Soittelu ei kuitenkaan ole tapahtunut Dualilla vaan Garrardilla. Näin siksi että Dualissa, samoin kuin kahdessa muussa käyttämässäni pyörittimessä, on DIN-pistoke mutta omistan vain yhden DIN>RCA välijohdon vinyylisoittimelle (siis sellaisen välijohdon jossa kulkee myös maadoitus). Se on nyt muussa käytössä enkä oikeastaan välitä vaihdella sitä soittimesta toiseen. Niinpä, kunnes ehdin hankkia noita liittimiä lisää, pyörittelen sinkut muilla soittimilla vaikka se onkin hiukan työläämpää. Kunnossa oleva täysautomaatti (Dual) kun on lyömätön silloin kun levyjä vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Nyt kuitenkin näin:
Monet singleistäni ovat käsittämättömän pahan näköisiä mutta soivat silti yllättävän hyvin. Siinä epäilemättä auttaa lp-levyä suurempi pyöritysnopeus. Eivät monet audiofiilijulkaisutkaan turhan vuoksi käytä 45 rpm nopeutta. Lisäksi noista singlelaatikoistani löytyy paljon mielenkiintoista musiikkia jota ei ehkä lainkaan ole saatavilla missään muussa muodossa. Esimerkiksi 50-60-lukujen Suomi-iskelmistä löytyy arvaamattoman hauskaa kuunneltavaa. Joltain Olavi Virralta, Tapio Rautavaaralta tai Juha Watt Vainiolta on julkaistu täydelliset cd-boksit mutta jokaista Virtaa, Vainiota tai Rautavaaraa kohden oli kymmeniä vähemmän menestyneitä artisteja joiden tuotanto löytyy ainoastaan kirpputorien kovia kokeneilta sinkuilta.
Lisää neljävitosia siis vain kehiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti