Quad ESL

Nyt kerron todellisen syyn siihen miksi aloin sisustaa olohuonettani uudelleen kuukausi sitten. Luvassa oli laitteistopäivitys:


Isompana

Kuten toisaalla olen jo kertonut saapui eilen taloon ainakin aluksi pitkäaikaislainaan pari Quad ESL kaiuttimia. Tämä ei ollut hankinta, jota olisin varsinaisesti ennakkoon suunnitellut vaan ne tulivat kuin Garrard 301 aikoinaan, ihan erityisesti etsimättä. Muuan hifiharrastaja tarjosi niitä minulle lokakuun alkupuolella kun hänen omat laitteistosuunnitelmansa olivat muuttuneet (siis tarjous josta ei voi kieltäytyä!). Hän toimitti ne henkilökohtaisesti lauantaina 14.11. ja sunnuntaina iltapäivällä laitoin ensimmäisen äänitteen pyörimään, tämän:



Ja millaiset ovat ensivaikutelmat? Hyvät, todella hyvät. Ainakin tällainen akustinen kitara/viulumusiikki toimii upeasti. ESL:t tunnetaan aika tiukkoina spottikaiuttimina ja siinä on vahvasti perää mutta ne kuulostavat kyllä aika hyviltä spotin takana ja sivuillakin. Suuntaavuus tulee ensihavaintojen perusteella ilmi enemmänkin pystysuunnassa. Jos spotissa olevasta nojatuolista nousee kesken kaiken seisomaan katoaa musiikista heti jotain olennaista, se latistuu välittömästi.

Yleisnäkymä kuuntelutilaan on tällainen:


Isompana

Kuten kuvasta juuri ja juuri käy ilmi on spotissa oleva vanha korituoli (paremman istuimen hankinta on suunnitelmissa) melkein kiinni sen takana olevassa sinisessä sohvassa. Kunhan kerkiän käännän sohvan huoneen kulmaan pitemmän seinän suuntaisesti.

Ja sitten muu laitteisto:

Vinyylisoitin: Connoisseur BD2/A / Goldring 1012 / Lehmann Black Cube Statement
CD-soitin: Technics SL-P230
Etuvahvistin: Quad 44 (modattu Dada Electronicsin päivityssarjalla)
Päätteet: Quad II


Isompana

Tämä on tilanne toistaiseksi. Jos ESL:t jäävät taloon (mikä kyllä on aika varmaa) on jatkosuunnitelmissa olohuoneen muuttaminen musiikkihuoneeksi jolloin nykyisestä pienestä musiikkihuoneesta tulee tv-huone. Tällöin rakennan entisen leveän tv-tason paikalle vinyylihyllyn (mahdollisesti Ikea Expedit), jolloin kuuntelutila levenee vielä jonkin verran. Nykyinen vinyylihylly muuttuu muuttuu tällöin kirja-, DVD- ja videohyllyksi ja yhden Lundia-hyllyvälin alaosaan tulee tv-taso.

Myös laitteistojärjestelyt tulevat muuttumaan. Garrard 301 saa takaisin DL-103:n ja palaa stereokäyttöön, Luxor HF-153 puolestaan saa DL-102:n ja muuttuu monopyörittimeksi ja molemmat siirtyvät olohuoneeseen. Muiden laitteistojen tulevaa koostumusta en vielä ole päättänyt.

Noiden ESL:ien myötä on oveni taakse jo alkanut kertyä jonoa. Näköjään kaikki kynnelle kykenevät hifiharrastajat haluaisivat päästä kuuntelemaan. Sopii, sopii ja sopii mutta ei ihan vielä. Ajelen noita nyt ensin sisään jonkun aikaa. Ne eivät ole olleet aktiivikäytössä ainakaan puoleen vuoteen. Ne tulivat Suomeen viime keväänä sumujen saarilta Classique Soundsilta kahdessa aivan järkyttävän suuressa laatikossa, jotka odottavat nyt eteisessäni vientiä kellarivarastoon (jos ne nyt edes sinne mahtuvat).

Ja vielä muutama pedantti kommentti. Korrekti nimi noille kaiuttimille ei ole ESL 57, jota useimmin kuulee käytettävän tai ESL 55, jota sitäkin näkee, vaan Quad Electrostatic Loudspeaker eli vain ESL. Numeroita alettiin liittää kirjainten perään vasta ESL 63:n myötä.

Tämmöistä näin aluksi. Laitetaan vielä lähikuva toisen ESL:n takalistosta ja jatketaan juttua myöhemmin:


Isompana

Siis palaillaan asiaan...

Olohuone isommaksi

...no ei oikeasti isommaksi mutta huonekalujärjestelyillä avarammaksi. Huoneen mitat ovat suunnilleen 3x5 metriä ja toista pitkää seinää ja päätyseinää peittää koko pituudelta kattoon asti ulottuva täysinäinen kirjahylly. Toinen pääty on ikkunaseinä parvekkeelle ja ikkunan alla on lasiovinen kirjakaappi. Toisella pitkällä seinällä on leveä tv-taso ja toisella on kirjahyllyn edessä ollut parimetrinen sohva. Kirjahyllyn peittämässä päädyssä on ollut sekalaisia pöytiä ja atk-työpiste. Musiikkilaitteet ovat olleet Lack-pöydillä pitkä kirjahyllyseinän ja ikkunaseinän kulmassa ja kaiuttimet jalustoilla noin metrin päässä ikkunapäädystä. Kuunteluspottina on ollut korituoli noin kahden metrin päässä kaiuttimista. Seuraavat (ennenkin nähdyt) kuvat selventävät aikaisempaa tilannetta:





Nämä otokset ovat eri ajoilta joten niissä näkyvät järjestelyt eroavat toisistaan mutta yleistilanne on ollut sama jo useamman vuoden ajan. Huoneen toisesta päädystä ei löydy kunnollista tuoretta kuvaa.

Tuohon tilaan halusin enemmän avaruutta joten ensimmäiseksi heitin ulos kaikki tarpeettomat pöydät kirjahyllypäädystä ja siirsin sohvan kirjahyllyjen väliseen kulmaan päätyseinän suuntaisesti. Näin pääsin siirtämään kaiuttimet sekä kauemmaksi toisistaan että kauemmaksi ikkunaseinästä. Lisäksi halusin Lack-pöytärivin pois kirjahyllyn edestä sillä halusin myös tehdä kirjoihin käsiksi pääsemisen hieman helpommaksi. Ikkunapäädyn uusi järjestely oli aluksi tämän näköinen:



Iso vanha pöytä tuli laitealustaksi siksi että Lack-pöydät eivät mahtuneet käytettävissä olevaan tilaan ja kirjakaappi oli tarkoitus pitää juuri siinä missä se on. Valitettavasti vinyylisoitin osoittautui tuolla pöydällä olevan äärimmäisen herkkä pienillekin värähtelyille joten tarvitsi kompromissin. Siirsin kirjakaappia parikymmentä senttiä oikealle jolloin se siirtyi jonkin verran ulospäin avautuvan parvekkeenoven eteen jolloin jäi tilaa kahdelle Lack-pöydälle, näin:



Vielä pari otosta nykytilanteesta:







Soundillisesti muutos oli hyväksi. Äänikuva avartui ja kuuntelu on helppoa, jopa liian helppoa sillä voluumia on helppo lisätä luukutusvoimakkuuksille niin ettei edes huomaa ennen kuin poistuu vähäksi aikaa ja takaisin tullessaan sitten melkein lentää äänenpaineesta selälleen. Mitä asuntoni yleiseen ilmiasuun tulee niin sisustusihanteeni ovat lähempänä Remu Aaltosen käsitystä viihtyisyydestä kuin tavanomaisia Avotakkojen ja muiden sen tapaisten esittelemiä.

Ja vielä lopuksi valitan uusien kuvien heikkoa laatua. Muutaman vuoden hyvin palvelleen Canon Ixuksen rikkouduttua jouduin palaamaan ikiaikaiseen HP Photosmartiin, jonka kuvanlaadussa ei varsinkaan sisätiloissa ole kehumista.

(Tämä juttu on jo oikeastaan vanhentunut. Se on alunperin kirjoitettu 20. lokakuuta ja sittemmin on tullut muutoksia, lisää seuraavassa blogimerkinnässä) 

Quad 44

Minulla on jo jonkin aikaa ollut melko selvä näkemys siitä mistä komponenteista musiikkihuoneen laitteiston tulisi koostua. Yksi etappi saavutettiin vajaa viikko sitten kun etusen virkaa toimittaneen vanhan Pioneer SA-700 integroidun paikan otti Quad 44 etuvahvistin. Quad 44 oli valmistuksessa vuosina  1979-89 ja niitä tehtiin 40000 kappaletta kahtena eri versiona. Minun yksilöni valmistusnumero on 14758 ja se on peräisin vuoden 1981 lopulta.

Olen haeskellut sopivanhintaista laitetta jo jonkin aikaa mutta käytännössä taloudellinen tilanteeni sai ryhtymään tositoimiin vasta heinäkuun puolivälissä kun lomarahat olivat tilillä. Myyjä oli BigEars Audio Brittein saarilla Penwith-nimisellä paikkakunnalla Cornwallissa. Viestinvaihto myyjän kanssa oli hieman hidasta, lieneekö syynä ollut brittien lomakausi, mutta laite lähti vihdoin matkaan pari viikkoa sitten ja saapui viime tiistaina DHL:n kyydillä ja vakuutettuna.



Laite edestäpäin (isompana). Syy juuri Quad 44:n hankintaan olivat sen monipuoliset säädöt, jotka mahdollistavat vinyyli- ja savikiekkotoiston säätämisen asianmukaiseksi niilläkin äänitteillä, jotka eivät seuraa RIAA-korjausta. Vastaavat säädöt löytyvät myös pikkuveljestä Quad 34:stä, jota käytettiin IWA:n monojutussa numerossa 3/2007. Varhaisemmissa laitteissa kuten tässä on myös cancel-kytkin, jolla säädöt voi kokonaan kytkeä pois. Uudemmista sitä ei jostain syystä löydy.



Isompana



Isompana



Isompana

Kolme otosta takalistosta. Kaikki sisääntulevat liitännät ovat irroitettavilla korteilla ja niitä voi vaihdella mielensä mukaan jos vain vielä löytää sopivia kortteja (Quad tiettävästi yhä tekee niitä tilaustyönä). On siis mahdollista käyttää vaikkapa viittä RIAA-korttia jos jostain syystä haluaa kytkeä vielä enemmän vinyylisoittimia kuin minä.



Isompana

Laitteen päällä pleksilasisen kannen alla on säädöt, joilla on mahdollista optimoida RIAA- ja nauhuriasetukset. Eri säätöjen merkitykset löytyvät ohjekirjasta.



Isompana

Oli tarkoitus kuvata vielä sisuskaluja mutta kameran oikuttelun vuoksi jäi toistaiseksi tähän yhteen otokseen. Virtalähteen päällä on tarra, josta käy ilmi että laite on käynyt valmistajalla huollossa vuonna 1993.



Isompana

Dada Electronics Belgiassa valmistaa päivityssarjoja useimmille trankku-Quadeille ja niin myös 44:lle. Oletan että useimmat tästä pussista löytyvät komponentit olisi ollut mahdollista ostaa erikseen hieman halvemmalla mutta melko kokemattomana DIY-miehenä arvostan Dadan yksityiskohtaisia ohjeita. Dadan tuotteet ovat hankittavissa heidän nettikaupastaan eBayssa.

Valokuvat otettuani pistin kannen kiinni, kytkin laitteen Pioneerin paikalle ja pistin cd:n pyörimään. Kuulosti hyvältä, todella hyvältä ja parin kiekon jälkeen vaihdoin vinyyliin. Nyt ei enää kuulostanut hyvältä, tai kuulosti puoliksi. Vasen kanava oli vainaa. Varmistaakseni vian lähteen kokeilin useampaa pyöritintä ja vaihtelin kaapeleita mutta näin oli. Quadin RIAA-kortti on viallinen. Tutkin asiaa tarkemmin myöhemmin ja raportoin tällä palstalla löydöksistäni.

Laitetaan lopuksi muutama linkki:

http://www.retrohifi.co.uk/quad%2034_44.html

http://www.hi-fi-insight.com/quad-44-pre-amplifier.html

http://blog.listencarefully.co.uk/?p=2590

http://www.hifiengine.com/manuals/quad/44.shtml

Päivitin vielä laitelistaukseni ja laitteistolistaukset (ovat kaksi eri asiaa) kun olivat jo puoli vuotta jäljessä.

Siis jatketaan myöhemmin.

Laitetelineitä

Heinäkuussa organisoin musiikkihuoneen uuteen uskoon. Levysoitinalustana toiminut vanha ompelukonepöytä sai lähteä ja tilalle tuli kaksi vanhaa ja kohtuullisen halvalla hankittua laitetelinettä, tämmöiset:



Hyllytasoista yksi on graniittia ja loput puuta, muutama sen verran käyristyneitä että eivät kelpaa laitteiden alle. Päällimmäisten tasojen alla on piikit ja muut lepäävät pienten kolmikulmaisten metallilevyjen päällä.

Tähän hankintaan oli "ostin kun halvalla sain" -perustelun lisäksi muitakin syitä. Garrard oli ompelukonepöydän päällä liian herkkä ulkoisille häiriöille. Kaikki vähänkin isommat tömähdykset kuuluivat kaiuttimista ja ajattelin että jomman kumman telineen kanssa pääsisi ehkä pienellä modaamisella parempaan lopputulokseen ja lopulta pääsikin mutta alkuun ei näyttänyt hyvältä. Laitetaan tähän kuva kokonaisuudesta ja jatketaan sitten:



Isompana

Kun tarkastelin telineitä havaitsin että toisen jalkojen pohjassa oli kuuden millin kierteet, toisessa vain muoviset tulpat. Niinpä laitoin kierteisiin Soundcaren Super Spiket, ylimmäksi tasoksi graniittilevyn piikkien päälle ja virittelin Garrardin paikalleen. Pikainen koekuuntelu paljasti että tilanne ei parantunut vaan paheni. Niinpä aloin miettiä suunnitelmaa B. Graniittilevy piti saada eristettyä muusta telineestä. Olin kesäkuussa ostanut neljä sorbotaanista valmistettua eristysjalkaa, joita olin käyttänyt cd-soittimen alla. Vaihdoin ne piikkien paikalle ja ihme tapahtui. Nyt voin vaikka hypätä tasakäpälää telineen vieressä levyn soidessa eikä mitään ylimääräistä kuulu. Naputtelin myös telinettä ruuvimeisselillä ja ylimääräistä kuului vasta sitten kun aloin koputella itse graniittitasoa. Olen siis toistaiseksi tyytyväinen. Laitetaan vielä pari kuvaa lisää:



