvinreikiä.

Niin tosiaan, meinasi unohtua, rasiasta en ole vielä päättänyt mitään lopullista mutta Denon DL-103 tuntuu aika ilmeiseltä rasialta vintagehalkoon ja kokeilen myös nyt Garrardissa olevaa DL-102:ta mikä onneksi käy melko vaivattomasti kun rasiakelkat ovat suoraan vaihtokelpoiset. Ortofon SPU olisi komea ja luonteva valinta. Kaikissa näkemissäni Delphon-kuvissa taitaa olla Ortofonin varsi ja sen päässä jokin versio SPU:sta mutta budjetti ei semmoiseen veny millään. Parin vuoden päästä pitäisi tilanteeni olla taloudellisesti parempi joten mietin asiaa uudelleen silloin. Nyt ei ole varaa harrastaa ihan niin isolla rahalla.

Soul Survivors

Laitetaanpa vaihteeksi jotain, joka liittyy tämä blogin otsikkoon eli Vinyyliarkeologiaa. Kaivoin esille kauan hallussani olleita ja vähälle soitolle jääneitä vinyylejä ja löytyi tämmöinen:

Soul Survivors - Take Another Look (Atco SD 33-277)



Huomaan ostaneeni tämän Valintatalon cutout-laareista seitsemäntenä elokuuta vuonna 1979 eikä minulla ollut enää mitään muistikuvaa kiekolta löytyvästä musiikista. Tuskin olen kuunnellut tätä 29 vuoteen. Niinpä pesukoneeseen ja levylautaselle ja mitä löytyi. Löytyi soul-vaikutteista rock-musiikkia joka ensiksi toi mieleen sellaiset aikalaiset kuin Iron Butterfly ja Vanilla Fudge. Oli hieman epätasaista tavaraa, muutama hieno raita mutta myös muutama joista ei kuuntelun jälkeen jäänyt mitään käteen.

Kaivelin hiukan internettiä ja kirjallisuutta ja opin että kyseessä on philadelphialaisen muutaman hittisinglen julkaisseen ryhmän toinen pääasiassa Muscle Shoalsin legendaarisilla studioilla äänitetty albumi vuodelta 1969. On huhuiltu että kitarahommissa olisi ollut apuna muuan Duane Allman mutta levyn tuottaja Rick Hall on sen ehdottomasti kieltänyt. Mainittakoon vielä että Allmusic mainitsee tuottajiksi Kenny Gamblen ja Leon Huffin mutta kansitekstien mukaan he ovat vastuussa ainoastaan kahdesta New Yorkissa äänitetystä piisistä.

Kaikenkaikkiaan melko kiintoisa äänite. Näiden vuosien vinyylikerrostumiin täytynee lähipäivinä perehtyä lisääkin.

Projekti etenee, osa 3

Tässä välillä on ollut muita kiireitä ja flunssaakin mutta nyt projekti on taas edennyt kuten oheisista kuvista ilmenee:







Äänivarsikin siis tuli hankittua, tämmöinen. Kyseessä on ESL Gyro/Balance S-1000, joka lienee Ortofonin USA:n markkinoille valmistama versio 50/60-lukujen vaihteen 212-sarjan äänivarresta (vastapainon alta paljastuu teksti "Made in Denmark").

Vinyyliä, pitkästä aikaa

Nyt on pitkästä aikaa ostettu taas musiikkiakin. Olen viimeisten kolmen päivän aikana tarkistanut muutaman kävelyetäisyydellä kotoani olevan kirpputorin tarjonnan ja seuraavanlaista jäi haaviin, yhtä lukuunottamatta kaikki vinyyliä:

Tämä ryhmä lähti hintaan 50 senttiä kappale ja ovat ensiksimainittua lukuunottamatta lähes soittamattomia:

Band - Stage Fright (UK painos avattavalla kannella, vähän ritisevä mutta soi hyvin)
Sabicas - The Art of the Guitar (Everest 3395, Sabicas oli käsittääkseni varsin legendaarinen flamenco-kitaristi)
Clancy Brothers - Irish Folk Airs (Tradition TR 2083, irkkukamaa)
Clancy Brothers - The Clancy Brothers and Tommy Makem (Tradition TR 1042, lisää samanlaista)
Blue Magic - The Magic of the Blue (Atco SD 36-103, Philly-soulia)
Blue Mink - Real Mink (USA-painos, mitä lie poppia)
Michael Jackson - Dangerous (no kansi ainakin on komea...)
Tschaikovsky - Nutcracker Suite (Everest 3111, London Symphony Orchestra, John Hollingsworth)
Various artists - Piano Portraits Vol. One (Affinity AFS 1022, jazz-pianisteja, äänitykset vuosilta 1926-44)
Bob Marley - Is This Love: Live in Ahoy, Rotterdam, Holland, 7/7/78 (Grapefruit GRA-012-A, laillisuudeltaan kyseenalainen cd)

Lisää halpistavaraa, yhtä ja kahta euroa enimmäkseen, valittu kyseenalaisella maulla:

Tom Jones - 13 Smash Hits (Decca SKL 4909, tämä ei ole mikään greatest hits -kokoelma vaan valikoima cover-versioita muiden hiteistä, ovat enimmäkseen soul-kamaa: "It's a Man's Man's Man's World", "Hold on, I'm Coming" jne. toimivat itse asiassa hienosti, tykkäsin)
Jimmie Rodgers - Am I That Easy to Forget (Pickwick SPC-3106, ei se 30-luvun tuberkuloosiin kuollut jodlaava jarrumies vaan 60-luvun pop-tähti)
Cabaret: Original Sound Track Recording (1972, Liza Minnelli & Michael York)
Carmen Jones (Oscar Hammersteinin musical-versio Bizet'n Carmenista, mm. Harry Belafonte, tämä on elokuva-soundtrack)
Vesa-Matti Loiri - Eino Leino

Sitten vielä, ja nyt alkaa todella pelottaa, korjasin talteen Dual 1010F -automaattilevysoittimen, joka tuntuu toimivan hyvin. Ajattelin hankkia siihen sopivan rasian savikiekoille kun niitäkin on kertynyt jonkin verran...

Projekti etenee, osa 2

Sunnuntaina sovitimme kohdalleen plintin päällimmäistä kerrosta ja varmistimme että kiinnitysruuvien paikat tulevat täsmälleen oikeaan kohtaan. Samalla laadittiin kaaviot alempien kerrosten muotoiluun, valitan huonohkoa kuvanlaatua:



Isompi kuva

Plintti siis kootaan yhteenliimatuista 18 millin koivuvanerilevyistä. Projekti jatkuu kunhan äänivarsi ja RCA-liitinpaneli takaseinään saapuvat (eli sitten kun kaikki asiaan vaikuttavat osat ovat käsillä).

Projekti etenee

Viikkoon ei ole ehtinyt Delphonin kimppuun mutta nyt työkaverini, jonka kanssa olemme suunnitelleet plinttiä, lähetti kuvan projektin nykyvaiheesta:



Isompi kuva

Aukko koneistoa varten on leikattu vasta päällimmäiseen levyyn ja ei ehkä vielä ole lopullisen kaltainen. Tarkoituksena on muotoilla aukko koneiston ja äänivarren tarvitseman tilan mukaan.

Taisin juuri ostaa äänivarrenkin Delphoniin, tämmöisen. Tulee Amerikoista joten tullia tulee kanssa mutta taisi silti olla aika kohtuullisen hintainen.

Kuvia Delphonista

Vihdoin oli aikaa ottaa ja käsitellä kuvia. Siispä Delphon G1 päältä ja alta:


Yleiskuva, kuminen levymatto on kuivunut, halkeillut ja fuusioitunut levylautasen kanssa. Toivottavasti vielä irtoaa. Nappula vasemmassa alareunassa on pyörimisnopeuden vaihtaja (kolme nopeutta). (isompi kuva)


Levylautanen altapäin (isompi kuva)


Valmistusnumerolaatta, teksti alareunassa tarkoittanee että soitin on tarkoitettu asennettavaksi levysoitinkaappiin eli on oletattavasti alunperinkin myyty pelkkänä koneistona. (isompi kuva)


Käynnistyskytkin (isompi kuva)


Välipyörä ja koneisto päältä nähtynä. Pyörä näyttää epäkeskiseltä mutta ei ole. Kumipinnoite vain on levinnyt metalliseen keskiöön epätasaisesti. Pyörän "kulutuspinta" on hyvässä kunnossa. (isompi kuva)


Moottori (isompi kuva)


Ja sama hiukan toisesta kulmasta (isompi kuva)


Ja vielä suoraan alta, oikealla nopeudenvaihtomekanismi. (isompi kuva)


Nopeudenvaihtomekanismi edestä nähtynä (isompi kuva)


Ja toinen kuvakulma. Mikä noiden kapeiden liuskojen tarkoitus on, sitä en toistaiseksi tiedä. (isompi kuva)


Johdotukset ovat osittain hieman kryptisiä. Minusta virtakytkimestä lähtee enemmän johtoja kuin pitäisi. (isompi kuva)


Sama toisesta kuvakulmasta (isompi kuva)

Siinähän sitä. Uskallan sanoa että taitavat olla parhaat kuvat mistään Delphonista mitä netistä tällä hetkellä löytyy. Projekti jatkuu purkamisella ja puhdistamisella. Plinttiprojekti käynnistyy ensiviikolla kun huonekalupuusepäksi kouluttautunut työtoverini saapuu laitetta katsomaan. Hänella on tarvittavat työkalut ja niitä taitoja joita minulta puuttuu. Sopiva äänivarsi on myös haussa, mieluusti jokin vintage-Ortofon tietenkin mutta jokin muukin samaan kiinnitykseen sopiva ja sopivanmittainen käy ensin alkuun.

Delphon Tanskanmaalta

Olen koko ajan pelännyt että sisäänrakennettu keräilyviettini kohdistuu lopulta vinyylisoittimiin ja nyt se on tapahtunut eli toimivia tai toimintakuntoon kunnostettavia vinyylipyörittimiä on enemmän kuin tarvitaan. Puolustaudun kuitenkin sillä että molemmat Luxorit ovat yllätyshankintoja, toinen tosiasiassa tarjottiin ilmaiseksi eikä sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä, eihän?

Taustoitetaanpa ensin hiukan tätä viimeisintä hankintaa, tanskalaista Delphon-pyörityskoneistoa. Kiinnostuin Delphoneista jo muutama vuosi sitten kun törmäsin muutamaan kuvaan Vinyl Asylumissa ja viime keväänä lisää kun hankin Joachim Bungin Swiss Precision -kirjan, jossa oli muutama hieno kuva niistä ja hiukan lisätietoa. Niinpä laitoin eBay:hin haun päälle mutta enimmäkseen tuloksettomasti kunnes kuukausi takaperin törmäsin tähän. Kerrassaan komea peli, oli ilmeisesti valmistajan lippulaiva mutta hinnaltaan minun kannaltani aivan stratosfäärissä. Kuolasin vähän aikaa ja jatkoin etsintää kunnes tuli vastaan tämä. Viimeisen minuutin aikana pudotin molemmat kilpailijani mutta jäin silti alle hintavarauksen. Pääsin kuitenkin myyjän kanssa sopuun sopivasta hinnasta (300 US dollaria) ja laite saapui kotipostiini viime torstaina.

Se on huomattavan hyväkuntoinen, ilmeisesti irroitettu jostain levysoitinkaapista ja tarvitsee äänivarren (9-tuumainen Ortofon tai joku muu samaan kiinnitykseen sopiva) ja plintin. Lisäksi täytyy selvittää mitkä laitteen osittain irtonaisina roikkuvista johdotuksista ovat tärkeitä ja mitkä mahdollisesti redundantteja. Moottorin ja levylautasen laakerit on öljytty myyjän toimesta enkä ole koskaan nähnyt niin tarkasti istuvaa levylautasta kuin tässä. Kun lautasen laittaa paikoilleen niin laakeritappi vajoaa pesään hyvin hyvin hitaasti mutta kuitenkin sulavasti ja lautanen pyörii äärimmäisen herkästi, herkemmin kuin Garrardissani. Lautanen on toisaalta varsin pieni, 25 senttinen, ja melko kevyt joten tulevassa käytössä saattaa jonkinlainen levypaino olla hyväksi.

Myyjä sivunmennen sanoen on tanskalainen keräilijä Gert Jakobsen, jonka omat Delphonit olivat kuvattuna Swiss Precisionissa. Häneltä sain jonkun verran lisätietoa Delphonin historiasta ja lupasi myös ottaa yhteyttä jos hänelle tulee vastaan ylimääräistä tähän valmistajaan liittyvää aineistoa.

Delphonista löytyy internetistä hyvin vähän tietoa mutta jotain sentään:

Kuva ilmeisesti identtisestä Delphonista

Ja toinen hieman erilainen, kuvalähteen mukaan Delphon GS5 (sivulta Radio Art - The radiocollection of Gert Lykke Sørensen)

Ketju, jossa ensimmäisen kerran törmäsin Delphoniin (kuvat eivät enää nähtävissä)

HIFI4ALL.DK Forum (tanskankielistä keskustelua)

Hiukan historiaa Vinyl Enginestä

Että tämmöiseen tällä kertaa sorruttu. Saa nähdä tuleeko toimivaa. Kuvia laitan myöhemmin kunhan kerkiän kuvata.

Lievä takaisku

Ja takaisku. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä että jotain outoa tässä vielä on. Muutama hyvin tuttu äänite tuntui pyörivän hitaammin kuin pitäisi. Niinpä stroboskooppilevy lautaselle ja kyllä: pyörimisnopeus on nyt tasainen mutta juuri ja juuri korvinkuultavasti liian hidas. Näin ollen on seuraavaksi ohjelmassa isompi purkuoperaatio, laakereiden öljyäminen, välipyörän kunnon tarkistaminen ja sisuskalujen yleinen puhdistaminen. Operaatiossa auttaa huomattavasti alkuperäinen huoltomanuaali, jollaisen onnistuin jäljittämään ja joka saapui muutama päivä sitten.

Toinen Luxor puolestaan on toiminut lähes mallikelpoisesti. Ensimmäisen levypuoliskon aikana kuuluu rytmikästä jotenkin laahaavaa ääntä joka kuitenkin viimeistään parinkymmenen minuutin kuuntelun jälkeen lakkaa. Epäilen että tässäkin tapauksessa puhdistus ja laakerien öljyäminen auttaisi. Muuten tämä soitin pyörii hienosti ja juuri sillä nopeudella millä pitääkin joten toistaiseksi olen kohtuullisen tyytyväinen.

Tämä levysoitinrumba ei muuten ole loppumassa tähän sillä jossain kaukana mutta matkalla tännepäin on hyvin harvinainen pyöritinkoneisto johon on tarkoituksenani itse rakentaa plintti. Kerron lisää sitten kun on jotain kerrottavaa.

Huoltoa ja säätöä

Perjantaina saapui Svalanderilta uusi vetohihna Luxor 4221:een. Sen asentaminen oli aika hankala homma, tuhraantui puoli tuntia, mutta nyt on soimassa jo viides albumi peräjälkeen eikä ongelmia ole ilmennyt. Ergo: vika oli siis hihnassa.

Vaihdoin myös rasiaksi Shure V15 III:n. Valitettavasti käytössä on vain japanilainen jälkituotantoneula mutta parannus alkuperäiseen rasiaan on kyllä melko ilmeinen. Tällä mennään toistaiseksi. Olen aina välillä katsellut eBaysta NOS-neuloja mutta niitä on harvoin saatavilla ja hinnat tuppaavat nousemaan aika korkeiksi. Siltikin, toivossa on hyvä elää kuten lapamadolla oli tapana sanoa.

Luxor HF-153, osa 2

Eilinen päivä kului otsikon Luxorin tutkimisessa, puhdistamisessa, säätämisessä ja kuuntelussa. Nyt kun olen tutkinut sisuskaluja en ole enää lainkaan varma onko ne alihankittu jostain muualta vai Luxorin omaa tuotantoa. Mutta annetaan kuvien puhua:


Näkymä levylautanen pois nostettuna. Lautanen lepää kolmen sisälautasessa olevan kartion päällä (isompi kuva).


Yleisnäkymä alta päin. Moottori on laitteen oikeassa etureunassa eli kutakuinkin äänirasian alla mikä ei välttämättä ole hyvä juttu (isompi kuva)


Moottori on tämännäköinen (isompi kuva).

En ole enää edes ihan varma soittimen toimintamekanismista. Jonkinlainen välipyöräveto on epäilemättä kyseessä ja välipyörän täytynee pyörittää sisälautasen ulkoreunaa. Suhteellisen kookas moottori kuitenkin peittää näkymää niin paljon että en kyennyt kunnolla näkemään sen ja rungon väliin oikein miltään kantilta semminkin kun samalla kannattelin painavaa runkoa toisella kädellä. Välipyörän täytynee kuitenkin olla pienempi kuin esim. Garrardissa. Käyttöohje käyttää termiä direktdrift / direct drive mutta ei tietenkään tarkoita sillä sitä mitä se 70-luvulla tuli tarkoittamaan.

Soittimen rakenteesta ylipäätään voi sanoa sen verran että se on lähes kauttaaltaan hyvin tukevaa tekoa paikoitellen suorastaan ylettömän tukevaa, poikkeuksena hontelo ja ilmeisesti jo kerran katkennut käynnistysvipu. Levylautanen on läpimitaltaan hieman lp-levyä pienempi, 27,5 senttiä, ja painaa kolme ja puoli kiloa joskin painossa ilmeisesti on mukana myös sisälautasen paino. Lencon valmistama äänivarsi on sekin varsin tuhdin näköinen mutta juuri niin herkkäliikkeinen kuin pitääkin eikä laakereissa ole havaittavissa pienintäkään väljyyttä.

Sisuskalujen tutkimisen jälkeen irroitin vanhan rasian ja asensin tilalle Denon DL-103R:n, joka oli jäänyt ylimääräiseksi vaihettuani Garrardiin monorasian. Nyt oli edessä dilemma. Mihin laitteistoon Luxor parhaiten istuisi. Ilmeinen paikka on musiikihuoneessa Garrardin vieressä ja sinne sen vein. Nyt vain on niin että muutin tämän systeemin kuukausi sitten yhden kaiuttimen monolaitteistoksi joten jouduin hieman konstailemaan jotta sain samaan tilaan myös stereolaitteiston.

Kuten aiemmista blogimerkinnöistä käy ilmi muodostuu monolaitteisto Garrardista, Pioneerin integroidun etusesta, yhdestä Quad II päätteestä ja yhdestä LS3/5a-kaiuttimesta. Pioneerin takana on kytkin, jolla etunen ja pääte erotetaan toisistaan. Hain takaisin LS3/5a:n parin ja hieman kaiutinkaapelia ja vedin sopivanmittaiset kaapelit Pioneerista kaiuttimille. Siirtyminen yhden kaiuttimen kuuntelusta stereokuunteluun tapahtuu nyt seuraavasti. Ensin kurkotetaan Pioneerin taakse ja kytketään etunen ja pääte takaisin yhteen. Nyt Quad putoaa pois pelistä. Koska kajareissa on banaaniliittimet voin helposti vaihtaa Quadiin kytketyn kaiuttimen toiseen Pioneerista tulevaan kaapeliin (toinen kajari on tietysti koko ajan kiinni Pioneerissa) ja nyt kuunnellaan stereota. Ei liian vaikeaa joskin ylimääräinen kaiutin huoneessa monokuuntelun aikana kuulemma pilaa musikaalisuuden... No ehkä sen voi vaikka peittää hupulla tai jotain. :)

