Jatketaas vähän tymäkämmällä kamalla:
Yardbirds - Yardbirds (1966, Columbia SX 6063, UK)
http://en.wikipedia.org/wiki/Roger_the_Engineer
Kuuntelussa siis mono-originaali tästä myös kannen karikatyyrihahmon mukaan nimellä Roger the Engineer tunnetusta albumista.
Yardbirds muistetaan nyttemmin kai parhaiten kitaristihautomona, aloittelivathan siellä uraansa niin Eric Clapton, Jeff Beck kuin Jimmy Pagekin (joskin jälkimmäinen oli vaikuttanut paljon käytettynä studiomuusikkona jo vuodesta 1964). Ensimmäinen levyttänyt Yardbirds-versio, se jossa oli EC, ei saanut aikaiseksi ainuttakaan studioalbumia mutta kylläkin hurjan liven Five Live Yardbirds (1964). Sitten yhtyeen alkuperäinen tiukka blues-linja alkoi vaihtua popimmaksi ja Clapton lähti tympääntyneenä John Mayallin seuraan. Hänen tilalleen löytyi Jeff Beck eikä se poppilinjakaan kauaa kestänyt mistä todistaa tämä 1966 julkaistu toinen virallinen Yardbirds-albumi.
Ennen sitä vuonna 1965 tosin kasattiin USA:n markkinoille siellä julkaisemattoman ensialbumin materiaalista plus single ja EP-piiseistä kaksikin albumia For Your Love ja Having a Rave-up with the Yardbirds joita ei kuitenkaan voitane pitää virallisina Yardbirds-albumeina. Käytännössähän ne ovat kokoelmia mutta niiden vaikutus moniin nuoriin autotallibändeihin oli kyllä huomattava.
Mutta siis kuunneltuun kiekkoon. Jonkinlaista esi-heavyahan tämä on. Albumi alkaa upeasti Beckin bravuureilla Lost Women, Over Under Sideways Down ja The Nazz Are Blue. Sitten seuraa kevyempänä välipalana I Can't Make Your Way minkä jälkeen mennään taas täysillä piisissä Rack My Mind. A-puolen päättää kevyehkö rallatus Farewell mutta B-puolella paiskataan isompi vaihde takaisin päälle eli Hot House of Omagararshid ja Jeff's Boogie. B3 on jälleen kevyempi esitys eli He's Always There. Seuraava eli Turn Into Earth tuo mieleen muistumia vuoden 1965 hitistä Still I'm Sad ja What Do You Want ja Ever Since the World Began päättävät albumin tyylikkäästi.
Amerikkalaisten piti sitten sekoilla tämänkin klassisen albumin kanssa. Sikäläinen versio oli nimeltään Over Under Sideways Down ja se sisälsi vain kymmenen piisiä sillä The Nazz Are Blue ja Rack My Mind oli jostain käsittämättömästä syystä jätetty pois. Tämäkin versio on kuitenkin suhteellisen himoittu keräilykohde koska miksaukset ovat erilaisia kuin brittiversiossa. Nimeä Over Under Sideways Down muuten käytettiin myös ainakin saksalaisessa ja ranskalaisessa painoksessa mutta onko niissä kaksitoista vain kymmenen piisiä, sitä en tiedä joskin veikkaan kahtatoista.
Mutta jatketaan vielä hiukan Yardbirds-historiaa. Muutaman kuukauden ajan vuonna 1966 bändissä oli samanaikaisesti mukana sekä Beck että Page. Tämä episodi tuotti vain yhden singlen Happenings Ten Years Time Ago / Psycho Daisies, jotka ovat mukana ainakin joillakin Roger the Engineerin uusintapainoksilla, sekä esiintymisen Michelangelo Antonionin elokuvassa Blow-Up piisillä Stroll On (joka oli Train Kept a-Rollin hieman muutetuilla sanoilla) ja löytyy tietenkin YouTubesta.
Beck sai kumminkin pian kenkää ja Yardbirds jatkoi vielä jonkin aikaa Pagen johdolla levyttäen yhden aika keskinkertaisen albumin Little Games (1967), muutaman sinkun ja alkaen metamorfoosin Led Zeppeliniksi joka tiettävästi heitti ensimmäiset keikkansa nimellä New Yardbirds.
Että sen pituinen se. Roger the Engineer tai millä nimellä sitä sitten kutsutaankin on hieno albumi. Parhautta, ehdottomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti