Vinyyliarkeologiaa

Päivityksiä?

2011-01-13T15:04:00.002+02:00

No niin. Tätä blogia ei sitten ole päivitetty vuoteen mutta tuo Hifiharrastajien forumilla oleva versio päivittyy lähes päivittäin. Niinpä suosittelen että kiinnostuneet kiiruhtavat rekisteröitymään Hifiharrastajiin, jotta voivat jatkaa blogini seuraamista. Lisätietoa rekisteröitymisestä täällä. Blogin kommentoimista varten pitää sitten liittyä vielä jäseneksi mikä maksaa kympin. Siitä lisää täällä. Suosittelen liittymistä erittäin lämpimästi. En todennäköisesti päivitä tätä peiliversiota enää jatkossakaan.

Elämää putkiremontin alla osa 1

2010-01-21T00:02:00.001+02:00

Taannottain aloitin Hifiharrastajien off-topic alueella ketjun Hifi ja putkiremontti mutta ajattelin siirtää aihetta omalta kohdaltani koskevan päivittäisen kommentoinnin tähän omaan blogiini.

Kerrataan aluksi sen verran että työt alkoivat joulukuun puolivälissä talon pohjakerroksen asbestitöillä ja jatkuvat nyt muilla kellaritöillä. Varsinainen asuntoihin kohdistuva työ on alkanut talon toisesta päästä viime viikolla ja siitä ei tänne minun asuntooni hirveästi meteliä kantaudu. Nuo kellarityöt sen sijaan kyllä kuuluivat. Tammikuun ensiviikoilla oli aivan kauhea jytyytys kun purkivat saunaosastoa joka on aivan asuntoni alapuolella ja tekivät asbestitöitä pohjakerroksessa. Tässä rapussa alkavat työt 12. huhtikuuta aivan makuuhuoneeni seinän takaa ja siirtyvät siihen linjaan missä minä asun 26. heinäkuuta kestäen 45 työpäivää eli käytännössä ainakin kaksi kuukautta. Enimmäkseen olen tietenkin itse töissä pahimpaan meteliaikaan (nyt kylläkin talvilomalla ja välillä on iltavuoroja) joten kyllä tässä jotenkin kestetään. Koira ei, yllättävää kyllä, tunnu isommin metelistä välittävän mikä on hyvä koska se on töissä ollessani täällä yksinään.

Selviytymissuunnitelmani alkavat kallistua siihen suuntaan että muutan muualle heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun. Kesäkuussa olen neljä viikkoa lomalla ja se menee käytännössä kokonaan pakkaamiseen koska haluan jättää niin vähän tavaraa kuin mahdollista alttiiksi pölylle ja tärinälle. Se tarkoittaa käytännössä satojen laatikoiden täyttämistä kirjoilla ja äänitteillä ja teippaamista tiukasti kiinni. Kaikki musiikkilaitteet lähtevät muualle turvalliseen varastoon mutta kiinniteipattujen kirja- ja levylaatikoiden on selviydyttävä täällä makuu- ja musiikkihuoneen lukittujen ja ympäriinsä kiinniteipattujen ovien takana. Olohuone, jossa ei ole ovea, tyhjenee kokonaan. Tilapäiseen asuinpaikkaani otan mukaan cd-laitteiston ja kaikki hopeakiekot ja ehkä jonkun vinyylisoittimistakin (Connoisseur) ja pari laatikkoa vinyyliä.

Vinyyliä teki mieli kuunnella kun oli uusi rasiakin sisäänajettavana mutta ei se metelissä ollut kovin nautittavaa joten sai odottaa myöhempään. Sen sijaan jatkoin levynpesuprojektia. Kaikki talossa olevat vinyylit on tarkoitus pestä. Viimeisten kahden vuoden aikana Clearaudio Smart Matrix levypesurissa on pyörähtänyt noin 1600 vinyyliä, osa jo pariinkin kertaan, ja 1300 on vielä käsittelemättä. Ajankohta oli tähän projektiin mitä parhain sillä naapurit eivät huomaakaan pesukoneen huutoa kaiken muun metelin alta.

Vanhan levysoitinkaapin kätköistä

2010-01-20T17:49:00.002+02:00

Hifiharrastajien Paras vintage vinyylisoitin -ketju hyppäsi jokunen viikko sitten ainakin hetkeksi vanhoista huippusoittimista vanhoihin levysoitinkaappeihin, minulle kuin tilauksesta sillä löysin juuri samoihin aikoihin sellaisen ainakin lievästi kiinnostavalla pyörittimellä.

Ensin vähän taustahistoriaa. Toissa kesänä hankin 50-60-lukujen vaihteen Delphon-merkkisen levysoitinkoneiston, teetin siihen plintin ja hankin äänivarren. Projekti on sittemmin ollut loppuunviemistä vaille (suunnilleen yhden päivän työt jäljellä) kun ei oikein ole henki ollut päällä. Aiheesta kirjoitin tähän samaiseen blogiin mm. täällä ja täällä.

Ja se uusi löytö, laitetaan kuvia, ensiksi itse kaappi:

Ja sama avattuna, kuvassa takaseinä irroitettuna joten näkyy läpi. Valkoinen puru alahyllyillä on styroksia kaapin pakkausmateriaalista:

Oletin että kaapissa olisi lähes samanlainen Delphon-koneisto kuin jo ennestään omistamani mutta takalevyn irroittamisen jälkeen muuttui vielä hiukan kiinnostavammaksi:

Isompana

Näytti siltä kuin kaappiin olisi tungettu pelkän koneiston sijasta kokonainen pyöritin plintteineen kaikkineen kuten olikin:

Isompana

Soitin on päällisin puolin kovia kokenut. Äänivarsi on poikki eli täysin tuhoutunut ja levymatto on vielä huonommassa kunnossa kuin aikaisemmassa Delphonissani. Laitetaan vielä kuva ilman levylautasta:

Isompana

Itse koneisto näytti oikein hyväkuntoiselta (kuvia ehkä myöhemmin). Suurin ero aikaisempaan yksilöön on se että erillistä käynnistyskytkintä ei ole vaan tämä peli on käynnistynyt monen halpispyörittimen tapaan äänivarresta kääntämällä sitä oikealle. Laitteen täsmällinen tyyppimerkintä on valmistusnumerolaatan mukaan Delphon GS1.

Mitä sitten aion tehdä tällä rotiskolla? En tiedä teenkö ihan heti mitään. Se on kyllä kunnostettavissa ja tuon katkenneen muovivarren paikalle on periaatteessa asennettavissa mikä tahansa Ortofonin 212-millinen äänivarsi. Luulen myös että tuon voisi myydä eBayssa kohtuullisella voitolla sillä Delphonit ovat melkein mallista riippumatta nousseet arvoon arvaamattomaan sen jälkeen kun niitä lyhyesti esiteltiin Joachim Bungin Swiss Precision -kirjassa. Tässä tämänhetkisiä hintapyyntöjä, menevätkö kaupaksi noilla hinnoilla, se on tietysti ihan toinen juttu.

Seuraava aamupäivä meni kaapin kunnostukseen eli rulot toimimaan sutjakkaasti, takaseinä takaisin paikoilleen, suurin osa vääntyneistä tukivanereista pois alahyllyltä ja yleispuhdistus. Kaappi löysi heti paikkansa ja palvelee nyt kaikenkokoisten levypussien ja muutamien vinyylien säilytyksessä. Sen päällä on puhtaasti koriste-esineenä sinänsä täysin toimintakuntoinen Luxor 4598W viritinvahvistin 1960-luvulta ja Godzilla.

Että tämmöistä hullutusta tällä kertaa. Piti ostaa kun halvalla sai.

Blogin vanhimmat tekstit

2010-01-19T17:42:00.001+02:00

Tämän blogin alkuperäisversion vanhimmat tekstit ovat tähän asti olleet vain Hifiharrastajat-forumille kirjautuneiden nähtävissä. Nyt olen lisänyt ne myös tähän peiliversioon kaiken kansan kauhisteltaviksi. Ne löytyvät yhtenä pitkänä litaniana blogin esittelypostauksesta eli täältä. Iloisia lukuhetkiä!

Suosittelen muuten lämpimästi kaikkia hifistä vähänkään kiinnostuneita tutustumaan tähän forumiin ja mieluimmin myös kirjautumaan käyttäjäksi. Itse asiassa suosittelen jäseneksi liittymistä. Se ei maksa kuin kympin ja sen maksettuaan pääsee lukemaan ja kirjoittelemaan forumin salasimmillekin osastoille (jotka siis eivät tavallisille käyttäjille edes näy). Liittymisohjeet täällä.

Quad ESL - tarina jatkuu

2010-01-19T00:30:00.003+02:00

Olen raportoinnut ESL-projektin etenemisestä tämän blogin alkuperäisversiossa Hifiharrastajat-forumilla mutta en ole saanut aikaiseksi julkaista juttuja täällä. Nyt seuraa kooste noista teksteistä, alkuperäisen julkaisupäivän mukaisessa järjestyksessä.

