lauantai 28. helmikuuta 2009

Aaltopahvia ja paperia

Hyviä uutisia! Tammikuussa ostettu Quad II oli huollossa Audiotasossa (Kuninkaankatu 46, 33200 Tampere) ja sain sen vihdoin takaisin eilen. Olin alkuun ollut kahden vaiheilla käydäkö sen kimppuun itse vai kääntyäkö ammattimiehen puoleen ja mietittyäni omaa putkivahvistinkokemustani (olematon) ja laitteen mainetta (klassikko) päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Aikaa meni pitkälti toista kuukautta ja hintaakin kertyi mutta toivottavasti on sen arvoista. Sen verran oli ongelmaa että toinen kahdesta EF86-putkesta osoittautui vialliseksi mutta niitä minulla on neljä ylimääräistä käsillä Quadin etusissa, joita en ole suunnitellut käyttää.

Quad on nyt siis taas kotona ja koeajossa joten pian laitan kuvia ja juttua. Sitä odottaessa voi katsella vaikka näitä otoksia tolppakakkosen ja etusen pakkaus- ja oheismateriaaleista:


Isompana


Isompana


Isompana


Isompana


Isompana

Siis pelkkää vanhaa aaltopahvia ja paperia joista paljastuu alkuperäinen ostopaikka Elektrofoto Oy ja se että osto ilmeisesti tapahtui Stockmannin välityksellä. Ei kai kovin mielenkiintoista mutta sentään dokumentaatio siitä että kyseessä tosiaan ovat alkuperäiset Suomi-yksilöt.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Sinkuloita, osa 2

Täällä on taas pengottu singlelaatikoita.



Soittelu ei kuitenkaan ole tapahtunut Dualilla vaan Garrardilla. Näin siksi että Dualissa, samoin kuin kahdessa muussa käyttämässäni pyörittimessä, on DIN-pistoke mutta omistan vain yhden DIN>RCA välijohdon vinyylisoittimelle (siis sellaisen välijohdon jossa kulkee myös maadoitus). Se on nyt muussa käytössä enkä oikeastaan välitä vaihdella sitä soittimesta toiseen. Niinpä, kunnes ehdin hankkia noita liittimiä lisää, pyörittelen sinkut muilla soittimilla vaikka se onkin hiukan työläämpää. Kunnossa oleva täysautomaatti (Dual) kun on lyömätön silloin kun levyjä vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Nyt kuitenkin näin:



Monet singleistäni ovat käsittämättömän pahan näköisiä mutta soivat silti yllättävän hyvin. Siinä epäilemättä auttaa lp-levyä suurempi pyöritysnopeus. Eivät monet audiofiilijulkaisutkaan turhan vuoksi käytä 45 rpm nopeutta. Lisäksi noista singlelaatikoistani löytyy paljon mielenkiintoista musiikkia jota ei ehkä lainkaan ole saatavilla missään muussa muodossa. Esimerkiksi 50-60-lukujen Suomi-iskelmistä löytyy arvaamattoman hauskaa kuunneltavaa. Joltain Olavi Virralta, Tapio Rautavaaralta tai Juha Watt Vainiolta on julkaistu täydelliset cd-boksit mutta jokaista Virtaa, Vainiota tai Rautavaaraa kohden oli kymmeniä vähemmän menestyneitä artisteja joiden tuotanto löytyy ainoastaan kirpputorien kovia kokeneilta sinkuilta.

Lisää neljävitosia siis vain kehiin!