Sitten vielä muutama kuuntelukuva:


Isompi kuva


Isompi kuva


Isompi kuva

Soittimen mukana tuli siistikuntoinen kolmekielinen käyttöohje ja edellisen omistajan huolellisuudesta kertoo hyvää se että lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen oli moottorin kuljetusruuvi tallella ja asianmukaisesti kiinnitetty. Olin myös väärässä kun aiemmin epäilin että myyjä ei osannut irroittaa levylautasta. Hän tarkoitti että sisempi lautanen ei irtoa suoraan nostamalla. Varsinainen lautanen oli asianmukaisesti irroitettuna kuljetuksen ajan.

Kuuntelukokemukset olivat myönteisiä ja soundit yhtä tuhdit kuin soitinkin mutta suurilla äänenvoimakkuuksilla kuuluu kappaleiden välilä matalataajuista jyrinää (huomasin vasta kuulokkeilla) eli tämäkin soitin tarvitsisi ehkä paremman plintin. Toistaiseksi aion kuitenkin tyytyä nykytilaan.

Empire 888P

"Uusimman" Luxorin äänirasia on tunnistettu: Empire 888P. Ilmeisesti ei ole koskaan ennen irroitettu kun ruuvitkin oli varmistettu läpikuultavalla vihreällä lakalla. Rasia on 60-luvun puolivälistä, oli arvosteltu High Fidelity -lehden numerossa September 1965. Neulaprofiili on oletettavasti pyöreä koska olemassa oli myös malli 888PE, jossa epäilen E-kirjaimen viittaavan elliptiseen.



Tilalle laitan viime aikoina työttömänä olleen Denon DL-103R:n, jonka sanotaan toimivan hyvin tässä nimenomaisessa äänivarressa.

Luxor HF-153

Otsikon Luxor saapui muutama tunti sitten. Se tuli alkuperäiseltä omistajalta tai oikeastaan hänen mieheltään. Se on tiettävästi saatu palkintona jostain Apu-lehden kilpailusta 60-luvun lopulla ja on tosiaan aika siistissä kunnossa. Ainoa varsinainen kauneusvirhe on yhdistetty käynnistysvipu/nopeudenvalitsin, joka näyttää joskus katkenneen tai ainakin haljenneen mutta on korjattu melko siististi liimaamalla. Normaalin käytön tuomaa kulumaa on nähtävissä äänivarressa ja nostolaitteessa mutta se oli odotettavissakin. Äänirasiaa en osanut suoralta kädeltä tunnistaa mutta jos joku sen seuraavista kuvista osaa nimetä niin olisin tiedosta kiitollinen. Mutta pitemmittä puheitta kuviin:


Isompi kuva


Isompi kuva


Isompi kuva


Isompi kuva


Isompi kuva

Sisuskaluihin perehdyn huomenna tai viikonloppuna. Silloin siis lisää kuvia.

Lisää Luxoria osa 2

Luxor 4221:n testaus ja tutkiminen jatkuu. Otin sen työpöydälle, tutkin hieman pyörityskoneistoa ja otin muutaman valokuvan.