21.11.2009

Nyt on viikko siitä kun Eslut saapuivat ja musiikkia on kuunneltu paljon, enimmäkseen ilmeisiä ja vakiintuneita testilevyjäni mutta viimeisten parin päivän aikana myös kaikenmoista muutakin. Nyt voin sanoa että ESL on paitsi ehdottomasti spottikaiutin niin myös mitä melkoisin äänikuvan tuottaja (mitä paneelit käsittääkseni jo toimintaperiaatteensa takia muutenkin ovat), siis perinteiset hifiarvot kunniassa. Sitten tuo soundi. Se on tolppakakkosten kanssa kerrassaan addiktoiva mutta paljastaa kyllä myös varsin armottomasti huonot äänitteet joskin asiaa voi jonkin verran korjata Quad 44:n monipuolisilla säätömahdollisuuksilla.

Ja miten tästä eteenpäin. Ensinnäkin kaikkia tulevaisuudensuunnitelmia hidastaa kuukauden kuluttua alkava putkiremontti, jonka vuoksi ainakin paremmat laitteeni menevät pariksi kuukaudeksi varastoon. Tarkka aloitusajankohta on kuitenkin vielä epäselvä. Olen tietenkin tiennyt remontin ajankohdan suunnilleen jo parin vuoden ajan mutta tuntuu heti paljon hurjemmalta kun tietää että taloyhtiö on saanut nimet sopimuspapereihin ja tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin kuin alamäkeen karannut jarruton höyryjyrä. (huom. 19.1.2010 Putkiremontin ajakohdaksi omalla kohdallani on sittemmin varmistunut ensi heinäkuun 27. päivä, joten ei ne pelit ja vehkeet ihan vielä varastoon mene)

Mutta niihin tulevaisuuden suunnitelmiin. Kuten jo edellä kirjoitin tulee olohuone muuttumaan joskus remontin jälkeen kuunteluhuoneeksi ja vanha musiikkihuone tv-huoneeksi. Tästä Quad-laitteistosta on kehittymässä mitä brittiläisin ja olen miettinyt voisiko sen muuttaa kokonaan sellaiseksi. Onko olemassa kokonaan Britanniassa valmistettuja cd-soittimia (Quad, Naim, Linn ym.)? Olisiko Decca tarpeeksi eksenttrinen äänirasiavalinta Garrardin ja SME:n seuraksi? Entäpä RIAA ja/tai stepup-muuntaja? Mistä nauhuri/kasettidekki (Ferrograph?)? Ehdotukset tervetulleita.

22.11.2009 (otsikolla Garrardin säätöä)

Juuri äsken asensin Garrardiin pitkän SME:n päähän Denon DL-103:n (perusmallin). Ei siinä mitään mutta tuon varren säätö on kyllä työläs homma. Aikaisempi DL-102 oli painavassa Orsonicin rasiakelkassa jolloin varren painot olivat niin takana kuin mahdollista ja nyt SME:n oman paljon kevyemmän kelkan kanssa toisessa äärimmäisyydessä. 102 oli vielä mittasuhteidensa takia aika paljon edempänä kelkassa kuin 103 omassaan joten säätöä tarvittiin paljon. Se tapahtuu SME:n tapaan varren kiinnityslevystä siirtämällä koko varta eteen tai taakse ja tarvittaessa myös

Olisin varmaan päässyt vähemmällä jos olisin vaihtanut 103:n suoraan Orsonicin kelkkaan mutta ajattelin että se ehkä vielä palaa Garrardiin joten en viitsinyt. Kun asiaa mietin niin taidan tuonkin muutoksen vielä tehdä. Tällä tietämällä DL-102 on joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin siirtymässä Luxor HF-153:een.

Garrard muuttaa olohuoneeseen kunhan saan Englannista tilaamani asennuslevyn ruuvinreikiin kuuluvat vaimennuskumit. Alkuperäiset olivat rapeaksi kovettuneet ja olen pärjäillyt kokonaan ilman mutta ajattelin että nyt kun muutenkin tehdään muutoksia voisin hoitaa tämänkin asian kohdalleen. Saattaisi vähentää hieman Garrardin herkkyyttä ulkoisille tärähdyksille. Täten saan nauttia putkiremontin alkamiseen asti niin klassisesta brittilaitteistosta kuin nykyoloissa pystyn kokoamaan.

24.11.2009

Ja molemmat rasiat on sitten vaihdettu. Uusi DL-103 tuotti ikävän yllätyksen. Sen neulavarsi oli vääntynyt josta seurasi se että jäi aina pomppimaan paikalleen levyn alkuun. Pitemmälle laskettuna se toimi kyllä ja kuulosti vieläpä oikein hyvältä. Vian löytämiseen kului jonkin verran aikaa. Tarkistin neulapainoa ja sivuttaisvedon poistoa moneen kertaan ennen kuin huomasin mistä kenkä puristaa ja testasin sen sekä SME:n omassa että Orsonic-kelkassa ja useilla levyillä. Visuaalinen vertailu vanhaan DL-103R:ään varmisti asian, rikki mikä rikki (laittaisin kuvan mutta nykyisellä kalustolla ei saa kunnollista lähikuvaa).

Asensin sitten tuon jo elämänsä ehtoopuolella olevan R:n ja se toimii kyllä hienosti mutta kyllähän tämmöinen takaisku harmittaa. En usko että vahingoitin neulaa itse (joskin mahdollista se tietenkin on). Rasia tuli muutama kymmenen tuntia soitettuna alkuperäisessä pakkauksessa mutta neulansuojus puuttuen. Ennen kuin irroitin rasian pakkauksesta ja ryhdyin asennustyöhön suojasin neulan 103R:n neulasuojuksella, jonka poistin vasta kun rasia oli varren päässä. Täytynee ottaa yhteys myyjään vaikka onkin ikävää lähestyä ystävällistä ja palvelualtista kauppiasta tällaisissa merkeissä. Olen kuitenkin varma että hän toimi hyvässä uskossa eikä huomannut vauriota. On jopa mahdollista että jossain toisessa varressa rasia toimisi moitteettomasti. (huom. 19.1.2010: Myyjä vaihtoi rasian uuteen ja moitteettomaan samanlaiseen ja uusi saapui noin viikko sitten)

DL-102 puolestaan on nyt asennettuna Luxoriin ja taitaakin varmasti siihen jäädä. Niin hyvältä se kuulosti kun äsken testasin Miles Davisin Milestonesilla. Tuo oli mukava ja nopea asennus kun varressa ja rasiakelkassa ei ole mitään muita säätömahdollisuuksia kuin VTA. En viitsinyt edes laittaa Wally Tractoria tulille kun millekään ei kuitenkaan olisi mitään tehtävissä. Pitää vain uskoa korviaan ja jos hyvältä kuulostaa niin hyvä on.

26.11.2009 (katkelma)

Mitä tuohon Garrardin siirtoon tulee niin se tapahtuu viikonloppuna sillä uudet vaimennuskumit SME:n kiinnitysruuveihin saapuivat tänään. En ole ihan vielä varma mikä lopullinen järjestely tulee olemaan. Ensin varmaan kokeilen suoraan Lack-pöydällä mutta saatan myös testata miltä kuulostaa kun laittaa väliin sorbotaanitassujen päälle laitetelineen graniittisen ylätason ja Garrardin sen päälle. Musiikkihuoneen (nyt kai pian entisen) laitetelineitä en ihan vielä siirrä olohuoneeseen. Isompiin sisustusratkaisuihin ryhdyn vasta ensi kesänä kun putkiremontti on minun osaltani ohi.

28.11.2009 (otsikolla Putkien vaihtoa ja korjailua)

Garrard ei sitten siirtynytkään vielä tänään kun oli sen verran uupunut olo ettei mieli tehnyt ryhtyä aikaa vievään purkuhommaan. Sen sijaan vaihdoin Quadeihin Kiinasta tulleet Shuguang KT66 -putket. Mielestäni eivät kuulosta ainakaan vielä kovin erilaisilta kuin alkuperäiset 50-luvun putket. Laitteet kuitenkin tuntuvat noin näppituntumalla käyvän kuumempina mikä saattaa olla huolestuttavaa. Mitä mieltä putkiasiantuntijat?

Alunperin en ollut suunnitellut putkivaihtoa ihan vielä mutta kuten joskus aiemmin olen maininnut on yhden GEC:n lasiosa lähes irrallaan kannasta mikä aiheuttaa kosketushäiriöitä. Olen miettinyt sen liimaamista takaisin mutta tästäkin kuulisin mielelläni asiantuntevia mielipiteitä. Hiukan olen asian tiimoilta surffanut ja löytänyt mm. tällaisen ketjun ja myös tällaisen varoituksen (eli syanoakrylaattiliimat eivät ainakaan käy).

29.11.2009 (otsikolla Garrard ja Luxor olohuoneessa)

Mutta tänään siirtyi. Aikaa kului paljon mutta valmista tuli ja hyvin soi.

Isompana

Luxor tietenkin muutti mukana ja Tolppakakkosia varten kehittelin tilapäisen virityksen muuten tarpeettomasta Lundian ulkonevasta hyllystä ja vanhentuneista atk-kirjoista. Garrard on siis nyt stereopyöritin jo ikääntyneellä Denon DL-103R:llä ja Luxor monopyöritin DL-102:lla. Garrard näyttää muuten leijuvan puoliksi ilmassa kun oikeanpuoleisessa päädyssä oleva jalka ei näy. Taidan vielä vaihtaa jalat siten että edessä on kaksi ja takana keskellä yksi niin ei näytä liian omituiselta. Nyt on kaksi jalkaa vasemmassa päässä ja yksi oikeassa.

Huomaan myös että ennen kuvan ottamista olisi pitänyt siivota pois lattialla lojuvia laatikoita ja järjestellä johdotuksia hieman siistimmin mutta kai sen myöhemminkin ehtii...

30.11.2009

Ja kyllä se nautittavaa on ollutkin. Valitettavasti en ole ehtinyt vielä kuuntelemaan montaakaan kiekkoa mutta nyt on kyllä tulilla paras laiteyhdistelmä mikä minulla tässä huvihuoneistossa on ollut käytettävissä eli isoja muutoksia ei ole lähiaikoina luvassa. Nyt on täsmällinen kokoonpano seuraava:

Vinyylisoitin 1: Garrard 301 / Slatedeck plintti / SME 3012 Series II / Orsonic AV-101S rasiakelkka / Denon DL-103R
Vinyylisoitin 2: Luxor HF-153 / Lencon L70 äänivarsi / Denon DL-102
Step up -muuntaja: Denon AU-320
RIAA-korjain: Lehmann Black Cube Statement
CD-soitin: Cambridge Audio Azur 640C
Etuvahvistin: Quad 44 (modattu Dada Electronicsin päivityssarjalla)
Päätteet: Quad II
Kaiuttimet: Quad ESL 57

Sitten joskus kun budjetti sallii harkitsen parempaa RIAA:ta ja Luxorillekin pitäisi tehdä jotain sillä tässä laitteistossa sen moottorin ääni kuuluu isommilla kuunteluvoimakkuuksilla kaiuttimista joskin häiritsevää se on lähinnä kappaleiden välillä. On myös mahdollista että vaihdan tulevaisuudessa monosoittimeksi jonkin aivan muun pyörittimen mutta toisaalta tuo DL-102 toimii kyllä oikein hienosti Luxorin tönkön näköisessä Lenco-varressa. Jos joskus saan viedyksi taannottaisen Delphon-projektin päätökseen on se ilman muuta yksi ehdokas.

4.1.2010 (otsikolla Eslut jalustoilla)

Rakensin tänään isoista AR-12 kaiuttimista ja parista Lundia-hyllystä tilapäiset noin 40 senttiä korkeat jalustat Esluille testatakseni mahdollisia vaikutuksia soundeihin. Ensivaikutelma (kuuntelussa Hectorin Nostalgia) on spotin laajeneminen korkeussuunnassa nyt kun kaiuttimien keskipiste on suunnilleen korvien korkeudella. Tuntuu myös siltä että soundi on jonkin verran "kovempi" mutta osaan sanoa enemmän kunhan olen pyöritellyt enemmän ja erityyppisiä äänitteitä.

Isompana

Eli siis tämmöiset, rakennettu "otetaan mitä on" -periaatteella. AR:t ovat naama alaspäin ja Lundiat niiden päällä sinitarrapalloilla varmistettuina. AR:ien etulevyt ovat sen verran sisennetyt että kaiutinelementit eivät pääse koskettamaan lattiaan joten ovat luultavasti turvassa eivätkä taida pilata musikaalisuuttakaan(?). Tarkkaan mitaten on Eslujen alareuna 45 senttiä lattiasta. Ei mikään elegansian huippu mutta toimiva testiratkaisu.

5.1.2010

Viritystä on jatkojalostettu asettamalla noin kolmen sentin paksuiset kirjat Eslujen takajalkojen alle. Eslujen normaali asento on takakeno koska ne omilla jaloillaan seistessään ovat yleensä lattialla eli kuuntelupisteeseen nähden matalalla ja tällöin on pieni kallistus eduksi koska kuuntelijan korvat ovat spotissa istuessa yleensä kaiuttimeen nähden aika korkealla. Kun ne on nostettu ylemmäksi, kuten nyt minulla, tuntuu niiden nostaminen pystympään olevan ilman muuta eduksi. Taitaa olla käsillä paras säätö tähän mennessä eli pysyvät jalustat menevät kyllä varmasti hankintaan.

