Taannottain aloitin Hifiharrastajien off-topic alueella ketjun Hifi ja putkiremontti mutta ajattelin siirtää aihetta omalta kohdaltani koskevan päivittäisen kommentoinnin tähän omaan blogiini.
Kerrataan aluksi sen verran että työt alkoivat joulukuun puolivälissä talon pohjakerroksen asbestitöillä ja jatkuvat nyt muilla kellaritöillä. Varsinainen asuntoihin kohdistuva työ on alkanut talon toisesta päästä viime viikolla ja siitä ei tänne minun asuntooni hirveästi meteliä kantaudu. Nuo kellarityöt sen sijaan kyllä kuuluivat. Tammikuun ensiviikoilla oli aivan kauhea jytyytys kun purkivat saunaosastoa joka on aivan asuntoni alapuolella ja tekivät asbestitöitä pohjakerroksessa. Tässä rapussa alkavat työt 12. huhtikuuta aivan makuuhuoneeni seinän takaa ja siirtyvät siihen linjaan missä minä asun 26. heinäkuuta kestäen 45 työpäivää eli käytännössä ainakin kaksi kuukautta. Enimmäkseen olen tietenkin itse töissä pahimpaan meteliaikaan (nyt kylläkin talvilomalla ja välillä on iltavuoroja) joten kyllä tässä jotenkin kestetään. Koira ei, yllättävää kyllä, tunnu isommin metelistä välittävän mikä on hyvä koska se on töissä ollessani täällä yksinään.
Selviytymissuunnitelmani alkavat kallistua siihen suuntaan että muutan muualle heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun. Kesäkuussa olen neljä viikkoa lomalla ja se menee käytännössä kokonaan pakkaamiseen koska haluan jättää niin vähän tavaraa kuin mahdollista alttiiksi pölylle ja tärinälle. Se tarkoittaa käytännössä satojen laatikoiden täyttämistä kirjoilla ja äänitteillä ja teippaamista tiukasti kiinni. Kaikki musiikkilaitteet lähtevät muualle turvalliseen varastoon mutta kiinniteipattujen kirja- ja levylaatikoiden on selviydyttävä täällä makuu- ja musiikkihuoneen lukittujen ja ympäriinsä kiinniteipattujen ovien takana. Olohuone, jossa ei ole ovea, tyhjenee kokonaan. Tilapäiseen asuinpaikkaani otan mukaan cd-laitteiston ja kaikki hopeakiekot ja ehkä jonkun vinyylisoittimistakin (Connoisseur) ja pari laatikkoa vinyyliä.
Vinyyliä teki mieli kuunnella kun oli uusi rasiakin sisäänajettavana mutta ei se metelissä ollut kovin nautittavaa joten sai odottaa myöhempään. Sen sijaan jatkoin levynpesuprojektia. Kaikki talossa olevat vinyylit on tarkoitus pestä. Viimeisten kahden vuoden aikana Clearaudio Smart Matrix levypesurissa on pyörähtänyt noin 1600 vinyyliä, osa jo pariinkin kertaan, ja 1300 on vielä käsittelemättä. Ajankohta oli tähän projektiin mitä parhain sillä naapurit eivät huomaakaan pesukoneen huutoa kaiken muun metelin alta.
torstai 21. tammikuuta 2010
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Vanhan levysoitinkaapin kätköistä
Hifiharrastajien Paras vintage vinyylisoitin -ketju hyppäsi jokunen viikko sitten ainakin hetkeksi vanhoista huippusoittimista vanhoihin levysoitinkaappeihin, minulle kuin tilauksesta sillä löysin juuri samoihin aikoihin sellaisen ainakin lievästi kiinnostavalla pyörittimellä.
Ensin vähän taustahistoriaa. Toissa kesänä hankin 50-60-lukujen vaihteen Delphon-merkkisen levysoitinkoneiston, teetin siihen plintin ja hankin äänivarren. Projekti on sittemmin ollut loppuunviemistä vaille (suunnilleen yhden päivän työt jäljellä) kun ei oikein ole henki ollut päällä. Aiheesta kirjoitin tähän samaiseen blogiin mm. täällä ja täällä.
Ja se uusi löytö, laitetaan kuvia, ensiksi itse kaappi:
Ja sama avattuna, kuvassa takaseinä irroitettuna joten näkyy läpi. Valkoinen puru alahyllyillä on styroksia kaapin pakkausmateriaalista:
Oletin että kaapissa olisi lähes samanlainen Delphon-koneisto kuin jo ennestään omistamani mutta takalevyn irroittamisen jälkeen muuttui vielä hiukan kiinnostavammaksi:
Isompana
Näytti siltä kuin kaappiin olisi tungettu pelkän koneiston sijasta kokonainen pyöritin plintteineen kaikkineen kuten olikin:
Isompana
Soitin on päällisin puolin kovia kokenut. Äänivarsi on poikki eli täysin tuhoutunut ja levymatto on vielä huonommassa kunnossa kuin aikaisemmassa Delphonissani. Laitetaan vielä kuva ilman levylautasta:
Isompana
Itse koneisto näytti oikein hyväkuntoiselta (kuvia ehkä myöhemmin). Suurin ero aikaisempaan yksilöön on se että erillistä käynnistyskytkintä ei ole vaan tämä peli on käynnistynyt monen halpispyörittimen tapaan äänivarresta kääntämällä sitä oikealle. Laitteen täsmällinen tyyppimerkintä on valmistusnumerolaatan mukaan Delphon GS1.
Mitä sitten aion tehdä tällä rotiskolla? En tiedä teenkö ihan heti mitään. Se on kyllä kunnostettavissa ja tuon katkenneen muovivarren paikalle on periaatteessa asennettavissa mikä tahansa Ortofonin 212-millinen äänivarsi. Luulen myös että tuon voisi myydä eBayssa kohtuullisella voitolla sillä Delphonit ovat melkein mallista riippumatta nousseet arvoon arvaamattomaan sen jälkeen kun niitä lyhyesti esiteltiin Joachim Bungin Swiss Precision -kirjassa. Tässä tämänhetkisiä hintapyyntöjä, menevätkö kaupaksi noilla hinnoilla, se on tietysti ihan toinen juttu.
Seuraava aamupäivä meni kaapin kunnostukseen eli rulot toimimaan sutjakkaasti, takaseinä takaisin paikoilleen, suurin osa vääntyneistä tukivanereista pois alahyllyltä ja yleispuhdistus. Kaappi löysi heti paikkansa ja palvelee nyt kaikenkokoisten levypussien ja muutamien vinyylien säilytyksessä. Sen päällä on puhtaasti koriste-esineenä sinänsä täysin toimintakuntoinen Luxor 4598W viritinvahvistin 1960-luvulta ja Godzilla.
Että tämmöistä hullutusta tällä kertaa. Piti ostaa kun halvalla sai.
Ensin vähän taustahistoriaa. Toissa kesänä hankin 50-60-lukujen vaihteen Delphon-merkkisen levysoitinkoneiston, teetin siihen plintin ja hankin äänivarren. Projekti on sittemmin ollut loppuunviemistä vaille (suunnilleen yhden päivän työt jäljellä) kun ei oikein ole henki ollut päällä. Aiheesta kirjoitin tähän samaiseen blogiin mm. täällä ja täällä.
Ja se uusi löytö, laitetaan kuvia, ensiksi itse kaappi:
Ja sama avattuna, kuvassa takaseinä irroitettuna joten näkyy läpi. Valkoinen puru alahyllyillä on styroksia kaapin pakkausmateriaalista:
Oletin että kaapissa olisi lähes samanlainen Delphon-koneisto kuin jo ennestään omistamani mutta takalevyn irroittamisen jälkeen muuttui vielä hiukan kiinnostavammaksi:
Isompana
Näytti siltä kuin kaappiin olisi tungettu pelkän koneiston sijasta kokonainen pyöritin plintteineen kaikkineen kuten olikin:
Isompana
Soitin on päällisin puolin kovia kokenut. Äänivarsi on poikki eli täysin tuhoutunut ja levymatto on vielä huonommassa kunnossa kuin aikaisemmassa Delphonissani. Laitetaan vielä kuva ilman levylautasta:
Isompana
Itse koneisto näytti oikein hyväkuntoiselta (kuvia ehkä myöhemmin). Suurin ero aikaisempaan yksilöön on se että erillistä käynnistyskytkintä ei ole vaan tämä peli on käynnistynyt monen halpispyörittimen tapaan äänivarresta kääntämällä sitä oikealle. Laitteen täsmällinen tyyppimerkintä on valmistusnumerolaatan mukaan Delphon GS1.
Mitä sitten aion tehdä tällä rotiskolla? En tiedä teenkö ihan heti mitään. Se on kyllä kunnostettavissa ja tuon katkenneen muovivarren paikalle on periaatteessa asennettavissa mikä tahansa Ortofonin 212-millinen äänivarsi. Luulen myös että tuon voisi myydä eBayssa kohtuullisella voitolla sillä Delphonit ovat melkein mallista riippumatta nousseet arvoon arvaamattomaan sen jälkeen kun niitä lyhyesti esiteltiin Joachim Bungin Swiss Precision -kirjassa. Tässä tämänhetkisiä hintapyyntöjä, menevätkö kaupaksi noilla hinnoilla, se on tietysti ihan toinen juttu.
Seuraava aamupäivä meni kaapin kunnostukseen eli rulot toimimaan sutjakkaasti, takaseinä takaisin paikoilleen, suurin osa vääntyneistä tukivanereista pois alahyllyltä ja yleispuhdistus. Kaappi löysi heti paikkansa ja palvelee nyt kaikenkokoisten levypussien ja muutamien vinyylien säilytyksessä. Sen päällä on puhtaasti koriste-esineenä sinänsä täysin toimintakuntoinen Luxor 4598W viritinvahvistin 1960-luvulta ja Godzilla.
Että tämmöistä hullutusta tällä kertaa. Piti ostaa kun halvalla sai.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Blogin vanhimmat tekstit
Tämän blogin alkuperäisversion vanhimmat tekstit ovat tähän asti olleet vain Hifiharrastajat-forumille kirjautuneiden nähtävissä. Nyt olen lisänyt ne myös tähän peiliversioon kaiken kansan kauhisteltaviksi. Ne löytyvät yhtenä pitkänä litaniana blogin esittelypostauksesta eli täältä. Iloisia lukuhetkiä!
Suosittelen muuten lämpimästi kaikkia hifistä vähänkään kiinnostuneita tutustumaan tähän forumiin ja mieluimmin myös kirjautumaan käyttäjäksi. Itse asiassa suosittelen jäseneksi liittymistä. Se ei maksa kuin kympin ja sen maksettuaan pääsee lukemaan ja kirjoittelemaan forumin salasimmillekin osastoille (jotka siis eivät tavallisille käyttäjille edes näy). Liittymisohjeet täällä.
Suosittelen muuten lämpimästi kaikkia hifistä vähänkään kiinnostuneita tutustumaan tähän forumiin ja mieluimmin myös kirjautumaan käyttäjäksi. Itse asiassa suosittelen jäseneksi liittymistä. Se ei maksa kuin kympin ja sen maksettuaan pääsee lukemaan ja kirjoittelemaan forumin salasimmillekin osastoille (jotka siis eivät tavallisille käyttäjille edes näy). Liittymisohjeet täällä.
Quad ESL - tarina jatkuu
Olen raportoinnut ESL-projektin etenemisestä tämän blogin alkuperäisversiossa Hifiharrastajat-forumilla mutta en ole saanut aikaiseksi julkaista juttuja täällä. Nyt seuraa kooste noista teksteistä, alkuperäisen julkaisupäivän mukaisessa järjestyksessä.
21.11.2009
Nyt on viikko siitä kun Eslut saapuivat ja musiikkia on kuunneltu paljon, enimmäkseen ilmeisiä ja vakiintuneita testilevyjäni mutta viimeisten parin päivän aikana myös kaikenmoista muutakin. Nyt voin sanoa että ESL on paitsi ehdottomasti spottikaiutin niin myös mitä melkoisin äänikuvan tuottaja (mitä paneelit käsittääkseni jo toimintaperiaatteensa takia muutenkin ovat), siis perinteiset hifiarvot kunniassa. Sitten tuo soundi. Se on tolppakakkosten kanssa kerrassaan addiktoiva mutta paljastaa kyllä myös varsin armottomasti huonot äänitteet joskin asiaa voi jonkin verran korjata Quad 44:n monipuolisilla säätömahdollisuuksilla.
Ja miten tästä eteenpäin. Ensinnäkin kaikkia tulevaisuudensuunnitelmia hidastaa kuukauden kuluttua alkava putkiremontti, jonka vuoksi ainakin paremmat laitteeni menevät pariksi kuukaudeksi varastoon. Tarkka aloitusajankohta on kuitenkin vielä epäselvä. Olen tietenkin tiennyt remontin ajankohdan suunnilleen jo parin vuoden ajan mutta tuntuu heti paljon hurjemmalta kun tietää että taloyhtiö on saanut nimet sopimuspapereihin ja tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin kuin alamäkeen karannut jarruton höyryjyrä. (huom. 19.1.2010 Putkiremontin ajakohdaksi omalla kohdallani on sittemmin varmistunut ensi heinäkuun 27. päivä, joten ei ne pelit ja vehkeet ihan vielä varastoon mene)
Mutta niihin tulevaisuuden suunnitelmiin. Kuten jo edellä kirjoitin tulee olohuone muuttumaan joskus remontin jälkeen kuunteluhuoneeksi ja vanha musiikkihuone tv-huoneeksi. Tästä Quad-laitteistosta on kehittymässä mitä brittiläisin ja olen miettinyt voisiko sen muuttaa kokonaan sellaiseksi. Onko olemassa kokonaan Britanniassa valmistettuja cd-soittimia (Quad, Naim, Linn ym.)? Olisiko Decca tarpeeksi eksenttrinen äänirasiavalinta Garrardin ja SME:n seuraksi? Entäpä RIAA ja/tai stepup-muuntaja? Mistä nauhuri/kasettidekki (Ferrograph?)? Ehdotukset tervetulleita.
22.11.2009 (otsikolla Garrardin säätöä)
Juuri äsken asensin Garrardiin pitkän SME:n päähän Denon DL-103:n (perusmallin). Ei siinä mitään mutta tuon varren säätö on kyllä työläs homma. Aikaisempi DL-102 oli painavassa Orsonicin rasiakelkassa jolloin varren painot olivat niin takana kuin mahdollista ja nyt SME:n oman paljon kevyemmän kelkan kanssa toisessa äärimmäisyydessä. 102 oli vielä mittasuhteidensa takia aika paljon edempänä kelkassa kuin 103 omassaan joten säätöä tarvittiin paljon. Se tapahtuu SME:n tapaan varren kiinnityslevystä siirtämällä koko varta eteen tai taakse ja tarvittaessa myös
Olisin varmaan päässyt vähemmällä jos olisin vaihtanut 103:n suoraan Orsonicin kelkkaan mutta ajattelin että se ehkä vielä palaa Garrardiin joten en viitsinyt. Kun asiaa mietin niin taidan tuonkin muutoksen vielä tehdä. Tällä tietämällä DL-102 on joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin siirtymässä Luxor HF-153:een.
Garrard muuttaa olohuoneeseen kunhan saan Englannista tilaamani asennuslevyn ruuvinreikiin kuuluvat vaimennuskumit. Alkuperäiset olivat rapeaksi kovettuneet ja olen pärjäillyt kokonaan ilman mutta ajattelin että nyt kun muutenkin tehdään muutoksia voisin hoitaa tämänkin asian kohdalleen. Saattaisi vähentää hieman Garrardin herkkyyttä ulkoisille tärähdyksille. Täten saan nauttia putkiremontin alkamiseen asti niin klassisesta brittilaitteistosta kuin nykyoloissa pystyn kokoamaan.
24.11.2009
Ja molemmat rasiat on sitten vaihdettu. Uusi DL-103 tuotti ikävän yllätyksen. Sen neulavarsi oli vääntynyt josta seurasi se että jäi aina pomppimaan paikalleen levyn alkuun. Pitemmälle laskettuna se toimi kyllä ja kuulosti vieläpä oikein hyvältä. Vian löytämiseen kului jonkin verran aikaa. Tarkistin neulapainoa ja sivuttaisvedon poistoa moneen kertaan ennen kuin huomasin mistä kenkä puristaa ja testasin sen sekä SME:n omassa että Orsonic-kelkassa ja useilla levyillä. Visuaalinen vertailu vanhaan DL-103R:ään varmisti asian, rikki mikä rikki (laittaisin kuvan mutta nykyisellä kalustolla ei saa kunnollista lähikuvaa).
Asensin sitten tuon jo elämänsä ehtoopuolella olevan R:n ja se toimii kyllä hienosti mutta kyllähän tämmöinen takaisku harmittaa. En usko että vahingoitin neulaa itse (joskin mahdollista se tietenkin on). Rasia tuli muutama kymmenen tuntia soitettuna alkuperäisessä pakkauksessa mutta neulansuojus puuttuen. Ennen kuin irroitin rasian pakkauksesta ja ryhdyin asennustyöhön suojasin neulan 103R:n neulasuojuksella, jonka poistin vasta kun rasia oli varren päässä. Täytynee ottaa yhteys myyjään vaikka onkin ikävää lähestyä ystävällistä ja palvelualtista kauppiasta tällaisissa merkeissä. Olen kuitenkin varma että hän toimi hyvässä uskossa eikä huomannut vauriota. On jopa mahdollista että jossain toisessa varressa rasia toimisi moitteettomasti. (huom. 19.1.2010: Myyjä vaihtoi rasian uuteen ja moitteettomaan samanlaiseen ja uusi saapui noin viikko sitten)
DL-102 puolestaan on nyt asennettuna Luxoriin ja taitaakin varmasti siihen jäädä. Niin hyvältä se kuulosti kun äsken testasin Miles Davisin Milestonesilla. Tuo oli mukava ja nopea asennus kun varressa ja rasiakelkassa ei ole mitään muita säätömahdollisuuksia kuin VTA. En viitsinyt edes laittaa Wally Tractoria tulille kun millekään ei kuitenkaan olisi mitään tehtävissä. Pitää vain uskoa korviaan ja jos hyvältä kuulostaa niin hyvä on.
26.11.2009 (katkelma)
Mitä tuohon Garrardin siirtoon tulee niin se tapahtuu viikonloppuna sillä uudet vaimennuskumit SME:n kiinnitysruuveihin saapuivat tänään. En ole ihan vielä varma mikä lopullinen järjestely tulee olemaan. Ensin varmaan kokeilen suoraan Lack-pöydällä mutta saatan myös testata miltä kuulostaa kun laittaa väliin sorbotaanitassujen päälle laitetelineen graniittisen ylätason ja Garrardin sen päälle. Musiikkihuoneen (nyt kai pian entisen) laitetelineitä en ihan vielä siirrä olohuoneeseen. Isompiin sisustusratkaisuihin ryhdyn vasta ensi kesänä kun putkiremontti on minun osaltani ohi.
28.11.2009 (otsikolla Putkien vaihtoa ja korjailua)
Garrard ei sitten siirtynytkään vielä tänään kun oli sen verran uupunut olo ettei mieli tehnyt ryhtyä aikaa vievään purkuhommaan. Sen sijaan vaihdoin Quadeihin Kiinasta tulleet Shuguang KT66 -putket. Mielestäni eivät kuulosta ainakaan vielä kovin erilaisilta kuin alkuperäiset 50-luvun putket. Laitteet kuitenkin tuntuvat noin näppituntumalla käyvän kuumempina mikä saattaa olla huolestuttavaa. Mitä mieltä putkiasiantuntijat?
Alunperin en ollut suunnitellut putkivaihtoa ihan vielä mutta kuten joskus aiemmin olen maininnut on yhden GEC:n lasiosa lähes irrallaan kannasta mikä aiheuttaa kosketushäiriöitä. Olen miettinyt sen liimaamista takaisin mutta tästäkin kuulisin mielelläni asiantuntevia mielipiteitä. Hiukan olen asian tiimoilta surffanut ja löytänyt mm. tällaisen ketjun ja myös tällaisen varoituksen (eli syanoakrylaattiliimat eivät ainakaan käy).
29.11.2009 (otsikolla Garrard ja Luxor olohuoneessa)
Mutta tänään siirtyi. Aikaa kului paljon mutta valmista tuli ja hyvin soi.
Isompana
Luxor tietenkin muutti mukana ja Tolppakakkosia varten kehittelin tilapäisen virityksen muuten tarpeettomasta Lundian ulkonevasta hyllystä ja vanhentuneista atk-kirjoista. Garrard on siis nyt stereopyöritin jo ikääntyneellä Denon DL-103R:llä ja Luxor monopyöritin DL-102:lla. Garrard näyttää muuten leijuvan puoliksi ilmassa kun oikeanpuoleisessa päädyssä oleva jalka ei näy. Taidan vielä vaihtaa jalat siten että edessä on kaksi ja takana keskellä yksi niin ei näytä liian omituiselta. Nyt on kaksi jalkaa vasemmassa päässä ja yksi oikeassa.
Huomaan myös että ennen kuvan ottamista olisi pitänyt siivota pois lattialla lojuvia laatikoita ja järjestellä johdotuksia hieman siistimmin mutta kai sen myöhemminkin ehtii...
30.11.2009
Ja kyllä se nautittavaa on ollutkin. Valitettavasti en ole ehtinyt vielä kuuntelemaan montaakaan kiekkoa mutta nyt on kyllä tulilla paras laiteyhdistelmä mikä minulla tässä huvihuoneistossa on ollut käytettävissä eli isoja muutoksia ei ole lähiaikoina luvassa. Nyt on täsmällinen kokoonpano seuraava:
Vinyylisoitin 1: Garrard 301 / Slatedeck plintti / SME 3012 Series II / Orsonic AV-101S rasiakelkka / Denon DL-103R
Vinyylisoitin 2: Luxor HF-153 / Lencon L70 äänivarsi / Denon DL-102
Step up -muuntaja: Denon AU-320
RIAA-korjain: Lehmann Black Cube Statement
CD-soitin: Cambridge Audio Azur 640C
Etuvahvistin: Quad 44 (modattu Dada Electronicsin päivityssarjalla)
Päätteet: Quad II
Kaiuttimet: Quad ESL 57
Sitten joskus kun budjetti sallii harkitsen parempaa RIAA:ta ja Luxorillekin pitäisi tehdä jotain sillä tässä laitteistossa sen moottorin ääni kuuluu isommilla kuunteluvoimakkuuksilla kaiuttimista joskin häiritsevää se on lähinnä kappaleiden välillä. On myös mahdollista että vaihdan tulevaisuudessa monosoittimeksi jonkin aivan muun pyörittimen mutta toisaalta tuo DL-102 toimii kyllä oikein hienosti Luxorin tönkön näköisessä Lenco-varressa. Jos joskus saan viedyksi taannottaisen Delphon-projektin päätökseen on se ilman muuta yksi ehdokas.
4.1.2010 (otsikolla Eslut jalustoilla)
Rakensin tänään isoista AR-12 kaiuttimista ja parista Lundia-hyllystä tilapäiset noin 40 senttiä korkeat jalustat Esluille testatakseni mahdollisia vaikutuksia soundeihin. Ensivaikutelma (kuuntelussa Hectorin Nostalgia) on spotin laajeneminen korkeussuunnassa nyt kun kaiuttimien keskipiste on suunnilleen korvien korkeudella. Tuntuu myös siltä että soundi on jonkin verran "kovempi" mutta osaan sanoa enemmän kunhan olen pyöritellyt enemmän ja erityyppisiä äänitteitä.
Isompana
Eli siis tämmöiset, rakennettu "otetaan mitä on" -periaatteella. AR:t ovat naama alaspäin ja Lundiat niiden päällä sinitarrapalloilla varmistettuina. AR:ien etulevyt ovat sen verran sisennetyt että kaiutinelementit eivät pääse koskettamaan lattiaan joten ovat luultavasti turvassa eivätkä taida pilata musikaalisuuttakaan(?). Tarkkaan mitaten on Eslujen alareuna 45 senttiä lattiasta. Ei mikään elegansian huippu mutta toimiva testiratkaisu.
5.1.2010
Viritystä on jatkojalostettu asettamalla noin kolmen sentin paksuiset kirjat Eslujen takajalkojen alle. Eslujen normaali asento on takakeno koska ne omilla jaloillaan seistessään ovat yleensä lattialla eli kuuntelupisteeseen nähden matalalla ja tällöin on pieni kallistus eduksi koska kuuntelijan korvat ovat spotissa istuessa yleensä kaiuttimeen nähden aika korkealla. Kun ne on nostettu ylemmäksi, kuten nyt minulla, tuntuu niiden nostaminen pystympään olevan ilman muuta eduksi. Taitaa olla käsillä paras säätö tähän mennessä eli pysyvät jalustat menevät kyllä varmasti hankintaan.
21.11.2009
Nyt on viikko siitä kun Eslut saapuivat ja musiikkia on kuunneltu paljon, enimmäkseen ilmeisiä ja vakiintuneita testilevyjäni mutta viimeisten parin päivän aikana myös kaikenmoista muutakin. Nyt voin sanoa että ESL on paitsi ehdottomasti spottikaiutin niin myös mitä melkoisin äänikuvan tuottaja (mitä paneelit käsittääkseni jo toimintaperiaatteensa takia muutenkin ovat), siis perinteiset hifiarvot kunniassa. Sitten tuo soundi. Se on tolppakakkosten kanssa kerrassaan addiktoiva mutta paljastaa kyllä myös varsin armottomasti huonot äänitteet joskin asiaa voi jonkin verran korjata Quad 44:n monipuolisilla säätömahdollisuuksilla.
Ja miten tästä eteenpäin. Ensinnäkin kaikkia tulevaisuudensuunnitelmia hidastaa kuukauden kuluttua alkava putkiremontti, jonka vuoksi ainakin paremmat laitteeni menevät pariksi kuukaudeksi varastoon. Tarkka aloitusajankohta on kuitenkin vielä epäselvä. Olen tietenkin tiennyt remontin ajankohdan suunnilleen jo parin vuoden ajan mutta tuntuu heti paljon hurjemmalta kun tietää että taloyhtiö on saanut nimet sopimuspapereihin ja tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin kuin alamäkeen karannut jarruton höyryjyrä. (huom. 19.1.2010 Putkiremontin ajakohdaksi omalla kohdallani on sittemmin varmistunut ensi heinäkuun 27. päivä, joten ei ne pelit ja vehkeet ihan vielä varastoon mene)
Mutta niihin tulevaisuuden suunnitelmiin. Kuten jo edellä kirjoitin tulee olohuone muuttumaan joskus remontin jälkeen kuunteluhuoneeksi ja vanha musiikkihuone tv-huoneeksi. Tästä Quad-laitteistosta on kehittymässä mitä brittiläisin ja olen miettinyt voisiko sen muuttaa kokonaan sellaiseksi. Onko olemassa kokonaan Britanniassa valmistettuja cd-soittimia (Quad, Naim, Linn ym.)? Olisiko Decca tarpeeksi eksenttrinen äänirasiavalinta Garrardin ja SME:n seuraksi? Entäpä RIAA ja/tai stepup-muuntaja? Mistä nauhuri/kasettidekki (Ferrograph?)? Ehdotukset tervetulleita.
22.11.2009 (otsikolla Garrardin säätöä)
Juuri äsken asensin Garrardiin pitkän SME:n päähän Denon DL-103:n (perusmallin). Ei siinä mitään mutta tuon varren säätö on kyllä työläs homma. Aikaisempi DL-102 oli painavassa Orsonicin rasiakelkassa jolloin varren painot olivat niin takana kuin mahdollista ja nyt SME:n oman paljon kevyemmän kelkan kanssa toisessa äärimmäisyydessä. 102 oli vielä mittasuhteidensa takia aika paljon edempänä kelkassa kuin 103 omassaan joten säätöä tarvittiin paljon. Se tapahtuu SME:n tapaan varren kiinnityslevystä siirtämällä koko varta eteen tai taakse ja tarvittaessa myös
Olisin varmaan päässyt vähemmällä jos olisin vaihtanut 103:n suoraan Orsonicin kelkkaan mutta ajattelin että se ehkä vielä palaa Garrardiin joten en viitsinyt. Kun asiaa mietin niin taidan tuonkin muutoksen vielä tehdä. Tällä tietämällä DL-102 on joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin siirtymässä Luxor HF-153:een.
Garrard muuttaa olohuoneeseen kunhan saan Englannista tilaamani asennuslevyn ruuvinreikiin kuuluvat vaimennuskumit. Alkuperäiset olivat rapeaksi kovettuneet ja olen pärjäillyt kokonaan ilman mutta ajattelin että nyt kun muutenkin tehdään muutoksia voisin hoitaa tämänkin asian kohdalleen. Saattaisi vähentää hieman Garrardin herkkyyttä ulkoisille tärähdyksille. Täten saan nauttia putkiremontin alkamiseen asti niin klassisesta brittilaitteistosta kuin nykyoloissa pystyn kokoamaan.
24.11.2009
Ja molemmat rasiat on sitten vaihdettu. Uusi DL-103 tuotti ikävän yllätyksen. Sen neulavarsi oli vääntynyt josta seurasi se että jäi aina pomppimaan paikalleen levyn alkuun. Pitemmälle laskettuna se toimi kyllä ja kuulosti vieläpä oikein hyvältä. Vian löytämiseen kului jonkin verran aikaa. Tarkistin neulapainoa ja sivuttaisvedon poistoa moneen kertaan ennen kuin huomasin mistä kenkä puristaa ja testasin sen sekä SME:n omassa että Orsonic-kelkassa ja useilla levyillä. Visuaalinen vertailu vanhaan DL-103R:ään varmisti asian, rikki mikä rikki (laittaisin kuvan mutta nykyisellä kalustolla ei saa kunnollista lähikuvaa).
Asensin sitten tuon jo elämänsä ehtoopuolella olevan R:n ja se toimii kyllä hienosti mutta kyllähän tämmöinen takaisku harmittaa. En usko että vahingoitin neulaa itse (joskin mahdollista se tietenkin on). Rasia tuli muutama kymmenen tuntia soitettuna alkuperäisessä pakkauksessa mutta neulansuojus puuttuen. Ennen kuin irroitin rasian pakkauksesta ja ryhdyin asennustyöhön suojasin neulan 103R:n neulasuojuksella, jonka poistin vasta kun rasia oli varren päässä. Täytynee ottaa yhteys myyjään vaikka onkin ikävää lähestyä ystävällistä ja palvelualtista kauppiasta tällaisissa merkeissä. Olen kuitenkin varma että hän toimi hyvässä uskossa eikä huomannut vauriota. On jopa mahdollista että jossain toisessa varressa rasia toimisi moitteettomasti. (huom. 19.1.2010: Myyjä vaihtoi rasian uuteen ja moitteettomaan samanlaiseen ja uusi saapui noin viikko sitten)
DL-102 puolestaan on nyt asennettuna Luxoriin ja taitaakin varmasti siihen jäädä. Niin hyvältä se kuulosti kun äsken testasin Miles Davisin Milestonesilla. Tuo oli mukava ja nopea asennus kun varressa ja rasiakelkassa ei ole mitään muita säätömahdollisuuksia kuin VTA. En viitsinyt edes laittaa Wally Tractoria tulille kun millekään ei kuitenkaan olisi mitään tehtävissä. Pitää vain uskoa korviaan ja jos hyvältä kuulostaa niin hyvä on.
26.11.2009 (katkelma)
Mitä tuohon Garrardin siirtoon tulee niin se tapahtuu viikonloppuna sillä uudet vaimennuskumit SME:n kiinnitysruuveihin saapuivat tänään. En ole ihan vielä varma mikä lopullinen järjestely tulee olemaan. Ensin varmaan kokeilen suoraan Lack-pöydällä mutta saatan myös testata miltä kuulostaa kun laittaa väliin sorbotaanitassujen päälle laitetelineen graniittisen ylätason ja Garrardin sen päälle. Musiikkihuoneen (nyt kai pian entisen) laitetelineitä en ihan vielä siirrä olohuoneeseen. Isompiin sisustusratkaisuihin ryhdyn vasta ensi kesänä kun putkiremontti on minun osaltani ohi.
28.11.2009 (otsikolla Putkien vaihtoa ja korjailua)
Garrard ei sitten siirtynytkään vielä tänään kun oli sen verran uupunut olo ettei mieli tehnyt ryhtyä aikaa vievään purkuhommaan. Sen sijaan vaihdoin Quadeihin Kiinasta tulleet Shuguang KT66 -putket. Mielestäni eivät kuulosta ainakaan vielä kovin erilaisilta kuin alkuperäiset 50-luvun putket. Laitteet kuitenkin tuntuvat noin näppituntumalla käyvän kuumempina mikä saattaa olla huolestuttavaa. Mitä mieltä putkiasiantuntijat?
Alunperin en ollut suunnitellut putkivaihtoa ihan vielä mutta kuten joskus aiemmin olen maininnut on yhden GEC:n lasiosa lähes irrallaan kannasta mikä aiheuttaa kosketushäiriöitä. Olen miettinyt sen liimaamista takaisin mutta tästäkin kuulisin mielelläni asiantuntevia mielipiteitä. Hiukan olen asian tiimoilta surffanut ja löytänyt mm. tällaisen ketjun ja myös tällaisen varoituksen (eli syanoakrylaattiliimat eivät ainakaan käy).
29.11.2009 (otsikolla Garrard ja Luxor olohuoneessa)
Mutta tänään siirtyi. Aikaa kului paljon mutta valmista tuli ja hyvin soi.
Isompana
Luxor tietenkin muutti mukana ja Tolppakakkosia varten kehittelin tilapäisen virityksen muuten tarpeettomasta Lundian ulkonevasta hyllystä ja vanhentuneista atk-kirjoista. Garrard on siis nyt stereopyöritin jo ikääntyneellä Denon DL-103R:llä ja Luxor monopyöritin DL-102:lla. Garrard näyttää muuten leijuvan puoliksi ilmassa kun oikeanpuoleisessa päädyssä oleva jalka ei näy. Taidan vielä vaihtaa jalat siten että edessä on kaksi ja takana keskellä yksi niin ei näytä liian omituiselta. Nyt on kaksi jalkaa vasemmassa päässä ja yksi oikeassa.
Huomaan myös että ennen kuvan ottamista olisi pitänyt siivota pois lattialla lojuvia laatikoita ja järjestellä johdotuksia hieman siistimmin mutta kai sen myöhemminkin ehtii...
30.11.2009
Ja kyllä se nautittavaa on ollutkin. Valitettavasti en ole ehtinyt vielä kuuntelemaan montaakaan kiekkoa mutta nyt on kyllä tulilla paras laiteyhdistelmä mikä minulla tässä huvihuoneistossa on ollut käytettävissä eli isoja muutoksia ei ole lähiaikoina luvassa. Nyt on täsmällinen kokoonpano seuraava:
Vinyylisoitin 1: Garrard 301 / Slatedeck plintti / SME 3012 Series II / Orsonic AV-101S rasiakelkka / Denon DL-103R
Vinyylisoitin 2: Luxor HF-153 / Lencon L70 äänivarsi / Denon DL-102
Step up -muuntaja: Denon AU-320
RIAA-korjain: Lehmann Black Cube Statement
CD-soitin: Cambridge Audio Azur 640C
Etuvahvistin: Quad 44 (modattu Dada Electronicsin päivityssarjalla)
Päätteet: Quad II
Kaiuttimet: Quad ESL 57
Sitten joskus kun budjetti sallii harkitsen parempaa RIAA:ta ja Luxorillekin pitäisi tehdä jotain sillä tässä laitteistossa sen moottorin ääni kuuluu isommilla kuunteluvoimakkuuksilla kaiuttimista joskin häiritsevää se on lähinnä kappaleiden välillä. On myös mahdollista että vaihdan tulevaisuudessa monosoittimeksi jonkin aivan muun pyörittimen mutta toisaalta tuo DL-102 toimii kyllä oikein hienosti Luxorin tönkön näköisessä Lenco-varressa. Jos joskus saan viedyksi taannottaisen Delphon-projektin päätökseen on se ilman muuta yksi ehdokas.
4.1.2010 (otsikolla Eslut jalustoilla)
Rakensin tänään isoista AR-12 kaiuttimista ja parista Lundia-hyllystä tilapäiset noin 40 senttiä korkeat jalustat Esluille testatakseni mahdollisia vaikutuksia soundeihin. Ensivaikutelma (kuuntelussa Hectorin Nostalgia) on spotin laajeneminen korkeussuunnassa nyt kun kaiuttimien keskipiste on suunnilleen korvien korkeudella. Tuntuu myös siltä että soundi on jonkin verran "kovempi" mutta osaan sanoa enemmän kunhan olen pyöritellyt enemmän ja erityyppisiä äänitteitä.
Isompana
Eli siis tämmöiset, rakennettu "otetaan mitä on" -periaatteella. AR:t ovat naama alaspäin ja Lundiat niiden päällä sinitarrapalloilla varmistettuina. AR:ien etulevyt ovat sen verran sisennetyt että kaiutinelementit eivät pääse koskettamaan lattiaan joten ovat luultavasti turvassa eivätkä taida pilata musikaalisuuttakaan(?). Tarkkaan mitaten on Eslujen alareuna 45 senttiä lattiasta. Ei mikään elegansian huippu mutta toimiva testiratkaisu.
5.1.2010
Viritystä on jatkojalostettu asettamalla noin kolmen sentin paksuiset kirjat Eslujen takajalkojen alle. Eslujen normaali asento on takakeno koska ne omilla jaloillaan seistessään ovat yleensä lattialla eli kuuntelupisteeseen nähden matalalla ja tällöin on pieni kallistus eduksi koska kuuntelijan korvat ovat spotissa istuessa yleensä kaiuttimeen nähden aika korkealla. Kun ne on nostettu ylemmäksi, kuten nyt minulla, tuntuu niiden nostaminen pystympään olevan ilman muuta eduksi. Taitaa olla käsillä paras säätö tähän mennessä eli pysyvät jalustat menevät kyllä varmasti hankintaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)