Vinyylisoittimet:
Garrard 301 / SME 3012 II / Denon DL-102
Luxor HF-153 / Lenco L70 -äänivarsi / Denon DL-103R
Dual 1010F / Shure M75
Garrard ja Luxor on kytketty Pioneer-vahvistimen omaan RIAA-korjaimeen Denon AU-320 step up -muuntajan kautta. Dual on kytketty suoraan Pioneerin RIAA:han (Pioneerissa on liitäntä kahdelle vinyylisoittimelle).
Cd-soitin:
Technics SL-P230
Kasettidekki:
Aiwa AD-S950
Etuvahvistin:
Pioneer SA-700 -integroidun etunen
Päätevahvistimet:
Quad II -pari
Kaiuttimet:
BBC LS3/5a (DIY-versio)
Sitten laitetaan muutama valokuva:
Sijoitin viimeksi hankitun etummaiseksi lähinnä siksi että se muhkeiden GEC-originaaliputkiensa takia näyttää komeammalta kuin kesällä hankittu, jossa on solakammat RCA:n putket (isompana).
Ja sama vähän lähempää (isompana)
Audiotaso teki hienoa työtä ja rakensi liitännät mahdollisimman samannäköisiksi kuin kesällä hankitussa. Kuten kuvasta näkynee, eivät käyttämäni banaanit ole ihan tasalaatuisia (olin hukannut yhden neljän sarjasta) mutta siihen tulee korjaus kunhan kerkiän.
Tällä laitteistolla on nyt kuunneltu alun kolmatta vuorokautta mm. seuraavia äänitteitä, kaikki vinyyliä jos ei muuta mainita:
Beatles - With the Beatles
Art Blakey - Art Blakey's Jazz Messengers with Thelonius Monk (cd)
David Bowie - Space Oddity
John Coltrane - Giant Steps
Deep Purple - Machine Head
Anton Dvorák - Symphonie Nr.9 (5) "Aus der Neuen Welt" (Berliner Philharmoniker, Otto Gerdes)
J. Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää - Paratiisin pojat
Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät - Kohdusta hautaan
Pink Floyd - Meddle
Rod Stewart - Every Picture Tells a Story
Vaya Con Dios - Vaya Con Dios
Zombies - Odessey and Oracle
Various - Forever Changing: The Golden Age of Elektra Records 1963-1973 (levy 2 viiden cd:n boksista)
Ensimmäinen asia, jota yritin kuulostella oli kahden päätteen erilaisesta putkikattauksesta mahdollisesti aiheutuvat erot. Kuuntelin vain yhden kaiuttimen kautta monoäänitettä vaihtaen johtoja ensin toisesta ja sitten toisesta Quadista tuleviin ja suureksi ilokseni havaitsin erot lähes huomaamattomiksi joskin oletan että ne tulevat pitemmässä kuuntelussa käymään ilmeisemmiksi (tai sitten totun tilanteeseen enkä huomaa enää yhtään mitään).
Ne ominaisuudet mihin heti kiinnitin huomiota olivat niitä samoja jotka tulivat tutuksi jo viime kesänä kuunnellessani monoäänitteitä yhden Quadin ja kaiuttimen välityksellä: ihmisäänet ja akustiset soittimet toistuivat aivan erityisen hyvin. Art Blakey ja Mick Waller (Rod Stewartin albumilla) olivat ilmeisesti pystyttäneet rumpusettinsä suoraan kaiuttimien väliin ja lennättivät minut melkein selälleni ja Nurmio sai koko ryhmänsä mahtumaan ahtaaseen kuunteluhuoneeseeni eikä tullut edes tungosta. Joitakin artisteja teki jopa mieli potkia hiukan etäämmälle kun pelkäsin että tallovat vahingossa koiran päälle.
Ainakin keskialue ja yläpää noissa on yhdessä BBC-monitorien kanssa silkkaa hunajaa, käyttääkseni jo kauan sitten loppuunkaluttua klisettä. Alapäätä ei löydy niin paljon kuin monissa kuulemissani tämän päivän laitteistoissa mutta minusta se mikä kuului oli erinomaisen nautittavaa. Siis otsikon mukaan Vonnegutia siteeraten: Kaikki oli kaunista eikä mikään tehnyt kipeää. Tärkeintä minulle on se mikä kuuluu ja miten, ei niinkään muutaman matalan mörähdyksen mahdollinen puuttuminen.
Kaiken kaikkiaan on tätä laitteistoa helppo kuunnella. Minkäänlaista kuunteluväsymystä en tuntenut missään vaiheessa vaikka istuin laitteiston ääressä kaiken viime viikonloppuna liienneen ajan. Quadien 15 watin teho riitti oikein hyvin käytetyille kaiuttimille ja huomasin usein kuuntelevani selvästi kovempaa kuin olin kuunnellut samassa huoneessa aikaisemmin (jolloin siis vahvistuksesta huolehti Pioneer integroidun ominaisuudessa). Terveisiä vain naapureille, varsinkin yläkertaan, he kun ovat kahden tulen välissä sillä heidän yläpuolellaan harjoittelee aika ajoin Purple-suuntautunut sähkökitaristi ja hänen soittonsa kuuluu kauas uloskin...
Ja mitähän vielä? Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja kuunnellessa muuta eihän se ole mahdollista kun musiikki vie mukanaan. Kirjoitan lisää sitten kun jotain kirjoitettavaa mieleen tulee. Siihen asti on tyytyminen yllä olevaan.
