Ja takaisku. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä että jotain outoa tässä vielä on. Muutama hyvin tuttu äänite tuntui pyörivän hitaammin kuin pitäisi. Niinpä stroboskooppilevy lautaselle ja kyllä: pyörimisnopeus on nyt tasainen mutta juuri ja juuri korvinkuultavasti liian hidas. Näin ollen on seuraavaksi ohjelmassa isompi purkuoperaatio, laakereiden öljyäminen, välipyörän kunnon tarkistaminen ja sisuskalujen yleinen puhdistaminen. Operaatiossa auttaa huomattavasti alkuperäinen huoltomanuaali, jollaisen onnistuin jäljittämään ja joka saapui muutama päivä sitten.
Toinen Luxor puolestaan on toiminut lähes mallikelpoisesti. Ensimmäisen levypuoliskon aikana kuuluu rytmikästä jotenkin laahaavaa ääntä joka kuitenkin viimeistään parinkymmenen minuutin kuuntelun jälkeen lakkaa. Epäilen että tässäkin tapauksessa puhdistus ja laakerien öljyäminen auttaisi. Muuten tämä soitin pyörii hienosti ja juuri sillä nopeudella millä pitääkin joten toistaiseksi olen kohtuullisen tyytyväinen.
Tämä levysoitinrumba ei muuten ole loppumassa tähän sillä jossain kaukana mutta matkalla tännepäin on hyvin harvinainen pyöritinkoneisto johon on tarkoituksenani itse rakentaa plintti. Kerron lisää sitten kun on jotain kerrottavaa.
lauantai 30. elokuuta 2008
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Huoltoa ja säätöä
Perjantaina saapui Svalanderilta uusi vetohihna Luxor 4221:een. Sen asentaminen oli aika hankala homma, tuhraantui puoli tuntia, mutta nyt on soimassa jo viides albumi peräjälkeen eikä ongelmia ole ilmennyt. Ergo: vika oli siis hihnassa.
Vaihdoin myös rasiaksi Shure V15 III:n. Valitettavasti käytössä on vain japanilainen jälkituotantoneula mutta parannus alkuperäiseen rasiaan on kyllä melko ilmeinen. Tällä mennään toistaiseksi. Olen aina välillä katsellut eBaysta NOS-neuloja mutta niitä on harvoin saatavilla ja hinnat tuppaavat nousemaan aika korkeiksi. Siltikin, toivossa on hyvä elää kuten lapamadolla oli tapana sanoa.
Vaihdoin myös rasiaksi Shure V15 III:n. Valitettavasti käytössä on vain japanilainen jälkituotantoneula mutta parannus alkuperäiseen rasiaan on kyllä melko ilmeinen. Tällä mennään toistaiseksi. Olen aina välillä katsellut eBaysta NOS-neuloja mutta niitä on harvoin saatavilla ja hinnat tuppaavat nousemaan aika korkeiksi. Siltikin, toivossa on hyvä elää kuten lapamadolla oli tapana sanoa.
Luxor HF-153, osa 2
Eilinen päivä kului otsikon Luxorin tutkimisessa, puhdistamisessa, säätämisessä ja kuuntelussa. Nyt kun olen tutkinut sisuskaluja en ole enää lainkaan varma onko ne alihankittu jostain muualta vai Luxorin omaa tuotantoa. Mutta annetaan kuvien puhua:
Näkymä levylautanen pois nostettuna. Lautanen lepää kolmen sisälautasessa olevan kartion päällä (isompi kuva).
Yleisnäkymä alta päin. Moottori on laitteen oikeassa etureunassa eli kutakuinkin äänirasian alla mikä ei välttämättä ole hyvä juttu (isompi kuva)
Moottori on tämännäköinen (isompi kuva).
En ole enää edes ihan varma soittimen toimintamekanismista. Jonkinlainen välipyöräveto on epäilemättä kyseessä ja välipyörän täytynee pyörittää sisälautasen ulkoreunaa. Suhteellisen kookas moottori kuitenkin peittää näkymää niin paljon että en kyennyt kunnolla näkemään sen ja rungon väliin oikein miltään kantilta semminkin kun samalla kannattelin painavaa runkoa toisella kädellä. Välipyörän täytynee kuitenkin olla pienempi kuin esim. Garrardissa. Käyttöohje käyttää termiä direktdrift / direct drive mutta ei tietenkään tarkoita sillä sitä mitä se 70-luvulla tuli tarkoittamaan.
Soittimen rakenteesta ylipäätään voi sanoa sen verran että se on lähes kauttaaltaan hyvin tukevaa tekoa paikoitellen suorastaan ylettömän tukevaa, poikkeuksena hontelo ja ilmeisesti jo kerran katkennut käynnistysvipu. Levylautanen on läpimitaltaan hieman lp-levyä pienempi, 27,5 senttiä, ja painaa kolme ja puoli kiloa joskin painossa ilmeisesti on mukana myös sisälautasen paino. Lencon valmistama äänivarsi on sekin varsin tuhdin näköinen mutta juuri niin herkkäliikkeinen kuin pitääkin eikä laakereissa ole havaittavissa pienintäkään väljyyttä.
Sisuskalujen tutkimisen jälkeen irroitin vanhan rasian ja asensin tilalle Denon DL-103R:n, joka oli jäänyt ylimääräiseksi vaihettuani Garrardiin monorasian. Nyt oli edessä dilemma. Mihin laitteistoon Luxor parhaiten istuisi. Ilmeinen paikka on musiikihuoneessa Garrardin vieressä ja sinne sen vein. Nyt vain on niin että muutin tämän systeemin kuukausi sitten yhden kaiuttimen monolaitteistoksi joten jouduin hieman konstailemaan jotta sain samaan tilaan myös stereolaitteiston.
Kuten aiemmista blogimerkinnöistä käy ilmi muodostuu monolaitteisto Garrardista, Pioneerin integroidun etusesta, yhdestä Quad II päätteestä ja yhdestä LS3/5a-kaiuttimesta. Pioneerin takana on kytkin, jolla etunen ja pääte erotetaan toisistaan. Hain takaisin LS3/5a:n parin ja hieman kaiutinkaapelia ja vedin sopivanmittaiset kaapelit Pioneerista kaiuttimille. Siirtyminen yhden kaiuttimen kuuntelusta stereokuunteluun tapahtuu nyt seuraavasti. Ensin kurkotetaan Pioneerin taakse ja kytketään etunen ja pääte takaisin yhteen. Nyt Quad putoaa pois pelistä. Koska kajareissa on banaaniliittimet voin helposti vaihtaa Quadiin kytketyn kaiuttimen toiseen Pioneerista tulevaan kaapeliin (toinen kajari on tietysti koko ajan kiinni Pioneerissa) ja nyt kuunnellaan stereota. Ei liian vaikeaa joskin ylimääräinen kaiutin huoneessa monokuuntelun aikana kuulemma pilaa musikaalisuuden... No ehkä sen voi vaikka peittää hupulla tai jotain. :)
Sitten vielä muutama kuuntelukuva:
Isompi kuva
Isompi kuva
Isompi kuva
Soittimen mukana tuli siistikuntoinen kolmekielinen käyttöohje ja edellisen omistajan huolellisuudesta kertoo hyvää se että lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen oli moottorin kuljetusruuvi tallella ja asianmukaisesti kiinnitetty. Olin myös väärässä kun aiemmin epäilin että myyjä ei osannut irroittaa levylautasta. Hän tarkoitti että sisempi lautanen ei irtoa suoraan nostamalla. Varsinainen lautanen oli asianmukaisesti irroitettuna kuljetuksen ajan.
Kuuntelukokemukset olivat myönteisiä ja soundit yhtä tuhdit kuin soitinkin mutta suurilla äänenvoimakkuuksilla kuuluu kappaleiden välilä matalataajuista jyrinää (huomasin vasta kuulokkeilla) eli tämäkin soitin tarvitsisi ehkä paremman plintin. Toistaiseksi aion kuitenkin tyytyä nykytilaan.
Näkymä levylautanen pois nostettuna. Lautanen lepää kolmen sisälautasessa olevan kartion päällä (isompi kuva).
Yleisnäkymä alta päin. Moottori on laitteen oikeassa etureunassa eli kutakuinkin äänirasian alla mikä ei välttämättä ole hyvä juttu (isompi kuva)
Moottori on tämännäköinen (isompi kuva).
En ole enää edes ihan varma soittimen toimintamekanismista. Jonkinlainen välipyöräveto on epäilemättä kyseessä ja välipyörän täytynee pyörittää sisälautasen ulkoreunaa. Suhteellisen kookas moottori kuitenkin peittää näkymää niin paljon että en kyennyt kunnolla näkemään sen ja rungon väliin oikein miltään kantilta semminkin kun samalla kannattelin painavaa runkoa toisella kädellä. Välipyörän täytynee kuitenkin olla pienempi kuin esim. Garrardissa. Käyttöohje käyttää termiä direktdrift / direct drive mutta ei tietenkään tarkoita sillä sitä mitä se 70-luvulla tuli tarkoittamaan.
Soittimen rakenteesta ylipäätään voi sanoa sen verran että se on lähes kauttaaltaan hyvin tukevaa tekoa paikoitellen suorastaan ylettömän tukevaa, poikkeuksena hontelo ja ilmeisesti jo kerran katkennut käynnistysvipu. Levylautanen on läpimitaltaan hieman lp-levyä pienempi, 27,5 senttiä, ja painaa kolme ja puoli kiloa joskin painossa ilmeisesti on mukana myös sisälautasen paino. Lencon valmistama äänivarsi on sekin varsin tuhdin näköinen mutta juuri niin herkkäliikkeinen kuin pitääkin eikä laakereissa ole havaittavissa pienintäkään väljyyttä.
Sisuskalujen tutkimisen jälkeen irroitin vanhan rasian ja asensin tilalle Denon DL-103R:n, joka oli jäänyt ylimääräiseksi vaihettuani Garrardiin monorasian. Nyt oli edessä dilemma. Mihin laitteistoon Luxor parhaiten istuisi. Ilmeinen paikka on musiikihuoneessa Garrardin vieressä ja sinne sen vein. Nyt vain on niin että muutin tämän systeemin kuukausi sitten yhden kaiuttimen monolaitteistoksi joten jouduin hieman konstailemaan jotta sain samaan tilaan myös stereolaitteiston.
Kuten aiemmista blogimerkinnöistä käy ilmi muodostuu monolaitteisto Garrardista, Pioneerin integroidun etusesta, yhdestä Quad II päätteestä ja yhdestä LS3/5a-kaiuttimesta. Pioneerin takana on kytkin, jolla etunen ja pääte erotetaan toisistaan. Hain takaisin LS3/5a:n parin ja hieman kaiutinkaapelia ja vedin sopivanmittaiset kaapelit Pioneerista kaiuttimille. Siirtyminen yhden kaiuttimen kuuntelusta stereokuunteluun tapahtuu nyt seuraavasti. Ensin kurkotetaan Pioneerin taakse ja kytketään etunen ja pääte takaisin yhteen. Nyt Quad putoaa pois pelistä. Koska kajareissa on banaaniliittimet voin helposti vaihtaa Quadiin kytketyn kaiuttimen toiseen Pioneerista tulevaan kaapeliin (toinen kajari on tietysti koko ajan kiinni Pioneerissa) ja nyt kuunnellaan stereota. Ei liian vaikeaa joskin ylimääräinen kaiutin huoneessa monokuuntelun aikana kuulemma pilaa musikaalisuuden... No ehkä sen voi vaikka peittää hupulla tai jotain. :)
Sitten vielä muutama kuuntelukuva:
Isompi kuva
Isompi kuva
Isompi kuva
Soittimen mukana tuli siistikuntoinen kolmekielinen käyttöohje ja edellisen omistajan huolellisuudesta kertoo hyvää se että lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen oli moottorin kuljetusruuvi tallella ja asianmukaisesti kiinnitetty. Olin myös väärässä kun aiemmin epäilin että myyjä ei osannut irroittaa levylautasta. Hän tarkoitti että sisempi lautanen ei irtoa suoraan nostamalla. Varsinainen lautanen oli asianmukaisesti irroitettuna kuljetuksen ajan.
Kuuntelukokemukset olivat myönteisiä ja soundit yhtä tuhdit kuin soitinkin mutta suurilla äänenvoimakkuuksilla kuuluu kappaleiden välilä matalataajuista jyrinää (huomasin vasta kuulokkeilla) eli tämäkin soitin tarvitsisi ehkä paremman plintin. Toistaiseksi aion kuitenkin tyytyä nykytilaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)