Isompi kuva


Isompi kuva


Isompi kuva


Isompi kuva


Isompi kuva


Isompi kuva

Näissä siis ensin yleiskuva ja sitten sama levylautanen pois nostettuna. Kahdessa seuraavassa on vetohihna ja välipyörä sellaisena kuin ne näkyvät nostamatta sisempää lautasta pois tieltä. Olisin nostanut mutta sitä pitää kaksi korvaketta joiden ruuvit olivat niin tiukalla että en saanut niitä hievahtamaankaan. Täytynee hankkia parempia työkaluja. Seuraavana äänivarsi nähtynä takaviistosta. Näyttää siltä että VTA ei ole ainakaan helposti säädettävissä. Viimeisessä kuvassa vielä soittimen valmistusnumerolaatta tai pikemminkin -tarra.

Tätä kirjoittaessani olen pyörittänyt Luxorilla musiikkia. Nyt on toinen albumi menossa eikä vielä ole ilmaantunut mitään korvinkuultavaa ongelmaa mutta katsotaan. Joka tapauksessa olen paikantanut varaosalähteen eli vanhan tutun Svalanderin Ruotsissa. Pistän tilauksen vetämään kunhan tiedän mitä tarvitsen, uuden hihnan nyt ainakin.

Ja sitten muutama sana siitä tulossa olevasta Luxorista. Olen luultavasti tunnistanut sen pyörityskoneiston alkuperän. Sen moottori muistuttaa suuresti saksalaisen Perpetuum Ebnerin 60-luvun pyörittimissä (esim. tässä) käytettyä. Näissäkin oli lyhyt hihna, joka edelleen pyöritti välipyörää. Kuinka samanlainen tämä Luxor on, siitä en vielä ole täysin varma koska en ole nähnyt valokuvia päältä ilman levylautasta.

Perpetuum Ebnerin kuvitettu varaosaluettelo (täällä kuvia PE:n moottoreista)

Lopuksi vielä pari linkkiä Luxorin historiaan:

Defunct Audio Manufacturers
Sagan om Luxor
HIFI4ALL.DK Forum (pohjoismaisilta forumeilta löytyy varmaan lisääkin kunhan ehdin etsiskellä)

Lisää Luxoria

Luxor 4122 on tänään ollut kestotestissä eli on soitettu neljä albumia peräkkäin ja olen löytänyt ongelmakohdan. Toisen kuuntelemani albumin b-puolella alkoi nopeus heittää, ainakin kuullostaa siltä. Koska kyseessä oli outo ennen kuuntelematon levy laitoin pyörimään taatusti tutun eli Dire Straitsin ensialbumin ja aivan totta, pyörimisnopeus heittää tai pikemminkin vaihtelee. Epäilen syyn löytyvän moottoria ja välipyörää yhdistävästä hihnasta, se kun vaikutti jo kauan sitten parhaat päivänsä nähneeltä. Tutkin asiaa tarkemmin viikonloppuna ja otan samalla pari valokuvaa laitteen sisuskaluista. Sitten täytyy alkaa jahdata sopivaa uutta hihnaa. Jos ei löydy niin vahinko ei ole suuri sillä se mainittu tarjous, josta en voinut kieltäytyä oli nolla euroa. Sain siis soittimen ilmaiseksi.

Tulossa on toinenkin Luxor, malli on myyjän mukaan HF-153 ja ostettu HuutoNetistä:

http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=84355475

Kiinnostukseni herätti tuhti ulkomuoto ja Lencon mieleen tuova ilmiasu. Äänivarsi onkin sama kuin Lencon mallissa L70 60-luvulla. Pyörityskoneisto ei kuitenkaan muistuta mitään Lencoa, josta olen sisäkuvia löytänyt. Välipyöräveto tässä kuitenkin on mutta sen täsmällinen toimintaperiaate ei käy ilmi myyjän lähettämistä kuvista joten lisätietoa siitä myöhemmin. Kiintoisaa sinänsä että tuo 4122 puolestaan näyttää päällisin puolin Philipsiltä mutta ulkoasu on Philipsin valmistamasta äänivarresta johtuva illuusio. Sisuskaluja en siis ole Philipsin tuottamiksi tunnistanut.

Tämä tulossa oleva Luxor on hyvin obskuuri laite. En onnistunut löytämään siitä yhtään mitään tietoa eli varsinainen sika säkissä mutta ilmeisesti aika mielenkiintoinen sika...

Lisää levysoittimia

Tänään tuli taloon kuvissa näkyvä peli kun oli niin hyvä tarjous että en mitenkään voinut kieltäytyä. Uusi perheenjäseneni on ruotsalainen Luxor 4221 vuodelta 1974. Mistään huippulaitteesta ei ole kyse mutta ei mistään romustakaan. Laite on oman aikakautensa hifi-lähtötasoa. Teknisesti se osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Äänivarsi on ilmeisesti peräisin Philipsiltä ja alunperin epäilin että pyörityskoneistokin olisi mutta nyt en ole enää ihan varma. Aikakauden Philipsit olivat käsittääkseni hihnavetoisia mutta tämä näyttäisi olevan yhdistelmä hihna- ja välipyörävetoa eli levylautasen alta löytyy lyhyt hihna joka pyörittää pientä välipyörää joka puolestaan pyörittää levylautasta (tai pikemminkin pientä sisälautasta jonka päällä on varsinainen levylautanen) vähän Thorens TD124:n tapaan. Äänirasia on Shure M75MB Type 2.



Klikkaa isommaksi



Klikkaa isommaksi

Uskaltauduin pyöräyttämään sillä muutaman redundantin vinyylin ja ensimmäiset kuulohavainnot olivat varsin kelvolliset. Säädöt on kuitenkin vielä tarkistettava, varmistettava että soitin on vaaterissa ja mahdollisesti vaihdettava toinen rasia kun en tuon Shuren kunnosta voi olla sataprosenttisen varma. Nurkista löytyy käyttökuntoisena Pickering XV15/625E ja Shure V15 III, joita kokeilen. En tiedä kuinka pitkäikäinen tämä peli tulee taloudessani olemaan mutta toistaiseksi se täyttää vinyylisoittimelle varaamani paikan makuuhuoneeni laitteistossa vanhan NAD:in ja AR-seiskojen seurassa.

Monomania päätöksessä, toistaiseksi...

Laiterumba musiikkihuoneessa on jatkunut. AR-12 osoittautui pitkässä kuuntelussa rasittavaksi pienessä tilassa. Bassotoistoa ei saanut millään asettelulla kuriin eli tietystä kumeudesta ei päässyt eroon. Niinpä AR-pari palaa takaisin olohuoneen stereolaitteistoon ja monokajarina jatkaa yksi kappale DIY-LS3/5a monitoreja.

Eilen tein myös järjestelyn, jota olin jo kauan suunnitellut mutta en ollut saanut aikaiseksi. Mitä tahansa hyvää olenkin Lundioista kootusta laitetelineestä ennen sanonut niin se ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi vakaa Garrardin alustaksi. Pienetkin tömäykset kuuluvat kaikuna kaiuttimesta. Niinpä purin Garrardin ja kokosin uudelleen laitetelineen vieressä olevalle vanhalle aika järeälle onpelukonepöydälle ja nostin Quadin Garrardin entiselle paikalle Lundiaan. Aikaa meni useita tunteja mutta nyt kuullostaa paljon paremmalta joskaan ei täydelliseltä. Joskus kokeilen vielä piikitetyllä Lack-pöydällä mutta en kyllä ihan lähiaikoina. Toistaiseksi olen tyytyväinen.

Nyt siis musiikkihuone tai oikeastaan monohuone on mieleisessäni kuosissa, tämmöisenä (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana):













Sitten vielä muutama lähikuva laitteistosta:



Quad II eli tolppakakkonen



Garrard 301, tätä kuvaa on turha klikata, on nähtävissä vain tässä koossa. Garrard-projektistani on viestiketju Hifiharrastajien forumilla, täällä.



SME 3012



Orsonic-rasiakelkka ja Denon DL-102

Tässä kaikki tällä kertaa. Nyt syvennytään musiikkiin!