Miksi juuri nämä kaksi? No tietysti siksi että saisin laittaa niiden kannet tänne peräkkäin.
Kinks - The Kink Kontroversy (1965, PRT PYL 6004, UK, vinyyli)
Sleater-Kinney - Dig Me Out (1997, Kill Rock Stars KRS 279, cd)
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Kink_Kontroversy
http://en.wikipedia.org/wiki/Dig_Me_Out
Onko näillä sitten muuta yhteistä kuin kansi? Ainakin molemmat ovat kovia kitararock-albumeja, siis siinä mielessä kovia että vaikka soittajat eivät ole mitään suurvirtuooseja, niin he soittavat aidolla asenteella.
Kinks-albumi oli bändin kolmas ja siltä löytyy muutama klassikko (Till the End of the Day & Where Have All the Good Times Gone) ja monta melkein klassikkoa (When I See That Girl of Mine, The World Keeps Going Round, I'm on an Island... plääh, mitä näitä luettelemaan, kaikki tällä albumilla on yhtä klassikkoa). Tämän levyn jälkeen alkoi Kinksin varsinainen suuruuden aika joka oli samalla laskevan levymyynnin aika (mutta se on toinen tarina). Kink Kontroversy oli sikäli siirtymäkauden albumi että siltä löytyi niin varhaisten hittien kaltaisia punk-rypistyksiä kuin Ray Daviesin ironisia ja, ainakin näin jälkikäteen tarkastellen, hyvin brittiläisiä lauluja.
Sleater-Kinney puolestaan on kolmen naisen muodostama punk-ryhmä Seattlesta, jolla on kaksi kitaraa, rummut ja kova meininki. Piisit ovat hyviä, ja päätösraita Jenny suorastaan majesteettinen. Ei yhtäkään heikkoa kohtaa löydy tästäkään albumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti