Jeff Beck Group - Beck-Ola

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 12. tammikuuta 2011:

Edellinen oli hopeinen. Nyt vaihdetaan mustaan ja tulee vielä jykevämpää:

Jeff Beck Group - Beck-Ola (1969, Columbia SCX 6351, UK)

http://www.allmusic.com/album/beck-ola-r1566/review

Levy-yhtiöllä oli selvästi vaikeuksia päättää mikä tämän levyn nimi on tai kuka on artisti. Takakannessa puhutaan Jeff Beck Groupista mutta kannen selässä ja levykeskiössä vain Jeff Beckistä. Takakannessa ja keskiössä albumin nimi on Cosa Nostra Beck-Ola mutta etukannessa ja selässä vain Beck-Ola (ei muuten mainittu Truthissakaan muuta kuin Jeff Beck vaikka olikin sama kokoonpano kuin tällä äänitteellä).

No joo, tämä on tosiaan vielä raskaampaa kamaa kuin Truth. Seitsemästä piisistä kaksi on Elvis-covereita (All Shook Up & Jailhouse Rock, olisiko kuningas edes tuntenut näitä omikseen). Loput ovat originaaleja ja b-puolen avaava Plynth saattaa kuulostaa Blue Öyster Cultin ensialbumin kuulleista hyvinkin tutulta. Käyttöohje on sama kuin edelliselläkin: LUJAA!.

Pari kummallisuutta vielä. Minun hallussani oleva painos kirjasta 1001 Albums You Must Hear Before You Die sanoo Truthista että sen kannessa on Rene Magritten maalaus. No sehän ei pidä paikkaansa. Magritten maalaus on tämän albumin, Beck-Olan kannessa! Lieneekö sama virhe suomennoksessakin?

Toinen kummajainen on albumi The Most of Jeff Beck. Tuollaisilla nimillä julkaistiin hittikokoelmia Mickie Mostin tuottamilta bändeiltä, sellaisia kuin The Most of the Animals tai The Most of Herman's Hermits. No tuommoista hitiikokoelmaa oli tuottaja Mostin ilmeisesti hankala koota Beckiltä joten hän näki hyväksi julkaista Beck-Olan suorana uusintapainoksena erilaisella ja turhanpäiväisellä kannella tuolla nimellä Music for Pleasure -halpasarjassa. Outoja ovat levybisneksen tiet.

Seuraava kuva on omasta kappaleestani (kuten useimmat viime aikoina lisätyt), johon edellinen omistaja oli liimannut kaikenmoisia tarroja, hänen sukunimensä kannen yläreunassa olen sensuroinnut.

Jeff Beck - Truth

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 12. tammikuuta 2011:

No niin, jatketaan Rod Stewartin kuuntelua. Tämä kuulosti jykevältä:

Jeff Beck - Truth (1968, cd)

http://www.allmusic.com/album/truth-r1564/review

Rod Stewart oli tämän albumin ilmestyessä ehtinyt olla monessa mukana mutta vinyylille oli tarttunut aika vähän. Kun Yardbirdsistä erkaantunut Beck oli kokoamassa uutta ryhmää hän tarvitsi laulusolistin. Hän valitsi Stewartin vaikka tuottaja Mickie Most vastusti ankarasti: "I don't want that poof involved". No joo, Beck sai sitten tahtonsa läpi ja tuloksena oli klassikkoalbumi. Kiekko on koottu sekavista aineksista mutta se toimii ja pitää kuunnella KOVAA. Tämä ja Led Zeppelinin ensialbumi aloittivat uuden aikakauden. Heavy oli syntynyt. Heavyn äiti oli blues, kuten mainituilta albumeilta hyvin kuulee, mutta isästä minulla ei ole varmaa tietoa.

Rod Stewart - Gasoline Alley

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 11. tammikuuta 2011: 

Tämä niin kuin tuo edeltävä Henkkakin ovat kirjaston hopeakiekkoja:

Rod Stewart - Gasoline Alley (1970, cd)

http://www.allmusic.com/album/gasoli...-r19098/review

Siis Rodin toinen sooloalbumi ja vuodelta 1970. Ensimmäisen Jeff Beck Groupin hajottua hän pyöritti rinnakkain bändiuraa Facesin laulusolistina ja soolouraa. Välillä nämä karriäärit kyllä melkein sekoittuivat. Tämänkin kiekon taustoilta löytyy suurin osa Faces-miehistöstä. Vain Ian McLagan puuttuu, hän kun kansitekstien mukaan ei päässyt paikalle bussilakon takia.

Musiikki on parasta A-luokkaa melkein kauttaaltaan. Suurin osa on cover-versioita, mm. hienot tulkinnat Dylanin Only a Hobosta, Elton Johnin Country Comfortista, Bobby Womackin It's All Over Now'sta ja Cut Across Shortysta (kenenkähän tämä oli, Eddie Cochran sen ainakin levytti). Stewartin omat nimipiisi ja Lady Day eivät nekään häpeä laatuisassa seurassa. Juu, Stewart oli joskus kauan sitten ykkösmies, joskus ennen supertähteyttä...

Jimi Hendrix Experience - Axis: Bold as Love

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 11. tammikuuta 2011:

Äsken soimassa takuuvarmaa laatutavaraa:

Jimi Hendrix Experience - Axis Bold as Love (1967, cd)

http://en.wikipedia.org/wiki/Axis:_Bold_as_Love

Eipä tämä taida kommentteja kaivata.

Quad ESL -linkkejä

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 9. tammikuuta 2011:

Quad ESL -linkkejä on kertynyt kirjanmerkkeihini melkoinen määrä joten laitetaan niitä jakoon. Jotkut saattavat olla jo aiemminkin tässä tai muissa blogeissa mainittuja mutta ei kai se mitään haittaa (6.9.2014: toimimattomat linkit poistettu tai korjattu ja muutama uusi lisätty).

• Quad ESL 57 (Hifiharrastajat-forumin ESL-ketju)
• Jarmon paneelikeskustelut (Jarmon ESL-blogi, ei vain taida näkyä ulkopuolisille)
• Quad ESL 57 kaiuttimien restaurointi (Jarmon restaurointiopas)
• The Quad ESL (ehdoton aloituspaikka kaikkeen Esluihin liittyvään)
• One Thing Audio (ESL-spesialisti sumujen saarilla, erittäin hyödyllinen)
• Quad ESL Reference Info (paljon entisöinti- ja kunnostustietoa)
• Quad ESLs: Then and Now (@udiophilia)
• Quad ESL-57 electrostatic speaker (Audio Circuit, täältä valmistusvuodet sarjanumeron mukaan)
• Listening #42 (Art Dudleyn raportti Eslujen kunnostuksesta Stereophilesta, jutulle luvattiin jatkoa mutta tuliko sitä?)
• Quad ESL 57 (aika antoisaketju Lenco Lovers -forumilla vaikka rönsyileekin välillä aiheen ulkopuolelle)
• Six Moons Road Tour 3 Revisited (kuunteluraportti kiintoisasta vintage-laitteistosta)
• Six Moons Road Tour 17 (kuunteluraportti toisesta kiintoisasta vintage-laitteistosta)
• Quad Electrostatic Speakers (ESL 55) reviewed (Home Theater Review, Ken Kessler)
• The world's best-sounding stereo system? (Gary Krakow, msnbc.com)
• Leave ESLs Charged or Switch ON/OFF? (diyAudio)
• Quad ESL57 refurbishment... (Pink Fish)
• Living with classics - Rogers LS3/5a and Quad ESL57 (Pink Fish)
• Mark Levinson Quad ESL-57 system (Pink Fish)
• Heard a Quad 57 system and almost s**t in my pants (Martin Logan Club)
• Gradient Woofer for ESL 57 (Audiogon)
• Univers 57 (Audio Nirvana, Wayback Machinen arkistoima sivu)
• Quad ESL Tweaks (linkkejä)
• Quad ESL 57 Repair and Rebuild (Eslujen entisöinnistä, OK mutta suosittelen Jarmon ohjeita)
• QUAD Musikwiedergabe (huoltoa ja uustuotantoa
• ESL Labs (Huoltoa)
• Classique Sounds of Leicester (huoltoa, omani tulivat suomalaisen harrastajan kautta täältä)
• ESL 57 -haku Audio Asylumista

Olihan noita kertynyt. Enemmänkin oli kirjanmerkeissä mutta ei jaksa enää linkittää.

Pete Seeger - American Favorite Ballads Vol.5

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 9. tammikuuta 2011:

Vaihteeksi hopeaa, viides osa hienosta cd-sarjasta:

Pete Seeger - American Favorite Ballads Vol.5

http://en.wikipedia.org/wiki/Pete_Seeger
http://www.allmusic.com/album/americ...-r81298/review

Tästä alunperin 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa julkaistusta sarjasta taitavat löytyä Seegerin tulkinnat lähes kaikista vähänkin muistettavista folk-klassikoista. Vain mies ja kitara tai banjo, yksinkertaisen kaunista.

Frijid Pink

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 7. tammikuuta 2011:

Detroitista tapasi ennen muinoin tulla kovia orkestereita, sellaisia kuin Amboy Dukes, Stooges, MC5, Bob Seger System ja Frijid Pink:

Frijid Pink - Frijid Pink (1970, Parrot PAS 71033, USA)

http://en.wikipedia.org/wiki/Frijid_Pink
http://www.allmusic.com/album/frijid-pink-r38370/review

Bändi taidetaan muistaa (jos yleensä muistetaan) singlenä menestyneestä ja aika lailla Animalsin versioon pohjaavasta raskaasta House of the Rising Sun -tulkinnasta, joka tältä ensialbumilta löytyy. Musiikki on jonkinlaista esi-heavya, tuhtia, suhteellisen hidastempoista blues-rockia ja olen täten taipuvainen niputtamaan Frijid Pinkin samaan joukkoon mm. menestyneempien Iron Butterflyn ja Vanilla Fudgen kanssa. Käsillä on jo pitkään ollut myös bändin kolmosalbumi Earth Omen ja kahdelta ensimmäiseltä albumilta kasattu saksalainen kooste The Beginning jotka molemmat ovat yhä kuuntelematta. Täytynee niitäkin lähitulevaisuudessa hieman tutkiskella.

Ja vielä House of Rising Sunin kultuurihistoriaa aika perusteellisesti:

http://en.wikipedia.org/wiki/The_House_of_the_Rising_Sun

Johnny Winter And - Live & nauhuriongelma

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 6. tammikuuta 2011:

"Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa..."

No tässä seuraavassa ei ainakaan hissuteltu missään kohdassa:

Johnny Winter And - Live (1971, CBS S 64288, UK)

http://ripplemusic.blogspot.com/2010...-and-live.html

Minusta yksi kaikkien aikojen kymmenestä parhaasta live-albumista. Kuinka mones? Sitä en tiedä kun listallani järjestys tuppaa vaihtumaan vähän väliä. Yhtä kaikki, Winter ja Rick Derringer ovat hirmuisessa vedossa, Johnny vasemmassa kanavassa, Rick oikeassa. Harva pistää paremmaksi! Huomenna täytyy katsoa löydänkö jostain sen c-kasetin jolle joskus vuonna 75 tai jotain äänitin albumin Johnny Winter And, sitä kun en missään muussa muodossa omista.

Ja seuraavana päivänä:

Löysin mutta ei soi. Tuntuu kasettidekki olevan vainaa. Nauha pyörii mutta mittarit eivät heilu eikä edes dekin omasta kuulokeliitännästä tule ulos mitään. Tutkin asiaa tarkemmin joskus toiste. Asia ei ole niin akuutti että viitsisin juuri nyt vaivautua ja onhan jossain vielä vanha Walkman samoin kuin parikin vanhaa haastattelunauhuria joten ehkä ainakin jostain noista saan jonkinlaista ääntä ulos...

Muutamaa tuntia myöhemmin:

Ihan vähän vaivauduin ja huomasin että kyseisellä nauhurilla pari vuotta sitten äänitetty nauha toistuu erinomaisesti mutta mikään muu nauha, enempää kaupasta ostettu kuin jollain muulla nauhurilla itse äänitetty, ei päästä ulos ääntäkään. Outoa.

Rick Derringer - All American Boy

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 6. tammikuuta 2011:

Kuuntelin tuossa aiemmin Bostonin kakkosälpeen Don't Look Back vuodelta 1978 mutta ei oikein purrut. Sitten yritin tämmöistä...

Rick Derringer - All American Boy (1973, Epic EPC 65831, UK)

http://www.superseventies.com/spderringerrick.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Rick_Derringer
http://www.rickderringer.com/home.html

...ja kyllä puri. Derringer aloitti uransa ristimänimellään Rick Zehringer poppiyhtyeessä McCoys 1960-luvulla ja jatkoi sittemmin uraansa sekä Johnny että Edgar Winterin kokoonpanoissa. Tämä hänen ensimmäinen soolokiekkonsa ei myynyt kovin hyvin eikä se ainakaan musiikista voinut johtua. Kansikuvan mahdollista negatiivista vaikutusta ostavaan yleisöön sen sijaan on kyllä epäilty. Aika hieno kitaralevy tämä kyllä on aina aloituksesta (Rock and Roll Hoochie Koo, alunperin kirjoitettu Johhny Winterille) b-puolen vihoviimeiseen piisiin Jump, Jump, Jump.

Soittajien joukossa tällä kiekolla näkyy muutama hyvinkin tunnettu nimi, Edgar Winter, Joe Walsh, David Bromberg ja jopa Toots Thielemans. Tuo mainittu Hoochie Koo muuten löytyy Johnnyn albumilta Johnny Winter And (1970, Derringer toisessa kitarassa) ja Edgar Winterin live-albumilta Roadwork (1972), jolla samoin Derringer kitarassa ja Johnny mukana tuolla nimenomaisella piisillä vierailevana tähtenä. Tätä, samoin kuin kaikkia muitakin mainittuja albumeja, täytyy suositella.

Lisää halpaa vinyyliä

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 3. tammikuuta 2011:

Tämäkin lähti puolellatoista rahalla:

Felix Cavaliere - Felix Cavaliere (1974, Bearsville BR 6955, USA)

http://en.wikipedia.org/wiki/Felix_Cavaliere

Tähän kiekkoon tuntui ennen vanhaan törmäävän kaikkialla missä vain halpaa vinyyliä liikkui enkä koskaan korjannut sitä talteen, ehkä juuri siksi että siihen tosiaan törmäsi joka paikassa. Nyt kuitenkin ajattelin että aika on kypsä ja ostin pois muinaisen Rascals-yhtyeen laulusolistin ensimmäisen, Todd Rundgrenin tuottaman sooloalbumin kun se nyt taas kerran näyttäytyi.

Allmusicin kriitikko tykkäsi tästä hyvinkin paljon. Minä puolestani en ollut aivan yhtä vaikutettu. Minusta tämä on ihan mukava 70-luvun alkupuolen poppialbumi, jolta löytyy taidokkaita ja jopa aika tarttuvia piisejä mutta ei kuitenkaan mitään mistä ryhtyisin rustaamaan korttia kotiin. Minun ja näköjään myös Allmusicin mielestä Cavalieren uran huippu oli Rascals-albumi Peaceful World, jonka joskus omistin ja jonka haluaisin löytää uudelleen. Se oli silkkaa jatsia ja mukana oli useita vierailevia tähtiä, mm. Alice Coltrane ja Ron Carter. Sen kun joskus jostain saisin olisin ainakin vähän aikaa aika onnellinen.

Halpaa vinyyliä levylautasella

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 3. tammikuuta 2011:

Tänään teki mieli ostaa jotain musiikkia mutta kun rahaa on vähän piti löytää halpaa musiikkia. Niinpä poikkesin eräälle uskonnollisten tahojen ylläpitämälle kirpputorille josta tarttui mukaan alun toistakymmentä vinyylialbumia reilusti alle kahdenkympin yhteishintaan. Läjä käsittää enimmäkseen laatuisaa klassista (sehän enimmäkseen on halpaa) mutta myös muutaman rock-obskuriteetin, joista aivan ensiksi tarjosin Garrardille tämän:

Shusha - This Is the Day (1974, United Artists UAS 29684, UK)

Kuka Shusha? Etukäteen en tiennyt hänestä juuri mitään mutta muistin kyllä lyhyen maininnan Musa-lehdessä joskus levyn ilmestymisen aikoihin (tällaisten asioiden muistamiseksi, silloin kun niitä tarvitaan, vaaditaan ensyklopedista mielenlaatua, jollaisen uskoisin vuosikymmenten menestyksellisen monille aloille kohdistuneen keräilyuran myötä omaavani 8)). Wikipedia kertoo hänestä mm. seuraavaa: hän oli iranilainen vuonna 1935 syntynyt kirjailija, toimittaja ja laulaja, joka vietti suurimman osan elämästään Pariisissa ja Lontoossa. Hän julkaisi toistakymmentä albumia musiikkia, osa niistä iranilaista kansanmusiikkia ja osa, mm. tämä, länsimaista, tässä nimenomaisessa tapauksessa lähinnä folk-rockia. Hän kuoli 72:n ikäisenä vuonna 2008.

Itse sijoittaisin hänet laulajana jonnekin Sandy Dennyn ja Joan Baezin välimaastoon. Tämä albumi koostuu enimmäkseen hyvällä maulla valituista cover-versioista (mm. Van Morrison, Bob Dylan, Jacques Brel, Woody Guthrie) ja muutamasta omasta laulusta jotka eivät häpeä yhtään covereiden rinnalla. Myös soundit ovat erinomaiset eli kiekko on erinomaisen sopiva myös puhtaaseen hifistelykäyttöön ja muutaman näytteen tältä albumilta saattavat Quadeja kuuntelemaan tulevat täten hyvinkin joutua sietämään. Sanoisin että erinomainen puolentoista euron hankinta.

Makuuhuonelaitteisto

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 2. tammikuuta 2011:

Olen pikkuhiljaa rakentamassa uudelleen laitteistoja makuuhuoneeseen ja tv-huoneeseen (oli aikoinaan musiikkihuoneeni). Järjestelyt ovat vielä aika lailla vaiheessa mutta makuuhuoneessa näyttää juuri nyt tällaiselta:

Käytössä juuri nyt olevat laitteet ovat Connoisseur BD2/A vinyylisoitin Goldring 1012 -rasialla, Nytech CA 202 integroitu ja Acoustic Research AR-7 kaiuttimet. Kirjahyllyn leveällä sokkelitasolla näkyy juuri ja juuri Technics SL-PJ27 cd-soitin ja Heed Canamp kuulokevahvistin, joita ei ole vielä kytketty laitteistoon, plus useampia kuulokkeita pitkin pöytiä.

Kuvan keskellä olevalla tietokonepöydällä ja sokkelitasolla cd-soittimen vieressä on vanha Macintosh G3 tietokonelaitteisto joka on olemassa lähinnä sen vuoksi että samalla pöydällä oleva järeä Agfa Arcus 1200 -skanneri ei kaikilta osin seurustele kunnolla Linux-koneideni kanssa. Niistä toinen, pöytäkone, sijaitsee kuvassa vasemmalla ikkunan edessä olevalla pöydällä ja toinen, läppäri, milloin missäkin. Ikkunapöydän alla olevat keskusyksiköt eivät ole käytössä. Jompikumpi niistä tulee tulevaisuudessa palvelemaan dedikoituna palomuurikoneena joskus sitten nykyisin kyseistä virkaa toimittava toistakymmentä vuotta vanha boksi lopulta sanoo itsensä irti.

Huone on tarkoitus jakaa jo syksyllä ostetulla Ikea Expedit hyllyköllä kahtia. Se tulee oikeassa laidassa näkyvän sängyn ja työpöytien väliin kunhan löydän riittävästi energiaa sen kokoamiseen. Lisäksi on tarkoitus hieman vaimentaa pöytäkoneen meluisuutta hiljaisemmalla tuulettimella ja isolla määrällä sorbotaania jota hankin pieninä paloina useamman pussillisen vuosi takaperin eBaysta.

Katastrofi!

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 1. tammikuuta 2011, puhe oli näistä kaiuttimista:

Katastrofi! Juuri nyt en ole ihan varma sen mittasuhteista mutta tässä ensiraportti.

Vähän aikaa sitten, juuri ennen yhdeksää huomasin että olohuoneesta kuuluu outoa ritisevää ääntä joka tuntui tulevan ESL-parin vasemmanpuoleisesta kaiuttimesta. Katsoin tarkemmin ja huomasin sen vasemmassa reunassa lattialla varteenotettavan kokoisen lammikon ja suojakankaan olevan kostea noin 5-10 sentin korkeudella lattiasta. Ilmeinen johtopäätös: koira oli katsonut aiheelliseksi nostaa koipea kaikkein kielletyimpään paikkaan mikä kämpästä löytyy. Koska en saanut sitä kiinni itse teossa on moittiminen turhaa. Se tuskin osaa enää yhdistää nuhtelua tehtyyn hirmutekoon.

Vaurioiden määrästä en osaa toistaiseksi sanoa mitään. Kuivasin kosteuden niin hyvin kuin kaiutinta purkamatta pystyin ja annan toistaiseksi kuivua itsekseen ainakin huomiseen. Sitten laitan virran takaisin päälle katson mitä kuuluu. Jos vaatii isomman remontin niin levitän käteni ja annan toistaiseksi olla sillä en ole varma riittävätkö taitoni. Rahaa korjauttamiseen ei ole lainkaan. Juuri päättynyt vuosi kävi monesta syystä aika kalliiksi ja tuskin tulee ihan äkkiä olemaankaan sillä ensi kesäkuuhun asti joudun olosuhteiden pakosta elämään erittäin tiukalla budjetilla.

Juuri tällaisten onnettomuuksien pelossa olin ajatellut hankkia Esluille jalustat, ensisijaisesti One Thing Audion Rupertit, mutta niiden muutaman satasen hinta on sekin tuntunut olevan yläkantissa vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa. Olisi ilmeisesti pitänyt repiä rahat mistä tahansa niin tältäkin onnettomuudelta olisi vältytty. Jos huoltoa tarvitaan niin maksaa varmasti enemmän ja ne jalustat olisivat silti ostoslistalla. Mitenkähän vakuutusyhtiö tämmöiseen mahtaa suhtautua?

Yhtä kaikki. Nyt arvostaisin suuresti Eslu-asiantuntijoiden kommentteja. Minkä laatuista vahinkoa koiranvirtsassa liottaminen saattaa aiheuttaa ja jos aiheuttaa niin minkälaisia ovat korjausoperaatiot? Pitääkö kostunut paneeli uusia?

Jos noita ei enää ilman huoltoa uskalla käyttää, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin viedä ne toistaiseksi varastoon ja tuoda LS3/5A:t niiden tilalle. Hienolta nekin tietysti kuulostavat mutta kun tulin päättyneen vuoden aikana jo ihan täydellisesti käännytetyksi paneelimieheksi...

Vaikka tarkoituksenani ei ole tuoda tänne alkuperäisen blogin kommentteja niin nyt teen poikkeuksen. Samana päivänä kirjoitti ESL-asiantuntija Jarmo seuraavaa:

Koirasi nähneenä en oikein usko, että tuota virtsaa on kovin paljon paneeliin ruiskunut. Onhan siellä pölysuojakin teipattuna paneelin suojana. Anna kuivua huomiseen ja laita virrat päälle. Veikkaan, että musa lähtee soimaan ihan normaalisti.

Ja tosiaan, 2. tammikuuta:

Oikeassa olit. Testilevy soittimeen (CD) ja hyvin tuntuu soivan:



Ry Cooder - Into the Purple Valley (1972, cd)

http://www.allmusic.com/album/into-t...e-valley-r4458
http://en.wikipedia.org/wiki/Ry_Cooder

Eli märkää oli mutta pärjäillään.

Huomautus 4.9.2014: Hyvin soi aina vain mutta jälki toisen kaiuttimen alareunassa on yhä nähtävissä kun sopivassa valossa katsoo.

Percy Sledgen myöhemmät vaiheet

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 31. joulukuuta 2010:

Noista paukkuvista uuden vuoden juhlinnoista emme minä emmekä Tesoman Hurtta juuri perusta joten päätimme hukuttaa metelin laatuisalla mustalla:

Percy Sledge - I'll Be Your Everything (1974, Capricorn CP 147, USA)

http://www.allmusic.com/album/ill-be...rything-r18226

Percy Sledge - Percy! (1983, Monument MNT 25369, Hollanti)

http://www.allmusic.com/album/percy!-mw0000193985

Percy Sledge oli 60-luvun lopulla Atlantic-merkin isoimpia soul-tähtiä mutta seuraavalla vuosikymmenellä hänen uransa kääntyi alamäkeen ja muutamat ilmestyneet albumit tulivat ja menivät vähällä huomiolla. Nämä kaksi albumia osoittavat ettei hän ainakaan trendipelleksi heittäytynyt. Niiltä löytyy sitä samaa laatuisaa syvän etelän soulia jota hän Atlanticillakin levytti. Ei siis puhettakaan funkista tai diskosta näillä kiekoilla.

Tuo vuoden 1974 albumi on melko yleinen ja siis helposti hankittava mutta jälkimmäinen on hankampi tapaus. Monument Records oli sen ilmestyessä taloudellisissa vaikeuksissa eikä sitä juuri aktiivisesti markkinoitu joten se upposi jälkiä jättämättä. Helpoimmin löytynee tuo minun kuuntelemani Hollanti-painos ja myös uudelleenjulkaisuihin erikoistunut brittiläinen Charly julkaisi sen vuonna 1987.

Eivät nämä mitään todellisia huippualbumeja ole mutta kyllä silti erittäin suositeltavia jos 60-luvun soul kolahtaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Percy_Sledge

Täydennetäänpä juttua vielä sen verran että Percyn klassisista Atlantic-äänitteistä kiinnostuneiden on syytä olla varuillaan koska monet halvat hittikokoelmat sisältävät tosiasiassa 1980-luvulla tehtyjä uusintaäänityksiä. Takuuvarmaa alkuperäistavaraa löytyy Atlantic, Rhino ja Collectables -julkaisuilta.

(Huom. 3.9.2014: Eivät nuo uusintaversiotkaan huonoja ole. Tutustuin niihin äskettäin Charlyn vuoden 1986 kokoelmalla If Loving You Is Wrong, Charly CRB 1138, ja nautin niistä ihan sujuvasti vaikka nuo 60-luvun originaalit tuttuja ovatkin.)

Paint Your Wagon

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 28. joulukuuta 2010:

Nyt se on seonnut kokonaan. Se on alkanut diggailla esihistoriallisia musicaleja ja elokuva-soundtrackeja:

Paint Your Wagon (Paramount SPFL 257, UK, 1969)

http://en.wikipedia.org/wiki/Paint_Your_Wagon_(film)

Tämä on soundtrack Alan Jay Lernerin ja Frederick Loewen vuoden 1951 musicaliin perustuvasta elokuvasta. Pääosissa olivat Lee Marvin, Clint Eastwood ja Jean Seberg ja kaikki saavat myös testata laulutaitojaan. Jean Seberg hoitaa osuutensa ihan kunniallisesti, Clintille toivottavasti joku sanoi ettei tekisi sitä enää koskaan mutta se Lee Marvin...

Tältä kiekolta löytyy tietenkin ikimuistettava Wand'rin' Star joka on ainoa todellinen syy että tämän äänitteen hankin (yhden euron kirpputorihinnallakin oli kyllä osuutta asiaan). Suomeksihan tuon ovat levyttäneet vaikka ketkä Tapio Rautavaarasta Sielun Veljiin mutta Marvinin tulkinta on kyllä se mihin aivan kaikki myöhemmät vertautuvat.

Muutakin kiinnostavaa joskaan ei kovin merkittävää löytyy: sittemmin amerikkalaista perinnemusiikkia traditioita ansiokkaasti jatkaneen Nitty Gritty Dirt Bandin varhainen tuotos Hand Me Down That Can o' Beans.

Että semmoista tänä iltana. Näillä linjoilla saatan vaikkapa jatkaa. Olisihan tuolla Expeditissä odottamassa Fiddler on the Roof, Zorbas, Hair ja vaikka mitä.

Chicago-bluesia

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 26. joulukuuta 2010:

Ja taas jatketaan, nyt bluesilla:

The Best of the Chicago Blues (1970, Vanguard VSD 1/2, USA)

On todella kovaa kamaa joskin kiekon nimi on sikäli harhaanjohtava että kyseessä on paras nimen omaan Vanguard-merkille levytetty Chicago blues eli ei esim. Chessille levyttäneitä Muddy Watersia tai Howlin' Wolfia. Mutta erittäin ok vinyylitupla tämä silti on. Levyn tähdet ovat epäilemättä Junior Wells, Buddy Guy ja Otis Spann, joista kaksi jälkimmäistä on mukana useiden muidenkin artistien piiseissä. Muut nimiartistit täällä ovat James Cotton, J.B. Hutto, Homesick James, Walter Horton ja Johnny Young. Taustamiesten joukostakin löytyy joitakin kiintoisia nimiä, mm. Clark Terry trumpetissa, Barry Melton (kitara, Country Joe & The Fish) ja Charlie Musselwhite (huuliharppu).

Jazz Dance

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 26. joulukuuta 2010:

Tänään soi koko ajan, nyt niitä muutama päivä sitten pesemiäni various artists -albumeja:

Jazz Dance (Pablo 2310 890, Saksa)

Vissiin tanssikäyttöön tarkoitettu kooste jazz-levymerkki Pablon tuotannosta. Hienoa musiikkia hienoilla soundeilla, äänessä enimmäkseen vanhemmat herrat kuten Clark Terry, Roy Eldridge, Count Basie, Oscar Peterson, Coleman Hawkins jne. Äänitykset ovat yhtä lukuunottamatta vuosilta 1975-80 (Hawkins vuodelta 1966) ja pistävät kyllä tanssijalan vipattamaan. Ainakin Eldridgen tulkitessa Louis Priman Sing, Sing, Singiä oli vaikea pysyä sohvalla. Suosittelen!

Klassista kitaraa Espanjasta

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 26. joulukuuta 2010:

Lumipyryä katsellessa:

Hollantilainen Decca-vinyyli (Decca 417 199-1) vuodelta 1986: Joaquin Rodrigon Concerto de Aranjuez & Fantasia para un gentilhombre ja Mario Castelnuovo-Tedescon Kitarakonsertto no.1 (Eduardo Fernandes, kitara, English Chamber Orchestra johtajanaan Miguel Gomez Martinez).

Tuo Aranjuez-konsertto ja varsinkin sen Adagio-osuus on niitä eniten kuultuja klassisia "hittejä". Sen sävelkulun tunnistavat varmasti monet sellaisetkin jotka eivät tosiasiassa tiedä mistä sävelmästä on kyse. Tätä on yksi jos toinen rock-kitaristikin versioinnut. Tyylikästä yhtä kaikki joskin kiekolle oli ahdettu hiukan liikaa musiikkia (lähes tunti) parhaan mahdollisen äänenlaadun saavuttamiseen. Ei tämän kuuntelu silti mitään kärsimystä noin hifistisessä mielessäkään ollut.

Unelmapyöritin

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 26. joulukuuta 2010:

Linkki Vinyl Enginen Garrard-osiossa johti minut tähän:

http://www.dagogo.com/View-Article.asp?hArticle=821

Kelpaisi kyllä tännekin...

Tiernapojat

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 25. joulukuuta 2010:

Vielä vähän joulua tunnelmoiden:

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Tiernapojat (2002, cd)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiernapojat_%28EP%29

Mukana vierailevia tähtiä, mm. Ismo Alanko Herodeksena. On ihan kiva...

Dr. John's Gumbo

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 25. joulukuuta 2010:

Aattoiltana myöhäisenä ajankohtana kuuntelin vielä kuulokkeilla yhden hopeakiekon:

 Dr. John - Dr. John's Gumbo

http://en.wikipedia.org/wiki/Dr._John's_Gumbo

Vuodelta 1972. Albumillinen hienoja cover-versioita kunnianosoituksena Tohtorin suurille edeltäjille New Orleansissa. Erittäin suositeltava äänite.