Isompana



Isompana

Olen suunnitellut telineiden jatkomodaamista. Puiset hyllytasot voisi kauttaaltaan korvata soveliaasta kivimateriaalista valmistetuilla jos jossain lähiseudulla (Pirkanmaalla) saa teetettyä sopivaan hintaan ja noita sorbotaanijalkoja voisi kokeilla kaikkien hyllyjen alla. Toisaalta osa hyllyistä tulee varmasti jatkossakin palvelemaan pelkkinä lehtihyllyinä ja toisen telineen päällä olevan Luxorin omat jalat on jo kauan sitten korvattu sorbotaaninpaloilla joten mitään akuuttia kiirettä ei ole.

KT66-putkia

Tuossa QUAD II -parissani minua on lievästi harmittanut putkikattausten erilaisuus. Viime tammikuussa ostetussa yksilössä oli siis aivan alkuperäinen kattaus GEC:n harmaapintaisilla KT66-putkilla kun taas viime kesänä ostettuun oli vaihdettu pääteputkiksi sinänsä hyvät RCA 6L6GC:t. Olen seuranut eBayta sillä silmällä jo kauan ja havainnut että NOS KT66:t maksavat maltaita mutta vielä voimissaan olevia käytettyjä saattaa tuurilla irrota järkevään hintaan ja lopulta irtosikin, näin:



Isompana



Isompana

Putket ovat siis Osramin logolla mutta asiaa nettiyhteyksistä tutkiessani olen tullut siihen johtopäätökseen että ilmeisesti kaikki tuon malliset KT66:t tulivat samasta tehtaasta ja varustettiin tilaajan logolla (GEC, Mullard, Osram ym.) ja ovat täten toisiaan vastaavia. Vasemmanpuoleinen mustakantainen löytyi HuutoNetistä hyvin kohtuulliseen 45 euron hintaan ja näyttää lähes käyttämättömältä joskaan minulla ei ole mitään keinoa tietää sitä varmasti. Oikeanpuoleinen on peräisin eBaysta italialaiselta myyjältä ja on selvästi nähnyt käyttöä, ehkä paljonkin, mutta vaikuttaa toimivalta. Tämän hinnaksi tuli euroina kuutisenkymppiä eli kuluineen kertyi parille hintaa alun toistasataa.

Putkien ikä käy ilmi alemmassa kuvassa näkyvistä koodeissa. Niissä kirjainkoodi ilmoittaa valmistusvuoden ja kuukauden. Ensimmäinen kirjain on vuosi siten että A tarkoittaa vuotta 1945 ja niin edelleen vuosi vuodelta, kuitenkin siten että kirjaimet I ja O on sekaannusten välttämiseksi hypätty yli. Toinen kirjain tarkoittaa kuukautta samalla tavalla eli A on tammikuu. Täten vasemmanpuoleinen putki on valmistettu maaliskuussa 1952 (HC) ja oikeanpuoleinen syyskuussa 1955 (LJ). Tammikuussa ostetun Quadin molemmissa putkissa on koodi MJ eli ne ovat peräisin syyskuulta 1956 mikä käy hyvin yksiin laitteen valmistusnumerosta johdetun valmistusvuoden kanssa (hallussani on valmistusnumerolista Quadin tuotteista ja sen mukaan molemmat Quadini ovat vuodelta 1957). Putkien koodin jälkiosan eli numeron merkitystä en ole toistaiseksi selvittänyt.

Paraniko tai muuttuiko vahvistinten soundi putkivaihdoksen myötä? Mielestäni se kyllä parani mikä oli ilmeisintä monokuuntelussa. Aikaisemmin ääni ei tuntunut ilman balanssin säätöä asettuvan kaiutinparin puoliväliin kuten sen pitäisi vaan tuntui painottuvan lähemmäksi toista kaiutinta. Nyt sen on siellä missä pitääkin eli juuri keskellä. Muutenkin tuntui jotain selkeytymistä tapahtuvan mutta se saattoi johtua vain uutuudenviehätyksestä. Pitäisi kai vaihdella putkia edestakaisin jotta asiasta voisi varmistua mutta en ole niin kiinnostunut. Pääasia että soi hyvin (eivät ne kyllä huonosti soineet aikaisemminkaan).

Dualistisia otoksia

Tämä blogimerkintä on kirjoitettu jo pari kuukautta sitten Vinyyliarkeologian pääversioon Hifiharrastajat Ry:n forumin blogiosiossa. Sen peilaaminen tänne unohtui epähuomiossa mutta nyt se on tässä hieman korjattuna.

