Quad 44

Minulla on jo jonkin aikaa ollut melko selvä näkemys siitä mistä komponenteista musiikkihuoneen laitteiston tulisi koostua. Yksi etappi saavutettiin vajaa viikko sitten kun etusen virkaa toimittaneen vanhan Pioneer SA-700 integroidun paikan otti Quad 44 etuvahvistin. Quad 44 oli valmistuksessa vuosina  1979-89 ja niitä tehtiin 40000 kappaletta kahtena eri versiona. Minun yksilöni valmistusnumero on 14758 ja se on peräisin vuoden 1981 lopulta.

Olen haeskellut sopivanhintaista laitetta jo jonkin aikaa mutta käytännössä taloudellinen tilanteeni sai ryhtymään tositoimiin vasta heinäkuun puolivälissä kun lomarahat olivat tilillä. Myyjä oli BigEars Audio Brittein saarilla Penwith-nimisellä paikkakunnalla Cornwallissa. Viestinvaihto myyjän kanssa oli hieman hidasta, lieneekö syynä ollut brittien lomakausi, mutta laite lähti vihdoin matkaan pari viikkoa sitten ja saapui viime tiistaina DHL:n kyydillä ja vakuutettuna.



Laite edestäpäin (isompana). Syy juuri Quad 44:n hankintaan olivat sen monipuoliset säädöt, jotka mahdollistavat vinyyli- ja savikiekkotoiston säätämisen asianmukaiseksi niilläkin äänitteillä, jotka eivät seuraa RIAA-korjausta. Vastaavat säädöt löytyvät myös pikkuveljestä Quad 34:stä, jota käytettiin IWA:n monojutussa numerossa 3/2007. Varhaisemmissa laitteissa kuten tässä on myös cancel-kytkin, jolla säädöt voi kokonaan kytkeä pois. Uudemmista sitä ei jostain syystä löydy.



Isompana



Isompana



Isompana

Kolme otosta takalistosta. Kaikki sisääntulevat liitännät ovat irroitettavilla korteilla ja niitä voi vaihdella mielensä mukaan jos vain vielä löytää sopivia kortteja (Quad tiettävästi yhä tekee niitä tilaustyönä). On siis mahdollista käyttää vaikkapa viittä RIAA-korttia jos jostain syystä haluaa kytkeä vielä enemmän vinyylisoittimia kuin minä.



Isompana

Laitteen päällä pleksilasisen kannen alla on säädöt, joilla on mahdollista optimoida RIAA- ja nauhuriasetukset. Eri säätöjen merkitykset löytyvät ohjekirjasta.



Isompana

Oli tarkoitus kuvata vielä sisuskaluja mutta kameran oikuttelun vuoksi jäi toistaiseksi tähän yhteen otokseen. Virtalähteen päällä on tarra, josta käy ilmi että laite on käynyt valmistajalla huollossa vuonna 1993.



Isompana

Dada Electronics Belgiassa valmistaa päivityssarjoja useimmille trankku-Quadeille ja niin myös 44:lle. Oletan että useimmat tästä pussista löytyvät komponentit olisi ollut mahdollista ostaa erikseen hieman halvemmalla mutta melko kokemattomana DIY-miehenä arvostan Dadan yksityiskohtaisia ohjeita. Dadan tuotteet ovat hankittavissa heidän nettikaupastaan eBayssa.

Valokuvat otettuani pistin kannen kiinni, kytkin laitteen Pioneerin paikalle ja pistin cd:n pyörimään. Kuulosti hyvältä, todella hyvältä ja parin kiekon jälkeen vaihdoin vinyyliin. Nyt ei enää kuulostanut hyvältä, tai kuulosti puoliksi. Vasen kanava oli vainaa. Varmistaakseni vian lähteen kokeilin useampaa pyöritintä ja vaihtelin kaapeleita mutta näin oli. Quadin RIAA-kortti on viallinen. Tutkin asiaa tarkemmin myöhemmin ja raportoin tällä palstalla löydöksistäni.

Laitetaan lopuksi muutama linkki:

http://www.retrohifi.co.uk/quad%2034_44.html

http://www.hi-fi-insight.com/quad-44-pre-amplifier.html

http://blog.listencarefully.co.uk/?p=2590

http://www.hifiengine.com/manuals/quad/44.shtml

Päivitin vielä laitelistaukseni ja laitteistolistaukset (ovat kaksi eri asiaa) kun olivat jo puoli vuotta jäljessä.

Siis jatketaan myöhemmin.

Laitetelineitä

Heinäkuussa organisoin musiikkihuoneen uuteen uskoon. Levysoitinalustana toiminut vanha ompelukonepöytä sai lähteä ja tilalle tuli kaksi vanhaa ja kohtuullisen halvalla hankittua laitetelinettä, tämmöiset:



Hyllytasoista yksi on graniittia ja loput puuta, muutama sen verran käyristyneitä että eivät kelpaa laitteiden alle. Päällimmäisten tasojen alla on piikit ja muut lepäävät pienten kolmikulmaisten metallilevyjen päällä.

Tähän hankintaan oli "ostin kun halvalla sain" -perustelun lisäksi muitakin syitä. Garrard oli ompelukonepöydän päällä liian herkkä ulkoisille häiriöille. Kaikki vähänkin isommat tömähdykset kuuluivat kaiuttimista ja ajattelin että jomman kumman telineen kanssa pääsisi ehkä pienellä modaamisella parempaan lopputulokseen ja lopulta pääsikin mutta alkuun ei näyttänyt hyvältä. Laitetaan tähän kuva kokonaisuudesta ja jatketaan sitten:



Isompana

Kun tarkastelin telineitä havaitsin että toisen jalkojen pohjassa oli kuuden millin kierteet, toisessa vain muoviset tulpat. Niinpä laitoin kierteisiin Soundcaren Super Spiket, ylimmäksi tasoksi graniittilevyn piikkien päälle ja virittelin Garrardin paikalleen. Pikainen koekuuntelu paljasti että tilanne ei parantunut vaan paheni. Niinpä aloin miettiä suunnitelmaa B. Graniittilevy piti saada eristettyä muusta telineestä. Olin kesäkuussa ostanut neljä sorbotaanista valmistettua eristysjalkaa, joita olin käyttänyt cd-soittimen alla. Vaihdoin ne piikkien paikalle ja ihme tapahtui. Nyt voin vaikka hypätä tasakäpälää telineen vieressä levyn soidessa eikä mitään ylimääräistä kuulu. Naputtelin myös telinettä ruuvimeisselillä ja ylimääräistä kuului vasta sitten kun aloin koputella itse graniittitasoa. Olen siis toistaiseksi tyytyväinen. Laitetaan vielä pari kuvaa lisää:



Isompana



Isompana

Olen suunnitellut telineiden jatkomodaamista. Puiset hyllytasot voisi kauttaaltaan korvata soveliaasta kivimateriaalista valmistetuilla jos jossain lähiseudulla (Pirkanmaalla) saa teetettyä sopivaan hintaan ja noita sorbotaanijalkoja voisi kokeilla kaikkien hyllyjen alla. Toisaalta osa hyllyistä tulee varmasti jatkossakin palvelemaan pelkkinä lehtihyllyinä ja toisen telineen päällä olevan Luxorin omat jalat on jo kauan sitten korvattu sorbotaaninpaloilla joten mitään akuuttia kiirettä ei ole.

KT66-putkia

Tuossa QUAD II -parissani minua on lievästi harmittanut putkikattausten erilaisuus. Viime tammikuussa ostetussa yksilössä oli siis aivan alkuperäinen kattaus GEC:n harmaapintaisilla KT66-putkilla kun taas viime kesänä ostettuun oli vaihdettu pääteputkiksi sinänsä hyvät RCA 6L6GC:t. Olen seuranut eBayta sillä silmällä jo kauan ja havainnut että NOS KT66:t maksavat maltaita mutta vielä voimissaan olevia käytettyjä saattaa tuurilla irrota järkevään hintaan ja lopulta irtosikin, näin:



Isompana



Isompana

Putket ovat siis Osramin logolla mutta asiaa nettiyhteyksistä tutkiessani olen tullut siihen johtopäätökseen että ilmeisesti kaikki tuon malliset KT66:t tulivat samasta tehtaasta ja varustettiin tilaajan logolla (GEC, Mullard, Osram ym.) ja ovat täten toisiaan vastaavia. Vasemmanpuoleinen mustakantainen löytyi HuutoNetistä hyvin kohtuulliseen 45 euron hintaan ja näyttää lähes käyttämättömältä joskaan minulla ei ole mitään keinoa tietää sitä varmasti. Oikeanpuoleinen on peräisin eBaysta italialaiselta myyjältä ja on selvästi nähnyt käyttöä, ehkä paljonkin, mutta vaikuttaa toimivalta. Tämän hinnaksi tuli euroina kuutisenkymppiä eli kuluineen kertyi parille hintaa alun toistasataa.

Putkien ikä käy ilmi alemmassa kuvassa näkyvistä koodeissa. Niissä kirjainkoodi ilmoittaa valmistusvuoden ja kuukauden. Ensimmäinen kirjain on vuosi siten että A tarkoittaa vuotta 1945 ja niin edelleen vuosi vuodelta, kuitenkin siten että kirjaimet I ja O on sekaannusten välttämiseksi hypätty yli. Toinen kirjain tarkoittaa kuukautta samalla tavalla eli A on tammikuu. Täten vasemmanpuoleinen putki on valmistettu maaliskuussa 1952 (HC) ja oikeanpuoleinen syyskuussa 1955 (LJ). Tammikuussa ostetun Quadin molemmissa putkissa on koodi MJ eli ne ovat peräisin syyskuulta 1956 mikä käy hyvin yksiin laitteen valmistusnumerosta johdetun valmistusvuoden kanssa (hallussani on valmistusnumerolista Quadin tuotteista ja sen mukaan molemmat Quadini ovat vuodelta 1957). Putkien koodin jälkiosan eli numeron merkitystä en ole toistaiseksi selvittänyt.

Paraniko tai muuttuiko vahvistinten soundi putkivaihdoksen myötä? Mielestäni se kyllä parani mikä oli ilmeisintä monokuuntelussa. Aikaisemmin ääni ei tuntunut ilman balanssin säätöä asettuvan kaiutinparin puoliväliin kuten sen pitäisi vaan tuntui painottuvan lähemmäksi toista kaiutinta. Nyt sen on siellä missä pitääkin eli juuri keskellä. Muutenkin tuntui jotain selkeytymistä tapahtuvan mutta se saattoi johtua vain uutuudenviehätyksestä. Pitäisi kai vaihdella putkia edestakaisin jotta asiasta voisi varmistua mutta en ole niin kiinnostunut. Pääasia että soi hyvin (eivät ne kyllä huonosti soineet aikaisemminkaan).

Dualistisia otoksia

Tämä blogimerkintä on kirjoitettu jo pari kuukautta sitten Vinyyliarkeologian pääversioon Hifiharrastajat Ry:n forumin blogiosiossa. Sen peilaaminen tänne unohtui epähuomiossa mutta nyt se on tässä hieman korjattuna.

Työn alla on jatko-osa tämän blogin ensimmäiseen viestiin eli harrastushistoriaani mutta vaatii vielä hieman työtä joten odottaessa voi katsella vaikka näitä otoksia kolhiintuneesta vanhasta Dualista työssä.



Isompana



Isompana

Säädin hieman Dualia kun Bebekistä DIN-kaiutinpistokkeita ostaessani muistin kysyä DIN > RCA adapteria ja sain viimein Dualin kytketyksi laitteistoon pysyvästi. Illan mittaan olen taas soitellut sinkkuja vaikka kuvassa näkyykin lp. Rasiana siis Shure M75 kolmen gramman neulapainolla. Nuo epämääräisen näköiset lappuset laitteen alla ovat kumikankaan paloja, joilla ensihätään säädin soittimen vaateriin enkä kuvaa ottaessani huomannut että olivat näkyvissä. Kestävämpi ratkaisu on luvassa myöhemmin. Viiden sentin kolikko oli neulapainon säätöä varten. Säätö on tiukka eikä käänny ilman työkalua

Mistä näitä sikiää?

Kuten tätä palstaa aktiivisesti seuranneet muistanevat, hankin viime vuoden elokuussa Huutonetistä varsin hienokuntoisen Luxor HF-153 vinyylisoittimen. En ollut koskaan ennen nähnyt ihan samanlaista eikä mistään löytynyt aiheesta mitään tietoa kunnes joulukuun lopulla ilmaantui autuaasti edesmenneeseen Lenco Lovers forumiin ketju lähes identtisestä soittimesta (nimellä Skantic HF-163 mikä saattaa olla virhe, epäilen että tässäkin on kyseessä HF-153). Lenco Lovers on tosiaan iäksi(?) kadonnut mutta suurin osa tuosta ketjusta on vielä löydettävissä Googlen cachesta kahtena osana, täällä ja täällä. Valitettavasti viimeiset 5-6 viestiä, omani mukaanluettuna eivät näytä tänne taltioituneen. Pian sen jälkeen tuli Huutonettiin toinen yksilö yhdessä Luxorin integroidun vahvistimen kanssa.

Jokin aika sitten ilmaantui Huutonettiin taas yksi. Tämän merkiksi on ilmoitettu Skantic HF-153S ja siinä näyttää olevan edellä mainittuja yksilöitä pienempi levylautanen ja Bang & Olufsenin äänirasia muissa olevan Empiren sijaan. Minäkö nämä kotimaiset yksilöt olen kirjoituksillani manannut esiin vai onko nyt vain käsillä jokin Luxorin hetki. Nyt melkein pelottaa...

Kaikki on kaunista, mikään ei tee kipeää

Nyt on Quad-pari sitten ollut pari päivää testissä musiikkihuoneessani seuraavanlaisessa laitteistossa:

Vinyylisoittimet:
Garrard 301 / SME 3012 II / Denon DL-102
Luxor HF-153 / Lenco L70 -äänivarsi / Denon DL-103R
Dual 1010F / Shure M75
Garrard ja Luxor on kytketty Pioneer-vahvistimen omaan RIAA-korjaimeen Denon AU-320 step up -muuntajan kautta. Dual on kytketty suoraan Pioneerin RIAA:han (Pioneerissa on liitäntä kahdelle vinyylisoittimelle).

Cd-soitin:
Technics SL-P230

Kasettidekki:
Aiwa AD-S950

Etuvahvistin:
Pioneer SA-700 -integroidun etunen

Päätevahvistimet:
Quad II -pari

Kaiuttimet:
BBC LS3/5a (DIY-versio)

Sitten laitetaan muutama valokuva:


Sijoitin viimeksi hankitun etummaiseksi lähinnä siksi että se muhkeiden GEC-originaaliputkiensa takia näyttää komeammalta kuin kesällä hankittu, jossa on solakammat RCA:n putket (isompana).


Ja sama vähän lähempää (isompana)


Audiotaso teki hienoa työtä ja rakensi liitännät mahdollisimman samannäköisiksi kuin kesällä hankitussa. Kuten kuvasta näkynee, eivät käyttämäni banaanit ole ihan tasalaatuisia (olin hukannut yhden neljän sarjasta) mutta siihen tulee korjaus kunhan kerkiän.

Tällä laitteistolla on nyt kuunneltu alun kolmatta vuorokautta mm. seuraavia äänitteitä, kaikki vinyyliä jos ei muuta mainita:

Beatles - With the Beatles
Art Blakey - Art Blakey's Jazz Messengers with Thelonius Monk (cd)
David Bowie - Space Oddity
John Coltrane - Giant Steps
Deep Purple - Machine Head
Anton Dvorák - Symphonie Nr.9 (5) "Aus der Neuen Welt" (Berliner Philharmoniker, Otto Gerdes)
J. Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää - Paratiisin pojat
Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät - Kohdusta hautaan
Pink Floyd - Meddle
Rod Stewart - Every Picture Tells a Story
Vaya Con Dios - Vaya Con Dios
Zombies - Odessey and Oracle
Various - Forever Changing: The Golden Age of Elektra Records 1963-1973 (levy 2 viiden cd:n boksista)

Ensimmäinen asia, jota yritin kuulostella oli kahden päätteen erilaisesta putkikattauksesta mahdollisesti aiheutuvat erot. Kuuntelin vain yhden kaiuttimen kautta monoäänitettä vaihtaen johtoja ensin toisesta ja sitten toisesta Quadista tuleviin ja suureksi ilokseni havaitsin erot lähes huomaamattomiksi joskin oletan että ne tulevat pitemmässä kuuntelussa käymään ilmeisemmiksi (tai sitten totun tilanteeseen enkä huomaa enää yhtään mitään).

Ne ominaisuudet mihin heti kiinnitin huomiota olivat niitä samoja jotka tulivat tutuksi jo viime kesänä kuunnellessani monoäänitteitä yhden Quadin ja kaiuttimen välityksellä: ihmisäänet ja akustiset soittimet toistuivat aivan erityisen hyvin. Art Blakey ja Mick Waller (Rod Stewartin albumilla) olivat ilmeisesti pystyttäneet rumpusettinsä suoraan kaiuttimien väliin ja lennättivät minut melkein selälleni ja Nurmio sai koko ryhmänsä mahtumaan ahtaaseen kuunteluhuoneeseeni eikä tullut edes tungosta. Joitakin artisteja teki jopa mieli potkia hiukan etäämmälle kun pelkäsin että tallovat vahingossa koiran päälle.

Ainakin keskialue ja yläpää noissa on yhdessä BBC-monitorien kanssa silkkaa hunajaa, käyttääkseni jo kauan sitten loppuunkaluttua klisettä. Alapäätä ei löydy niin paljon kuin monissa kuulemissani tämän päivän laitteistoissa mutta minusta se mikä kuului oli erinomaisen nautittavaa. Siis otsikon mukaan Vonnegutia siteeraten: Kaikki oli kaunista eikä mikään tehnyt kipeää. Tärkeintä minulle on se mikä kuuluu ja miten, ei niinkään muutaman matalan mörähdyksen mahdollinen puuttuminen.

Kaiken kaikkiaan on tätä laitteistoa helppo kuunnella. Minkäänlaista kuunteluväsymystä en tuntenut missään vaiheessa vaikka istuin laitteiston ääressä kaiken viime viikonloppuna liienneen ajan. Quadien 15 watin teho riitti oikein hyvin käytetyille kaiuttimille ja huomasin usein kuuntelevani selvästi kovempaa kuin olin kuunnellut samassa huoneessa aikaisemmin (jolloin siis vahvistuksesta huolehti Pioneer integroidun ominaisuudessa). Terveisiä vain naapureille, varsinkin yläkertaan, he kun ovat kahden tulen välissä sillä heidän yläpuolellaan harjoittelee aika ajoin Purple-suuntautunut sähkökitaristi ja hänen soittonsa kuuluu kauas uloskin...

Ja mitähän vielä? Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja kuunnellessa muuta eihän se ole mahdollista kun musiikki vie mukanaan. Kirjoitan lisää sitten kun jotain kirjoitettavaa mieleen tulee. Siihen asti on tyytyminen yllä olevaan.

Aaltopahvia ja paperia

Hyviä uutisia! Tammikuussa ostettu Quad II oli huollossa Audiotasossa (Kuninkaankatu 46, 33200 Tampere) ja sain sen vihdoin takaisin eilen. Olin alkuun ollut kahden vaiheilla käydäkö sen kimppuun itse vai kääntyäkö ammattimiehen puoleen ja mietittyäni omaa putkivahvistinkokemustani (olematon) ja laitteen mainetta (klassikko) päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Aikaa meni pitkälti toista kuukautta ja hintaakin kertyi mutta toivottavasti on sen arvoista. Sen verran oli ongelmaa että toinen kahdesta EF86-putkesta osoittautui vialliseksi mutta niitä minulla on neljä ylimääräistä käsillä Quadin etusissa, joita en ole suunnitellut käyttää.

Quad on nyt siis taas kotona ja koeajossa joten pian laitan kuvia ja juttua. Sitä odottaessa voi katsella vaikka näitä otoksia tolppakakkosen ja etusen pakkaus- ja oheismateriaaleista:


Isompana


Isompana


Isompana


Isompana


Isompana

Siis pelkkää vanhaa aaltopahvia ja paperia joista paljastuu alkuperäinen ostopaikka Elektrofoto Oy ja se että osto ilmeisesti tapahtui Stockmannin välityksellä. Ei kai kovin mielenkiintoista mutta sentään dokumentaatio siitä että kyseessä tosiaan ovat alkuperäiset Suomi-yksilöt.