Viileää klassista

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 24. joulukuuta 2010:

Joulua kaikille. Tuossa kinkun ja muiden joulujuttujen jälkeen kävimme Tesoman Hurtan kanssa pikaisella lenkillä ja totesimme ilmanalan niin kylmäksi että vain yksi musiikkivalinta oli mahdollinen:

Vaughan Williams - Sinfonia Antartica (1968, RCA Victor SB-6736, UK; London Symphony Orchestra, André Previn)

http://en.wikipedia.org/wiki/Sinfonia_antartica
http://en.wikipedia.org/wiki/Scott_of_the_Antarctic_(film)

Tässä on semmoista sibeliaanisen viileää jylhyyttä mikä onnistuu usein juuri briteiltä. Teos perustuu Vaughan Williamsin vuonna 1948 ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan Scott of the Antarctic säveltämään musiikkiin ja sen ensiesitys konserttilavalla oli Manchesterissa 13. tammikuuta 1953.

Various artists eli ostin kun halvalla sain

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 23. joulukuuta 2010:

Kaikenmoisia various artists -vinyylejä on kokoelmaan kertynyt jo ainakin toista sataa. Toissa päivänä käytin niistä parikymmentä vinyylipesurissa ja tänään kuuntelin muutaman. Albumeille on yhteistä se että kukin keskittyy yhden levymerkin tuotantoon ja on hankittu hyvin halvalla eli enintään yhdellä eurolla levy:

Capitol's Country Festival (1969/70?, EMI Starline SRS 5021, UK)

Ostettu kirpputorilta kansikuvan hyvän musiikin takia. Sisältää (tietenkin) Capitol-merkillä julkaistuja country-hittejä, sellaisia kuin Merle Haggardin Okie from Muskogee, Bobbie Gentryn Ode to Billie Joe tai Hank Thompsonin Wabash Cannonball.

The World of Blues Power 2 (1970, Decca S 16 634-P, Saksa)

Näytteitä Deccan ja sen alamerkki Deramin julkaisemilta blues-rock -albumeilta: Savoy Brown, Ten Years After, John Mayall, Keef Hartley Band, Champion Jack Dupree ja nykyisin melkoisen harvinaisuusarvon omaava Sam Apple Pie, laatutavaraa kaikki.

The Greater Antilles Sampler (19??, Antilles AX 7000, USA)

 Dindisc 1980 (1980, Dindisc DONE 1, UK)

Edellinen on kooste Island Recordsin amerikkalaisella Antilles-alamerkillä julkaistuilta albumeilta. Merkillä ilmestyi sekä uusintapainoksia vanhoista Island-klassikoista että uusia albumeja. A1-laatua tämäkin, sisällysluettelo täällä. Jälkimmäinen sisältää lyhytikäisen yhteistyössä Virgin Recordsin kanssa toimineen indie-merkki Dindiscin tuotantoa. Esittely albumista löytyy täältä. Minun eksemplaaristani valitettavasti puuttuu levykannessa mainostettu Free Gig Game.

Olivat mukavia levyjä jok'ikinen. Nyt on kumminkin sellainen tunne että joulu menee klassista kuunnellen. Raportoin aiheesta myöhemmin.

Captain Beefheart - The Spotlight Kid

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 21. joulukuuta 2010:

Ja sitten vielä kelpo kapteenin muistolle (hän oli heittänyt veivinsä muutamaa päivää alkuperäistä postausta aikaisemmin):

Captain Beefheart - The Spotlight Kid (1972, cd)

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Spotlight_Kid

Olen sikäli surkuteltavassa asemassa että joudun kuuntelemaan Beefheartia cd:ltä kun en häpeäkseni omista yhtään vinyyliä (huom. 31.8.2014: asiaan on sittemmin tullut korjaus). Suosittelen muuten viime kesänä lukemaani Mike Barnesin Beefheart-elämäkertaa nimeltään ytimekkäästi Captain Beefheart jonka oheiskuunteluksi lainasin kirjastosta erinomaisen tupla-cd:n The Dust Blows Forward joka on varmasti paras kooste kapteenimme urasta. Molemmat (kirja ja cd) näyttävät muuten juuri nyt olevan lainattavissa Tampereen kaupunginkirjaston musiikkiosastolta (huom. 31.8.2014: siis olivat vuonna 2010). Käykää joku hakemassa lainaan joulunpyhien viihteeksi!

Frank Zappa - Chunga's Revenge

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 21. joulukuuta 2010:

Piti minunkin osallistua 70-vuotisjuhlallisuuksiin (huom. 31.8.2014: tuolloin oli Zappan 70-vuotispäivä):

Frank Zappa - Chunga's Revenge (1970, Reprise RS 2030, Saksa)

http://en.wikipedia.org/wiki/Chunga's_Revenge

Tämä nimenomaisen kiekon valitsin juuri nyt komean kansipotretin takia. Sisällöltään albumi on sekavanpuoleinen. On niin esimakua tulevasta 200 Motels elokuvasta/soundtrackistä The Phlorescent Leech & Eddien (Mark Volman & Howard Kaylan poppiyhtye Turtlesista) vokalisoimina kuin kunnianhimoisia instrumentaaleja (mm. Transylvanian Boogie). Kannen motto sanoo kaiken tarpeellisen:

A gypsy mutant industrial vacuum cleaner dances about a mysterious night time camp fire. Festoons. Dozens of imported castanets, clutched by the horrible suction of its heavy duty hose, waving with marginal erotic abandon in the midnight autumn air.

Bobby Brown - Don't Be Cruel

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 21. joulukuuta 2010:

Tällainen tarttui hyppysiin hyvin kilpailukykyiseen hintaan eli ilmaiseksi vuonna 2006:

Bobby Brown - Don't Be Cruel (1988, MCA 255 913-1, Saksa)

http://www.allmusic.com/album/r2697

Tuli siis lopulta kuunneltuakin ja kuulosti varsin mukiinmenevältä kasari-r&b:ltä. Oli myös aikanaan (1988) joltinenkin hittialbumi mutta meni itseltäni tuolloin kokonaan ohi korvien niin kuin ylipäätään lähes kaikki noiden aikojen musta musiikki. Mutta joo, en ehkä olisi tästä kovin montaa euroa maksanut, jos olisi täytynyt, mutta kun ei täytynyt niin totean että sujuvasti tämän kuunteli ja kuuntelen ehkä joskus vielä uudestaankin jos osuu käsiin kun fiilikset ovat suotuisat (tai jotakin). 

(Huom. 31.8.2014: Ei ole toistaiseksi toista kertaa kuunneltu)

Venäläistä klassista

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 20. joulukuuta 2010:

Tämän illan ohjelmassa oli venäläistä klassista amerikkalaisittain, tähän tapaan:

Mussorgsky - Pictures at an Exhibition / Night on Bald Mountain (Turnabout QTV-S 34633, USA; Saint Louis Symphony Orchestra, Leonard Slatkin)

Tšaikovski - 1812 Overture (CBS 61441, UK; Philadelphia Orchestra, Eugene Ormandy)

Nämä ovat aika helppoa klassista minun kaltaiselleni vasta-alkajalle. Mussorgskyn Pictures at an Exhibition on tietenkin tuttu jo vuosikymmenten takaa ELP:n rock-tulkinnasta, Night on Bald Mountain Disneyn Fantasiasta ja 1812:ssa riittää menoa ja meininkiä ja tykeilläkin ammutaan. Molemmat äänitteet ovat 1970-luvulta ja Mussorgsky on quadrofoninen äänite mutta soi hienosti stereonakin. Minusta nämä ovat aika hienoja tulkintoja mutta mene ja tiedä kun en niin kauheasti ole kuullut. Klassisen saralla asiantuntijan on helppo laulaa minut suohon...

UB40 - Labour of Love

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 19. joulukuuta 2010:

UB40 - Labour of Love (1983, Virgin DEP 5, Suomi)

http://en.wikipedia.org/wiki/Labour_of_Love
http://www.allmusic.com/album/r20775

Tämä 1983 ilmestynyt kiekko oli ensimmäinen UB40:n kaikkiaan neljästä cover-albumista ja ilman muuta paras. Labour of Love oli myös se äänite, joka löi ryhmän läpi USA:ssa missä aikaisemmat poliittista kantaa ottaneet albumit eivät kovin hyvin menestyneet. Aika hyvähän tämä onkin, voisi luonnehtia hyväntuuliseksi viihde-reggaeksi. Omat suosikkini taitavat kuitenkin olla nuo amerikkalaisten hyljeksimät uran alkupuolen tuotokset. Kyllä niissä kuitenkin enemmän potkua on.

Lee Hazlewood - Something Special

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 18. joulukuuta 2010:

Ja heti perään vielä toinen "vain Saksassa" -albumi:


Lee Hazlewood - Something Special (198?, MGM 665 104, Saksa)

http://www.allmusic.com/album/someth...r460888/review

Meilläpäin Hazlewood tunnettaneen parhaiten 60-luvun duetoista Nancy Sinatran kanssa mutta hän oli myös tuottelias lauluntekijä ja sooloartisti. Vuonna 1967 hän äänitti ja tuotti tämän albumin jonka MGM kuitenkin hyllytti kunnes se joskus 80-luvun puolivälissä julkaistiin Saksassa ja tiettävästi vasta tällä vuosituhannella USA:ssa.

Something Special on kokoelma aika minimalistilla taustoilla tehtyjä pieniä, ilmeisesti omaelämäkerrallisia country- ja folk-vaikutteisia lauluja, joille antaa ruutia Hazlewoodin persoonallinen lauluääni. Minä olin aika vaikutettu. Musiikki tuli lähelle sillä laulu oli miksattu hyvin pintaan tullen melkein iholle. Kerrassaan sen tyyppistä musiikkia, jolle Quad-laitteistoni on kuin tehty. All Musicille tämä näyttäisi olevan kahden ja puolen tähden levy. Minulle se on vähintään kolmen ja puolen.

Harry Belafonte - Die Großen Erfolge

Seuraava postaus on alunperin julkaistu Hifiharrastajat-forumilla 18. joulukuuta 2010:

Jotta tämän blogin sisältö edes toisinaan olisi otsikkonsa mukainen taidan siirtää raportoinnin kuunnelluista äänitteistä Hifiharrastajien Spinning-ketjusta tänne blogiin. Aluksi lähdemme 1950-luvulle ja Karibialle:

Harry Belafonte - Die Großen Erfolge (1964, RCA Victor LSP 9940, Saksa)

http://www.allmusic.com/album/golden...r556788/review

On erikoista että ensimmäinen kokoelma Belafonten isoja hittejä julkaistiin Saksassa ja vasta vuonna 1964. Hänen levy-yhtiönsä USA:ssa (RCA) ei syystä tai toisesta ollut sellaisesta kiinnostunut ja siellä julkaistiin ilmeisesti ensimmäinen varteenotettava hittikooste All Time Greatest Hits, Vol. 1 niinkin myöhään kuin 1978. Tämä Saksa-vinyyli on yhtä kaikki erinomaisen hyväsoundinen kiekko kuten Belafonten julkaisuilla oli tapana, siis siitä huolimatta että kyseessä on alkuperäisistä mononauhoituksista muokattu keinostereo. Kannattaa siis ottaa talteen jos hyväkuntoisena osuu vastaan ja jos keinuvat karibialaisrytmit eivät liikaa töki.