Piano Red - Ain't Goin' to Be Your Low Down Dog No More!

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 8. helmikuuta 2011: 

Pistetään välillä bluesiksi:

Piano Red - Ain't Goin' to Be Your Low Down Dog No More! (1974, Black Lion BL-311, USA)

http://www.allmusic.com/artist/piano-red-mn0000280292/biography

Piano Red (William Lee Perryman, 1911-1985) oli pitkän linjan blues-pianisti, aloitti kahdentoista ikäisenä, taltioitiin ensimmäisen kerran äänilevylle vuonna 1936 (Blind Willie McTellin taustalla) ja aloitti lopulta oman levytysuran vuonna 1950. Alku oli menestyksellinen tuottaen muutaman kohtuullisen hitin r&b-listoille. Ei hänestä mitään suurta tähteä tullut mutta levytysura jatkui silti tasaisena vuosikymmeniä ja 1960-luvun alussa hän esiintyi myös salanimellä Dr. Feelgood ja samanniminen piisi nosti hänet jopa USA:n pop-listoille vuonna 1962 joskin vain suht. vaatimattomalle sijaluvulle 66. Sinkun b-puolella oli muuten Mister Moonlight, jonka muuan kohtuullisen hyvin menestynyt brittiyhtyekin sittemmin levytti. Vanhoilla päivillään hän kierteli paljon maailmaa blues- ja jazz-festivaaleilla ja tämä nimenomainen albumi on äänitetty Montreaux'n jazz-festivaaleilla 1974. Mitäpä tästä sanoisin. Hyvin rullaavaa estradi-bluesia ja aika siistiä. Mikään Howlin' Wolf ei Piano Red tosiaan ollut. Ei mikään kauhean muistettava kiekko mutta hyvä mieli tästä kyllä jäi.

Queen Ida - Uptown Zydeco

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 7. helmikuuta 2011: 

 Sitten piti kuunnella jotain mikä saa jalan lyömään tahtia ja laittaa viban punttiin niin kuin 70-luvulla tavattiin sanoa:

Queen Ida & The Bon Temps Zydeco Band - Uptown Zydeco (1982, Sonet SNTF 884, UK)

http://en.wikipedia.org/wiki/Queen_Ida

Juu, tämä täytti kyllä tilauksen, kerrassaan kovaa menoa. Vuonna 1929 syntynyt Queen Ida (Ida Lewis, sittemmin Ida Guillory) aloitti soittamisen jo nuoruudessaan mutta jätti musiikin mentyään naimisiin ja muutettuaan San Franciscoon. Hän aloitti uudestaan vasta lastensa aikuistuttua 70-luvulla. Tällöin hän loi nopeasti uran alkuperäisen kotiseutunsa Louisianan perinnemusiikin parissa ja alkoi levyttää GNP-Crescendo -merkille.

Tämä julkaisu on kooste hänen kahden ensimmäisen albuminsa Queen Ida & The Bon Temps Band Play Zydeco (1976) ja Zydeco a La Mode (1977) parhaista paloista. Tätä täytyy saada lisää. Cajun ja zydeco ovat musiikkilajeja joita en ole kuunnellut lainkaan tarpeeksi mutta siitä vähästä mihin olen tutustunut olen aina pitänyt.

http://en.wikipedia.org/wiki/Zydeco
http://en.wikipedia.org/wiki/Cajun_music

Gary Moore - Live at the Marquee

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 7. helmikuuta 2011: 

Otetaan yhdet kovan kepittäjän muistolle:

Gary Moore - Live at the Marquee (1981, kuunneltu painos osa italialaista tripla-vinyyliä Hot & Heavy Metal, Green Line 12004)

http://en.wikipedia.org/wiki/Live_at_the_Marquee_%28Gary_Moore_album%29

Marquee-klubilla marraskuussa 1980 äänitetty konserttialbumi, joka julkaistiin ensin Japanissa 1983 (silloin levyn nimenä oli pelkästään Live). Kiekko oli tarkoitus julkaista Englannissa vuonna 1981 (Jet JETLP 245) mutta julkaisu peruuntui syystä tai toisesta ja liikkeelle pääsi vain pieni määrä koeprässäyksiä, jotka tietenkin ovat varsin arvokkaita. Virallinen brittijulkaisu tuli vasta 1987 ja sekin pienellä levymerkillä (Raw Power RAW LP 034).

Moorella tuntuu tuolloin menneen lujaa eikä bändikään ole hassumpi. Viimeistään Tommy Aldridgen rumpusoolo päätöskappaleessa Dallas Warhead räjäyttää vaikut korvista. Älkää säälikö naapureita. Kai niittenkin korvissa vaikkua on. Tämä tarkoittaa että suosittelen lämpimästi.

 Vielä kuva tuosta italialaisesta koosteesta, johon tämä äänite sisältyy:

Lenco L70 -linkkejä

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 6. helmikuuta 2011:  

Täällä siis yksityiskohtaisia kuvia Lenco L70:stä ja sitten vielä muutama jatkolinkki:

http://www.pinkfishmedia.net/forum/s...ad.php?t=41730
http://www.audioasylum.com/cgi/t.mpl?f=vinyl&m=757491
http://www.audiokarma.org/forums/sho....php?p=4289858
http://www.hifi-studio.de/hifi-klass...avy_lenco.html
http://www.lencoheaven.net/forum/index.php?topic=1093.0
http://bornin50.webs.com/l70newinfo.htm
http://alexkachler.free.fr/audio/lenco/l70/

Lenco L70 äänivarren säätö

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 6. helmikuuta 2011: 

(Huom. 20.9.2014: Tämä postaus oli vastaus erään jo kauan sitten kadonneen eBay-linkin innoittamaan kysymykseen otsikon säädöistä eli "Mites tuon Lencon äänivarren tasapainotus toimii? Noista kuvista en oikein tajua. Kai siinä on jokin vastapaino.") 

Ei siellä ole mitään vastapainoa. Siellä on jousi. Oikea neulapaino säädetään kääntämällä varren takaosassa olevaa nuppia. Rakenteesta johtuen ei sivuttaisvedon poisto ole edes mahdollinen tai on ainakin hyvin hankala toteuttaa. Myöskään rasiaa ei ole mahdollista liikuttaa kelkassa joten käytännössä neulapaino on ainoa asia, joka on säädettävissä eikä tiettävästi mikään tunnettu rasia asetu aivan oikein. Kaikesta tästä seuraa että ainoastaan suhteellisen raskaalla (yli 2 grammaa) toimivat pyöreähiontaista neulaa käyttävät rasiat ovat mahdollisia. Denon DL-102 monorasia toimii oikein hyvin, samoin DL-103 ja Nagaoka MP-100 (näistä on omaa kokemusta) samoin kuin kuulemma monet vuosikymmenten takaiset raskaanpuoleiset vintage-rasiat.

Lenco L70 on siis oikeastaan vain ja ainoastaan vintage-entusiasteille. Varren voi tietysti vaihtaa johonkin muuhun saman asennusmitan omaavaan mutta L70 on sen verran harvinainen ja nousemassa arvossaan että minusta sille ei pidä tehdä mitään kirurgisia toimenpiteitä. Modailemiseen tulisi mieluimmin käyttää malleja L75 tai L78, jotka käyttävät samaa koneistoa ja ovat suhteellisen yleisiä. Lenco Heaven -forumilta löytyy näistä aiheista paljon lisää:

http://www.lencoheaven.net/forum/index.php

Rufus Thomas - That Woman Is Poison!

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 5. helmikuuta 2011: 

Sitten päästin ääneen miehen joka omien sanojensa mukaan oli "maailman vanhin teini-ikäinen" ja "tanssin kruununprinssi":

Rufus Thomas - That Woman Is Poison! (1988, Alligator AL 4769, UK)

http://en.wikipedia.org/wiki/Rufus_Thomas
http://www.allmusic.com/album/that-w...-poison-r20077

Rhythm & Blues veteraani Rufus Thomas (1917-2001) oli vielä kovassa iskussa vuonna 1988 eli iässä jossa useimmat vielä elossa olevat ovat nauttineet kansaneläkettä toistakymmentä vuotta. Siitä on todisteena tämä kivenkova r&b-albumi. Äijän taiteilijauran alkamisesta on vaihtelevia tietoja, jotkut lähteet sanovat hänen aloittaneen 6-vuotiaana toiset taas jo paljon varttuneempana kymmenvuotiaana mutta levylle hän pääsi vasta paljon iäkkäämpänä vuonna 1943 ja ensimmäinen hitti oli Sam Phillipsin Sun Recordsille levytetty Bear Cat vuonna 1953. Hänen tunnetuin esityksensä taitaa kuitenkin olla vaikka kuinka montaa kertaa coveroitu Walking the Dog vuodelta 1963, joka aloitti kymmenkunta vuotta kestäneen hittiputken Stax Recordsille. Staxin konkurssi 70-luvun puolivälissä katkaisi hänen uransa lähes kokonaan yli kymmeneksi vuodeksi kunnes palasi kuvioihin tällä äsken kuuntelemallani kiekolla ja oli aktiivinen lähes kuolemaansa saakka.