Työn alla on jatko-osa tämän blogin ensimmäiseen viestiin eli harrastushistoriaani mutta vaatii vielä hieman työtä joten odottaessa voi katsella vaikka näitä otoksia kolhiintuneesta vanhasta Dualista työssä.



Isompana



Isompana

Säädin hieman Dualia kun Bebekistä DIN-kaiutinpistokkeita ostaessani muistin kysyä DIN > RCA adapteria ja sain viimein Dualin kytketyksi laitteistoon pysyvästi. Illan mittaan olen taas soitellut sinkkuja vaikka kuvassa näkyykin lp. Rasiana siis Shure M75 kolmen gramman neulapainolla. Nuo epämääräisen näköiset lappuset laitteen alla ovat kumikankaan paloja, joilla ensihätään säädin soittimen vaateriin enkä kuvaa ottaessani huomannut että olivat näkyvissä. Kestävämpi ratkaisu on luvassa myöhemmin. Viiden sentin kolikko oli neulapainon säätöä varten. Säätö on tiukka eikä käänny ilman työkalua

Mistä näitä sikiää?

Kuten tätä palstaa aktiivisesti seuranneet muistanevat, hankin viime vuoden elokuussa Huutonetistä varsin hienokuntoisen Luxor HF-153 vinyylisoittimen. En ollut koskaan ennen nähnyt ihan samanlaista eikä mistään löytynyt aiheesta mitään tietoa kunnes joulukuun lopulla ilmaantui autuaasti edesmenneeseen Lenco Lovers forumiin ketju lähes identtisestä soittimesta (nimellä Skantic HF-163 mikä saattaa olla virhe, epäilen että tässäkin on kyseessä HF-153). Lenco Lovers on tosiaan iäksi(?) kadonnut mutta suurin osa tuosta ketjusta on vielä löydettävissä Googlen cachesta kahtena osana, täällä ja täällä. Valitettavasti viimeiset 5-6 viestiä, omani mukaanluettuna eivät näytä tänne taltioituneen. Pian sen jälkeen tuli Huutonettiin toinen yksilö yhdessä Luxorin integroidun vahvistimen kanssa.

Jokin aika sitten ilmaantui Huutonettiin taas yksi. Tämän merkiksi on ilmoitettu Skantic HF-153S ja siinä näyttää olevan edellä mainittuja yksilöitä pienempi levylautanen ja Bang & Olufsenin äänirasia muissa olevan Empiren sijaan. Minäkö nämä kotimaiset yksilöt olen kirjoituksillani manannut esiin vai onko nyt vain käsillä jokin Luxorin hetki. Nyt melkein pelottaa...

Kaikki on kaunista, mikään ei tee kipeää

Nyt on Quad-pari sitten ollut pari päivää testissä musiikkihuoneessani seuraavanlaisessa laitteistossa:

Vinyylisoittimet:
Garrard 301 / SME 3012 II / Denon DL-102
Luxor HF-153 / Lenco L70 -äänivarsi / Denon DL-103R
Dual 1010F / Shure M75
Garrard ja Luxor on kytketty Pioneer-vahvistimen omaan RIAA-korjaimeen Denon AU-320 step up -muuntajan kautta. Dual on kytketty suoraan Pioneerin RIAA:han (Pioneerissa on liitäntä kahdelle vinyylisoittimelle).

Cd-soitin:
Technics SL-P230

Kasettidekki:
Aiwa AD-S950

Etuvahvistin:
Pioneer SA-700 -integroidun etunen

Päätevahvistimet:
Quad II -pari

Kaiuttimet:
BBC LS3/5a (DIY-versio)

Sitten laitetaan muutama valokuva:


Sijoitin viimeksi hankitun etummaiseksi lähinnä siksi että se muhkeiden GEC-originaaliputkiensa takia näyttää komeammalta kuin kesällä hankittu, jossa on solakammat RCA:n putket (isompana).


Ja sama vähän lähempää (isompana)


Audiotaso teki hienoa työtä ja rakensi liitännät mahdollisimman samannäköisiksi kuin kesällä hankitussa. Kuten kuvasta näkynee, eivät käyttämäni banaanit ole ihan tasalaatuisia (olin hukannut yhden neljän sarjasta) mutta siihen tulee korjaus kunhan kerkiän.

Tällä laitteistolla on nyt kuunneltu alun kolmatta vuorokautta mm. seuraavia äänitteitä, kaikki vinyyliä jos ei muuta mainita:

Beatles - With the Beatles
Art Blakey - Art Blakey's Jazz Messengers with Thelonius Monk (cd)
David Bowie - Space Oddity
John Coltrane - Giant Steps
Deep Purple - Machine Head
Anton Dvorák - Symphonie Nr.9 (5) "Aus der Neuen Welt" (Berliner Philharmoniker, Otto Gerdes)
J. Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää - Paratiisin pojat
Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät - Kohdusta hautaan
Pink Floyd - Meddle
Rod Stewart - Every Picture Tells a Story
Vaya Con Dios - Vaya Con Dios
Zombies - Odessey and Oracle
Various - Forever Changing: The Golden Age of Elektra Records 1963-1973 (levy 2 viiden cd:n boksista)

Ensimmäinen asia, jota yritin kuulostella oli kahden päätteen erilaisesta putkikattauksesta mahdollisesti aiheutuvat erot. Kuuntelin vain yhden kaiuttimen kautta monoäänitettä vaihtaen johtoja ensin toisesta ja sitten toisesta Quadista tuleviin ja suureksi ilokseni havaitsin erot lähes huomaamattomiksi joskin oletan että ne tulevat pitemmässä kuuntelussa käymään ilmeisemmiksi (tai sitten totun tilanteeseen enkä huomaa enää yhtään mitään).

Ne ominaisuudet mihin heti kiinnitin huomiota olivat niitä samoja jotka tulivat tutuksi jo viime kesänä kuunnellessani monoäänitteitä yhden Quadin ja kaiuttimen välityksellä: ihmisäänet ja akustiset soittimet toistuivat aivan erityisen hyvin. Art Blakey ja Mick Waller (Rod Stewartin albumilla) olivat ilmeisesti pystyttäneet rumpusettinsä suoraan kaiuttimien väliin ja lennättivät minut melkein selälleni ja Nurmio sai koko ryhmänsä mahtumaan ahtaaseen kuunteluhuoneeseeni eikä tullut edes tungosta. Joitakin artisteja teki jopa mieli potkia hiukan etäämmälle kun pelkäsin että tallovat vahingossa koiran päälle.

Ainakin keskialue ja yläpää noissa on yhdessä BBC-monitorien kanssa silkkaa hunajaa, käyttääkseni jo kauan sitten loppuunkaluttua klisettä. Alapäätä ei löydy niin paljon kuin monissa kuulemissani tämän päivän laitteistoissa mutta minusta se mikä kuului oli erinomaisen nautittavaa. Siis otsikon mukaan Vonnegutia siteeraten: Kaikki oli kaunista eikä mikään tehnyt kipeää. Tärkeintä minulle on se mikä kuuluu ja miten, ei niinkään muutaman matalan mörähdyksen mahdollinen puuttuminen.

Kaiken kaikkiaan on tätä laitteistoa helppo kuunnella. Minkäänlaista kuunteluväsymystä en tuntenut missään vaiheessa vaikka istuin laitteiston ääressä kaiken viime viikonloppuna liienneen ajan. Quadien 15 watin teho riitti oikein hyvin käytetyille kaiuttimille ja huomasin usein kuuntelevani selvästi kovempaa kuin olin kuunnellut samassa huoneessa aikaisemmin (jolloin siis vahvistuksesta huolehti Pioneer integroidun ominaisuudessa). Terveisiä vain naapureille, varsinkin yläkertaan, he kun ovat kahden tulen välissä sillä heidän yläpuolellaan harjoittelee aika ajoin Purple-suuntautunut sähkökitaristi ja hänen soittonsa kuuluu kauas uloskin...

Ja mitähän vielä? Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja kuunnellessa muuta eihän se ole mahdollista kun musiikki vie mukanaan. Kirjoitan lisää sitten kun jotain kirjoitettavaa mieleen tulee. Siihen asti on tyytyminen yllä olevaan.

Aaltopahvia ja paperia

Hyviä uutisia! Tammikuussa ostettu Quad II oli huollossa Audiotasossa (Kuninkaankatu 46, 33200 Tampere) ja sain sen vihdoin takaisin eilen. Olin alkuun ollut kahden vaiheilla käydäkö sen kimppuun itse vai kääntyäkö ammattimiehen puoleen ja mietittyäni omaa putkivahvistinkokemustani (olematon) ja laitteen mainetta (klassikko) päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Aikaa meni pitkälti toista kuukautta ja hintaakin kertyi mutta toivottavasti on sen arvoista. Sen verran oli ongelmaa että toinen kahdesta EF86-putkesta osoittautui vialliseksi mutta niitä minulla on neljä ylimääräistä käsillä Quadin etusissa, joita en ole suunnitellut käyttää.

Quad on nyt siis taas kotona ja koeajossa joten pian laitan kuvia ja juttua. Sitä odottaessa voi katsella vaikka näitä otoksia tolppakakkosen ja etusen pakkaus- ja oheismateriaaleista:


Isompana


Isompana


Isompana


Isompana


Isompana

Siis pelkkää vanhaa aaltopahvia ja paperia joista paljastuu alkuperäinen ostopaikka Elektrofoto Oy ja se että osto ilmeisesti tapahtui Stockmannin välityksellä. Ei kai kovin mielenkiintoista mutta sentään dokumentaatio siitä että kyseessä tosiaan ovat alkuperäiset Suomi-yksilöt.

Sinkuloita, osa 2

Täällä on taas pengottu singlelaatikoita.