Juu, tuo Rufus oli kyllä aika kova jätkä...

Israel Tolbert - Popper Stopper

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 5. helmikuuta 2011:  

Ja sitten taas vinyyliarkeologiaa:

Israel Tolbert - Popper Stopper (1971, Stax/Warren STS-2038, USA)

http://www.sirshambling.com/artists_2012/T/israel_tolbert/index.php

Tämä sokean soul-laulaja/pianistin ainoa albumi on aika kova juttu. Musiikillisesti levy oli ilmestyessään jo aika vanhanaikainen, äänitteet voisivat tyylillisesti olla jostain vuosilta 1964-65 mutta sehän ei haittaa. Tämä on taas sitä syvän etelän soulia, josta paljon pidän (lukekaa Peter Guralnickin Sweet Soul Music, niin tiedätte mitä tarkoitan). Äänitys on tehty Fame studioilla Muscle Shoalsissa joka tuolloin oli melkein jo itsessään laadun tae. Kappaleista tekivät ensikuulemalta vaikutuksen cover-versio Barbara Lynnin hitistä You'll Lose a Good Thing, Tolbertin oma rytky Shake Your Big Hips ja Roosevelt Sykesin Driving Wheels.

Tolbertin tarina oli aika lyhyt. Hänen toinen singlensä, tämän albumin aloittava Big Leg Woman, nousi Billboardin r&b-listalle sijaluvulle 13 mutta mitään muuta ei sitten myyntilistoilla näkynyt ja tämän albumin ja muutaman muun sinkun jälkeen ei miehestä ole taidettu mitään kuulla. Harmi sinänsä.

Miten puhtaaksi pahasti likainen neula?

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla useammassa osassa 4-5. helmikuuta 2011:  

Tarkastelin juuri Denonin neulaa vahvalla suurennuslasilla ja mitä ilmeisimmin paikansin ongelman. Neulavarren ja neulan ympärille on kiertynyt pieni pölytuppo sillä tavalla että se ei tunnu irtoavan millään normaaleilla menetelmillä, esim. Zerodust ei auta. Saatan joutua varovasti kokeilemaan jotain nestemäistä puhdistusainetta. Onko kellään suosituksia tai ehdotuksia?

Seuraavana aamuna:

Puhdistus taisi onnistua mutta oli kyllä hermoille käypä operaatio. Käytin lääkekaapista löytynyttä desinfiointiainetta, joka on käytännössä puhdistetun veden ja isopropanolin seos ja nopeasti haihtuva. Kostutin sillä pienen siveltimen kärjen jolla hyvin varovasti pyyhin neulaa ja neulavartta ja sain kuin sainkin lopulta aikaan puhdasta jälkeä. Neulan tyveen oli tarttunut melkein mikroskooppisen pieni fläkki jotain tahmaista johon puolestaan oli tarttunut hiuksenhienoja pölykarvoja niin että itse neulaa ei kunnolla erottanut. Nyt näyttää puhtaalta vahvallakin suurennoksella. Mitä opimme tästä? Ainakin sen että koskaan ei voi olla niin kiire etteikö ennen pesemätöntä, vaikka puhtaalta näyttävää, levyä ehtisi käyttää levypesurissa ennen soittoa.

Tähän väliin tuli toiselta harrastajalta suositus:

Oletkos koskaan käyttänyt neulan puhdistukseen green stuffia tai tikkuaskin raapaisupintaa? Sillähän moinen fläkki olisi ehkä myös lähtenyt.

 Ja perään oma kommenttini: 

Täällä on Green Stuffia mutta ei auttanut, oli niin lujassa. Isompi ongelma olivat tahraan tarttuneet hienonhienot karvat jotka olivat myös onnistuneet kietoutumaan neulavarren ympärille. Osan niistä jouduin hyvin-hyvin varovasti auttamaan irti hammastikun kärjellä suurennuslasin alla. Vieläkin hiukan hengästyttää ja sormet tutisevat... Mutta nyt tuntuu soivan hyvin. Itse neulassa ei selvästikään ollut mitään vikaa. (Huom. 20.9.2014: Tämä tarkoitti sitä että edellisen postauksen rasianvaihtopohdinnat olivat tarpeettomia koska alkuperäisessä rasiassa ei sitten ollutkaan mitään vikaa)

Piti harjoittaa rasiarumbaa...

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla useammassa osassa 2-3. helmikuuta 2011:

Parin viime päivän aikana vuoden ajan ankarassa käytössä ollut Denon DL-103 on alkanut tuottaa selvää säröä vasempaan kanavaan joten ajattelin testailla Garrardissa muita käsillä olevia rasioita kolmella käytettävissä olevalla rasiakelkalla. Aluksi piti asentaa hyvin vähällä käytöllä ollut perus-Nagaoka eli pyöreäprofiilinen MP-100, jonka olen ajatellut laittaa sinkkupyörittimenä toimivaan automaatti-Dualiin kunhan saan sen kunnolla huollettua. Mutta, kaikki muut hallussani olevat rasiat löytyivät juuri sieltä mistä pitikin. Nagaoka vain on kadonnut jäljettömiin. No kai se vielä joskus jostain ilmaantuu...

OK, seuraavat mahdolliset ovat Goldring 1012, Shure V15 III, Empire 888P ja Pickering XV15-625E plus pari muuta. Shure ja Goldring ovat tällä hetkellä kiinni muissa soittimissa mutta ajattelin että yleisempikin rasioiden uusjako olisi paikallaan jo ihan siksikin että pysyn puuhassa. Goldringissä on jo aika paljon ajettu neula mutta kaikkiin muihin löytyy uudet käyttämättömät tai lähes käyttämättömät. Jääkö mikään näistä pitemmäksi aikaa SME 3012:n nokalle, sitä en vielä osaa sanoa mutta tuskin näistä kuitenkaan lopullista ratkaisua löytyy. Joskus kesän alkaessa (jolloin taas rupeaa olemaan vähän rahaakin) on tarkoitus kiivetä ylöspäin rasiahierarkiassa mutta mitään päätöksiä en vielä ole tehnyt. Mielessä ovat kuitenkin käyneet mm. sellaiset merkit kuin Benz, London, Lyra, Nagaokan paremmat rasiat ja eikö Denonkin tuonut juuri markkinoille jonkun vuosijuhlamallin? Budjetti tulee olemaan jossain tonnin hujakoilla. Saa nähdä mihin suuntaan tässä tulee käännyttyä.

Harjoitus jatkui seuraavana päivänä:

Etsitty Nagaoka löytyi sekin sitten lopulta mutta päätin kuitenkin ensiksi asentaa tuon Empiren kun se on kokonaan kuuntelematon. Se tuli alunperin haltuuni muutama vuosi sitten Luxor HF-153:n mukana ja sain sittemmin hankittua siihen uuden neulan. Rasia on nyt kiinni SME:n omassa perinteisessä kelkassa ja pian äänivarren päässä. Mikään näistä käsillä olevista rasioista ei ole ainakaan paperilla paras mahdollinen valinta suhteellisen raskaaseen SME:hen mutta Empire vaikutti lähinnä sopivalta joten aloitan siitä. Palailen aiheeseen myöhemmin.

Ja vielä, saman päivän iltana:

 Tuli mutkia matkaan, niin kuin aina. Ensinnäkin olin tuon kelkan ostanut erikseen, Itse varsi tuli ilman kelkkaa ja on varhainen versio, jossa varren päässä olevaa painoa ei voi siirtää pitkin vartta eteenpäin (kuten tästä kuvasta käy ilmi). Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että vaatii painavan rasian/kelkan. Oletettavasti noiden varhaisten pitkien varsien päässä oli lähes aina Ortofon SPU, jonka tuonaikaiset versiot ovat hyvin raskaita koskan varren päässä oli paitsi rasiaa niin myös sen takana pieni step up -muuntaja. Tuota SME:n omaa kelkkaa en ole koskaan käyttänyt ja rasia sojottaa sen kanssa taivasta kohden vaikka laittaisi kelkkaan lisäpainoksi aika paljon sinitarraa.

Denonin kanssa on ollut käytössä jo itsessään 16 grammaa painava Orsonic-kelkka ja tarkoitukseni oli jättää Denon toistaiseksi siihen mutta nyt ei auta muu kuin ottaa se irti ja vaihtaa tilalle joku noista muista rasioista, joka taitaa nyt sittenkin tulla olemaan Nagaoka. Testaan Empirea myöhemmin Connoisseur BD2:ssa. No niin, tämmöistä. Takaisin sorvin ääreen.

Tuntia myöhemmin:

No niin, kyllä tuo Nagaoka hyvin pelittää, joskin lopulliset säädöt ovat vielä hieman hakusessa. Pikakuuntelulla selvästi kovempi ja rokkaavampi soundi kuin Denonissa, siis menettelee nyt ainakin muutaman päivän.

Ja lopulta:

Ja sekavammaksi vain käy. Tietenkin käytin eBaysta ostamaani SME:n omaa kelkkaa joskus vuonna 2007, jolloin siinä oli Denon DL-103R mutta silloin oli kelkassa myös SME:n oma lisäpaino ja sinitarraa. Tuon olin tosiaan kokonaan unohtanut.