Soittelu ei kuitenkaan ole tapahtunut Dualilla vaan Garrardilla. Näin siksi että Dualissa, samoin kuin kahdessa muussa käyttämässäni pyörittimessä, on DIN-pistoke mutta omistan vain yhden DIN>RCA välijohdon vinyylisoittimelle (siis sellaisen välijohdon jossa kulkee myös maadoitus). Se on nyt muussa käytössä enkä oikeastaan välitä vaihdella sitä soittimesta toiseen. Niinpä, kunnes ehdin hankkia noita liittimiä lisää, pyörittelen sinkut muilla soittimilla vaikka se onkin hiukan työläämpää. Kunnossa oleva täysautomaatti (Dual) kun on lyömätön silloin kun levyjä vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Nyt kuitenkin näin:



Monet singleistäni ovat käsittämättömän pahan näköisiä mutta soivat silti yllättävän hyvin. Siinä epäilemättä auttaa lp-levyä suurempi pyöritysnopeus. Eivät monet audiofiilijulkaisutkaan turhan vuoksi käytä 45 rpm nopeutta. Lisäksi noista singlelaatikoistani löytyy paljon mielenkiintoista musiikkia jota ei ehkä lainkaan ole saatavilla missään muussa muodossa. Esimerkiksi 50-60-lukujen Suomi-iskelmistä löytyy arvaamattoman hauskaa kuunneltavaa. Joltain Olavi Virralta, Tapio Rautavaaralta tai Juha Watt Vainiolta on julkaistu täydelliset cd-boksit mutta jokaista Virtaa, Vainiota tai Rautavaaraa kohden oli kymmeniä vähemmän menestyneitä artisteja joiden tuotanto löytyy ainoastaan kirpputorien kovia kokeneilta sinkuilta.

Lisää neljävitosia siis vain kehiin!

Kiepit ja klampit

Viimeksi kuluneen viikon aikana olen hemmotellut Garrard 301 soitintani muutamalla lisävarusteella. Syksyn hifimessuilla Hifiharrastajat ry:n huoneessa minulle suositeltiin levylautasen ympärille pujotettavia vaimennusrenkaita vähentämään lautasen soimista. Pakko oli ostaa kun halvalla sai:





Olen viimeisen vuoden ajan kokeillut myös erilaisia klamppeja ja painoja vaihtelevin tuloksin. Michelin klampin havaitsin ainakin Garrardissa enimmäkseen hyödyttömäksi. Minun korviini ei ainakaan parantanut lopputulosta. Olen käyttänyt sitä ainoastaan silloin kun joku levy on niin taipunut että sen puristaminen suoraksi lautasta vasten ei millään muulla keinolla onnistu. Tällöinkin on poistettava Garrardin paksu kuminen levymatto (seuraava parannuksen kohde?) jotta keskitapin pituus riittäisi. En myöskään kauheasti pidä klampin kierrekiinnityksestä. Se on väännettävä aika tiukalle jotta se oikeasti pitäisi, ainakin Garrardin keskitapissa, ja tällöin sen irrottaminen on hankalaa ja hieman vaarallisen tuntuista. Ei siis lopullinen ratkaisu.

Sitten on hallussani kaksi painoa. Toinen 750 grammaa painava pronssinen mötikkä ja toinen kevyempi ja läpimitaltaan pienempi alumiininen. Molemmat ovat varsin kelvollisia enkä havaitse suuria äänellisiä eroja kummassakaan. Painavamman ongelmana on se että sen läpimitta on niin suuri että Garrardin Orsonic-rasiakelkka kolahtaa siihen kiinni levyn päättyessä ja heittää neulan pois lopetusurasta. Kevyempi on oikein hyvä mutta siis keveytensä takia ei juuri auta taipuneiden levyjen soittoa.





Toistaiseksi paras ratkaisu löytyi aivan vahingossa viikko sitten satunnaisen eBay-surffauksen yhteydessä:









Kyseessä on japanilainen Orsonic DS-200G klamppi. Siinä on holkki joka avautuu ja sulkeutuu klampin päällä olevasta painikkeesta ja tuottaa hyvin tiukan puristuksen. Klampin pohja on kumia tai jotain kumin kaltaista materiaalia. Olen tapani mukaan kykenemätön antamaan mitään audiofiilistä kuvausta sen vaikutuksesta ääneen mutta jonkinlaista selkiytymistä olin havaitsevinani. Onko se sitten todellista tai psykologista, se on toinen juttu, mutta jos minusta kuulostaa hyvältä niin silloin minä olen tyytyväinen. Kenenkään muun ei tarvitse.

Hintakin oli kohtuullinen ja myyjällä (osoite Havaijilla ja postitus Japanista) näyttäisi olevan näitä enemmänkin. Niinpä, jos kiinnostusta on niin ostakaa niin kauan kuin varastoa riittää. Näitä ei tule lisää sillä valmistaja on tiettävästi kadonnut maan päältä jo vuosia sitten. Tästä klampista on myös isompi ja painavampi versio Orsonic DS-500G mutta se on huomattavasti harvinaisempi ja vaikeasti löydettävä ja näin ollen myös kalliimpi. Samoin tuotti Orsonic hyvässä maineessa olevia rasiakelkkoja, jollaisen jo omistankin (näkyy kuvassa ylempänä) ja joita sittemmin on tietääkseni markkinoitu myös Clearaudion ja Philipsin logoilla.

Semmoista. Täytyy mennä klamppaamaan Garrardiin joku hyvä monoäänite...

Pelit ja vehkeet

Hallussani on seuraavanlaisia äänentoistolaitteita, kaikki käyttökunnossa tai lähes käyttökunnossa mutta eivät välttämättä käytössä. Toimivia musiikkilaitteistoja on kolme. Niiden tarkka koostumus vaihtelee usein ja osa laitteista on aina lepovuorossa. Ajantasaiset laitteistolistaukset löytyvät täältä, tosin ulkomaan kielellä.

Vinyylisoittimet

Äänivarsi ja plintti mainittu vain jos ne on hankittu erikseen. Rasioita saatan vaihdella varresta toiseen joten tarkka tilanne saattaa muuttua.

* Connoisseur BD2/A / Goldring 1012
* Delphon G1 / DIY-plintti / ESL Gyro/Balance S-1000 / Empire 888P
* Dual 1010F / Shure M75
* Garrard 301 / Slatedeck / SME 3012 II / Denon DL-102
* Luxor 4221 / Shure V15 III
* Luxor HF-153 / Denon DL-103R

CD-soittimet

* Cambridge Audio Azur 640C
* Philips CDI 470 (multimediasoitin)
* Technics SL-P230
* Technics SL-PJ27

Kasettidekit

* Aiwa AD-S950
* Sony TC-129

Viritin

* Pioneer TX-301

Vahvistimet

* Heed Canamp (kuulokevahvistin)
* NAD Model 200 (integroitu)
* Nytech CA-202 (integroitu)
* Pioneer SA-301 (integroitu)
* Pioneer SA-700 (integroitu)
* Quad II (kaksi monopäätettä)

Kaiuttimet

* Acoustic Research AR-7
* Acoustic Research AR-12
* BBC LS3/5A (DIY)

Kuulokkeet

* AKG K340
* AKG K701
* Sennheiser HD 477 (tietokonekäytössä)

Muuta

* Clearaudio Smart Matrix (vinyylinpesukone)
* Denon AU-320 (step up -muuntaja)
* Ikea Lack pöytiä
* Kaapeleita (Chord Crimson, Musical Blue, Van Den Hul & lakunaruja)
* Levypainoja ja klamppeja
* Lundia-osista koottu laiteteline
* Pickering XV15/400E (äänirasia)
* Rasiakelkkoja (SME & Orsonic)
* Terratec DMX 6fire 24/96 (äänikortti)

Tämä oli siis rautalistaus. Softa on listattu täällä.

Vaihtelua

Vaihtelu virkistää. Niinpä siirtyi Connoisseur makuuhuoneeseen ja Luxor 4221 olohuonelaitteistoon. Näyttää tämmöiseltä:


Isompana





Varsinaista kyntöhommaa hoitaa klassikko eli Shure V15-III, tosin vain jälkituotantoneulalla, NOS-neulat kun ovat nykyisin valmistettu unobtainiumista.

Tässä Luxorissa oli ongelmia pyöritysnopeuden kanssa (tarinaa täällä ja täällä) joten puhdistin sisuskaluja ja voitelin ne paikat jotka huoltomanuska suositteli voitelemaan. Nyt kuulostaa aika hyvältä. Lähiviikkoina ottanee toisen Luxorin paikan musiikkihuoneessa Delphon. Tuo Luxor HF-153 saa pitää välillä taukoa. Ajattelin purkaa moottorin ja puhdistaa sen, siitä nimittäin kuuluu sivuääni, josta en oikein pidä. Samalla voisin ehkä vaihtaa DIN-johdon RCA:ksi, täällä ei ole DIN-liitäntöjä vinyylisoittimelle kuin olohuoneessa (mikä muuten oli todellinen syy Connie/Luxor-vaihtoon, myös tässä Luxorissa on DIN-liitin). DIN:it ovat tosiasiassa mukavia ja vaivattomia mutta en tykkää käyttää DIN/RCA-sovittimia jos ei ole ihan pakko.

Quad-kuvia, osa 2

Sitten pari kuvaa vanhoista Quad-etusista:


Isompana


Isompana

Vasemmalla siis viimeisimmän tolppakakkosen mukana tullut monoetunen ja oikealla jo pitempään hallussani ollut Quad 22 stereoetunen. Molemmat jäänevät koriste-esineiksi. Istuvat muotoilunsa puolesta oikein hyvin 50-lukuisen kirjakaapin päälle, joka muuten luonnossa näyttää paljon siistimmältä kuin näissä kuvissa. Tapani mukaan unohdin taas pyyhkiä pölyt ennen kuvien ottoa...