Quad ESL

2009-11-16T00:03:00.002+02:00

Nyt kerron todellisen syyn siihen miksi aloin sisustaa olohuonettani uudelleen kuukausi sitten. Luvassa oli laitteistopäivitys:

Isompana

Kuten toisaalla olen jo kertonut saapui eilen taloon ainakin aluksi pitkäaikaislainaan pari Quad ESL kaiuttimia. Tämä ei ollut hankinta, jota olisin varsinaisesti ennakkoon suunnitellut vaan ne tulivat kuin Garrard 301 aikoinaan, ihan erityisesti etsimättä. Muuan hifiharrastaja tarjosi niitä minulle lokakuun alkupuolella kun hänen omat laitteistosuunnitelmansa olivat muuttuneet (siis tarjous josta ei voi kieltäytyä!). Hän toimitti ne henkilökohtaisesti lauantaina 14.11. ja sunnuntaina iltapäivällä laitoin ensimmäisen äänitteen pyörimään, tämän:

Ja millaiset ovat ensivaikutelmat? Hyvät, todella hyvät. Ainakin tällainen akustinen kitara/viulumusiikki toimii upeasti. ESL:t tunnetaan aika tiukkoina spottikaiuttimina ja siinä on vahvasti perää mutta ne kuulostavat kyllä aika hyviltä spotin takana ja sivuillakin. Suuntaavuus tulee ensihavaintojen perusteella ilmi enemmänkin pystysuunnassa. Jos spotissa olevasta nojatuolista nousee kesken kaiken seisomaan katoaa musiikista heti jotain olennaista, se latistuu välittömästi.

Yleisnäkymä kuuntelutilaan on tällainen:

Isompana

Kuten kuvasta juuri ja juuri käy ilmi on spotissa oleva vanha korituoli (paremman istuimen hankinta on suunnitelmissa) melkein kiinni sen takana olevassa sinisessä sohvassa. Kunhan kerkiän käännän sohvan huoneen kulmaan pitemmän seinän suuntaisesti.

Ja sitten muu laitteisto:

Vinyylisoitin: Connoisseur BD2/A / Goldring 1012 / Lehmann Black Cube Statement
CD-soitin: Technics SL-P230
Etuvahvistin: Quad 44 (modattu Dada Electronicsin päivityssarjalla)
Päätteet: Quad II

Isompana

Tämä on tilanne toistaiseksi. Jos ESL:t jäävät taloon (mikä kyllä on aika varmaa) on jatkosuunnitelmissa olohuoneen muuttaminen musiikkihuoneeksi jolloin nykyisestä pienestä musiikkihuoneesta tulee tv-huone. Tällöin rakennan entisen leveän tv-tason paikalle vinyylihyllyn (mahdollisesti Ikea Expedit), jolloin kuuntelutila levenee vielä jonkin verran. Nykyinen vinyylihylly muuttuu muuttuu tällöin kirja-, DVD- ja videohyllyksi ja yhden Lundia-hyllyvälin alaosaan tulee tv-taso.

Myös laitteistojärjestelyt tulevat muuttumaan. Garrard 301 saa takaisin DL-103:n ja palaa stereokäyttöön, Luxor HF-153 puolestaan saa DL-102:n ja muuttuu monopyörittimeksi ja molemmat siirtyvät olohuoneeseen. Muiden laitteistojen tulevaa koostumusta en vielä ole päättänyt.

Noiden ESL:ien myötä on oveni taakse jo alkanut kertyä jonoa. Näköjään kaikki kynnelle kykenevät hifiharrastajat haluaisivat päästä kuuntelemaan. Sopii, sopii ja sopii mutta ei ihan vielä. Ajelen noita nyt ensin sisään jonkun aikaa. Ne eivät ole olleet aktiivikäytössä ainakaan puoleen vuoteen. Ne tulivat Suomeen viime keväänä sumujen saarilta Classique Soundsilta kahdessa aivan järkyttävän suuressa laatikossa, jotka odottavat nyt eteisessäni vientiä kellarivarastoon (jos ne nyt edes sinne mahtuvat).

Ja vielä muutama pedantti kommentti. Korrekti nimi noille kaiuttimille ei ole ESL 57, jota useimmin kuulee käytettävän tai ESL 55, jota sitäkin näkee, vaan Quad Electrostatic Loudspeaker eli vain ESL. Numeroita alettiin liittää kirjainten perään vasta ESL 63:n myötä.

Tämmöistä näin aluksi. Laitetaan vielä lähikuva toisen ESL:n takalistosta ja jatketaan juttua myöhemmin:

Isompana

Siis palaillaan asiaan...

Olohuone isommaksi

2009-11-15T23:54:00.003+02:00

...no ei oikeasti isommaksi mutta huonekalujärjestelyillä avarammaksi. Huoneen mitat ovat suunnilleen 3x5 metriä ja toista pitkää seinää ja päätyseinää peittää koko pituudelta kattoon asti ulottuva täysinäinen kirjahylly. Toinen pääty on ikkunaseinä parvekkeelle ja ikkunan alla on lasiovinen kirjakaappi. Toisella pitkällä seinällä on leveä tv-taso ja toisella on kirjahyllyn edessä ollut parimetrinen sohva. Kirjahyllyn peittämässä päädyssä on ollut sekalaisia pöytiä ja atk-työpiste. Musiikkilaitteet ovat olleet Lack-pöydillä pitkä kirjahyllyseinän ja ikkunaseinän kulmassa ja kaiuttimet jalustoilla noin metrin päässä ikkunapäädystä. Kuunteluspottina on ollut korituoli noin kahden metrin päässä kaiuttimista. Seuraavat (ennenkin nähdyt) kuvat selventävät aikaisempaa tilannetta:

Nämä otokset ovat eri ajoilta joten niissä näkyvät järjestelyt eroavat toisistaan mutta yleistilanne on ollut sama jo useamman vuoden ajan. Huoneen toisesta päädystä ei löydy kunnollista tuoretta kuvaa.

Tuohon tilaan halusin enemmän avaruutta joten ensimmäiseksi heitin ulos kaikki tarpeettomat pöydät kirjahyllypäädystä ja siirsin sohvan kirjahyllyjen väliseen kulmaan päätyseinän suuntaisesti. Näin pääsin siirtämään kaiuttimet sekä kauemmaksi toisistaan että kauemmaksi ikkunaseinästä. Lisäksi halusin Lack-pöytärivin pois kirjahyllyn edestä sillä halusin myös tehdä kirjoihin käsiksi pääsemisen hieman helpommaksi. Ikkunapäädyn uusi järjestely oli aluksi tämän näköinen:

Iso vanha pöytä tuli laitealustaksi siksi että Lack-pöydät eivät mahtuneet käytettävissä olevaan tilaan ja kirjakaappi oli tarkoitus pitää juuri siinä missä se on. Valitettavasti vinyylisoitin osoittautui tuolla pöydällä olevan äärimmäisen herkkä pienillekin värähtelyille joten tarvitsi kompromissin. Siirsin kirjakaappia parikymmentä senttiä oikealle jolloin se siirtyi jonkin verran ulospäin avautuvan parvekkeenoven eteen jolloin jäi tilaa kahdelle Lack-pöydälle, näin:

Vielä pari otosta nykytilanteesta:

Soundillisesti muutos oli hyväksi. Äänikuva avartui ja kuuntelu on helppoa, jopa liian helppoa sillä voluumia on helppo lisätä luukutusvoimakkuuksille niin ettei edes huomaa ennen kuin poistuu vähäksi aikaa ja takaisin tullessaan sitten melkein lentää äänenpaineesta selälleen. Mitä asuntoni yleiseen ilmiasuun tulee niin sisustusihanteeni ovat lähempänä Remu Aaltosen käsitystä viihtyisyydestä kuin tavanomaisia Avotakkojen ja muiden sen tapaisten esittelemiä.

Ja vielä lopuksi valitan uusien kuvien heikkoa laatua. Muutaman vuoden hyvin palvelleen Canon Ixuksen rikkouduttua jouduin palaamaan ikiaikaiseen HP Photosmartiin, jonka kuvanlaadussa ei varsinkaan sisätiloissa ole kehumista.

(Tämä juttu on jo oikeastaan vanhentunut. Se on alunperin kirjoitettu 20. lokakuuta ja sittemmin on tullut muutoksia, lisää seuraavassa blogimerkinnässä)

Quad 44

2009-08-23T11:14:00.004+03:00

Minulla on jo jonkin aikaa ollut melko selvä näkemys siitä mistä komponenteista musiikkihuoneen laitteiston tulisi koostua. Yksi etappi saavutettiin vajaa viikko sitten kun etusen virkaa toimittaneen vanhan Pioneer SA-700 integroidun paikan otti Quad 44 etuvahvistin. Quad 44 oli valmistuksessa vuosina 1979-89 ja niitä tehtiin 40000 kappaletta kahtena eri versiona. Minun yksilöni valmistusnumero on 14758 ja se on peräisin vuoden 1981 lopulta.

Olen haeskellut sopivanhintaista laitetta jo jonkin aikaa mutta käytännössä taloudellinen tilanteeni sai ryhtymään tositoimiin vasta heinäkuun puolivälissä kun lomarahat olivat tilillä. Myyjä oli BigEars Audio Brittein saarilla Penwith-nimisellä paikkakunnalla Cornwallissa. Viestinvaihto myyjän kanssa oli hieman hidasta, lieneekö syynä ollut brittien lomakausi, mutta laite lähti vihdoin matkaan pari viikkoa sitten ja saapui viime tiistaina DHL:n kyydillä ja vakuutettuna.

Laite edestäpäin (isompana). Syy juuri Quad 44:n hankintaan olivat sen monipuoliset säädöt, jotka mahdollistavat vinyyli- ja savikiekkotoiston säätämisen asianmukaiseksi niilläkin äänitteillä, jotka eivät seuraa RIAA-korjausta. Vastaavat säädöt löytyvät myös pikkuveljestä Quad 34:stä, jota käytettiin IWA:n monojutussa numerossa 3/2007. Varhaisemmissa laitteissa kuten tässä on myös cancel-kytkin, jolla säädöt voi kokonaan kytkeä pois. Uudemmista sitä ei jostain syystä löydy.

Isompana

Isompana

Isompana

Kolme otosta takalistosta. Kaikki sisääntulevat liitännät ovat irroitettavilla korteilla ja niitä voi vaihdella mielensä mukaan jos vain vielä löytää sopivia kortteja (Quad tiettävästi yhä tekee niitä tilaustyönä). On siis mahdollista käyttää vaikkapa viittä RIAA-korttia jos jostain syystä haluaa kytkeä vielä enemmän vinyylisoittimia kuin minä.

Isompana

Laitteen päällä pleksilasisen kannen alla on säädöt, joilla on mahdollista optimoida RIAA- ja nauhuriasetukset. Eri säätöjen merkitykset löytyvät ohjekirjasta.

Isompana

Oli tarkoitus kuvata vielä sisuskaluja mutta kameran oikuttelun vuoksi jäi toistaiseksi tähän yhteen otokseen. Virtalähteen päällä on tarra, josta käy ilmi että laite on käynyt valmistajalla huollossa vuonna 1993.

Isompana

Dada Electronics Belgiassa valmistaa päivityssarjoja useimmille trankku-Quadeille ja niin myös 44:lle. Oletan että useimmat tästä pussista löytyvät komponentit olisi ollut mahdollista ostaa erikseen hieman halvemmalla mutta melko kokemattomana DIY-miehenä arvostan Dadan yksityiskohtaisia ohjeita. Dadan tuotteet ovat hankittavissa heidän nettikaupastaan eBayssa.

Valokuvat otettuani pistin kannen kiinni, kytkin laitteen Pioneerin paikalle ja pistin cd:n pyörimään. Kuulosti hyvältä, todella hyvältä ja parin kiekon jälkeen vaihdoin vinyyliin. Nyt ei enää kuulostanut hyvältä, tai kuulosti puoliksi. Vasen kanava oli vainaa. Varmistaakseni vian lähteen kokeilin useampaa pyöritintä ja vaihtelin kaapeleita mutta näin oli. Quadin RIAA-kortti on viallinen. Tutkin asiaa tarkemmin myöhemmin ja raportoin tällä palstalla löydöksistäni.

Laitetaan lopuksi muutama linkki:

http://www.retrohifi.co.uk/quad%2034_44.html

http://www.hi-fi-insight.com/quad-44-pre-amplifier.html

http://blog.listencarefully.co.uk/?p=2590

http://www.hifiengine.com/manuals/quad/44.shtml

Päivitin vielä laitelistaukseni ja laitteistolistaukset (ovat kaksi eri asiaa) kun olivat jo puoli vuotta jäljessä.

Siis jatketaan myöhemmin.

Laitetelineitä

2009-08-22T21:30:00.004+03:00

Heinäkuussa organisoin musiikkihuoneen uuteen uskoon. Levysoitinalustana toiminut vanha ompelukonepöytä sai lähteä ja tilalle tuli kaksi vanhaa ja kohtuullisen halvalla hankittua laitetelinettä, tämmöiset:

Hyllytasoista yksi on graniittia ja loput puuta, muutama sen verran käyristyneitä että eivät kelpaa laitteiden alle. Päällimmäisten tasojen alla on piikit ja muut lepäävät pienten kolmikulmaisten metallilevyjen päällä.

Tähän hankintaan oli "ostin kun halvalla sain" -perustelun lisäksi muitakin syitä. Garrard oli ompelukonepöydän päällä liian herkkä ulkoisille häiriöille. Kaikki vähänkin isommat tömähdykset kuuluivat kaiuttimista ja ajattelin että jomman kumman telineen kanssa pääsisi ehkä pienellä modaamisella parempaan lopputulokseen ja lopulta pääsikin mutta alkuun ei näyttänyt hyvältä. Laitetaan tähän kuva kokonaisuudesta ja jatketaan sitten:

Isompana

Kun tarkastelin telineitä havaitsin että toisen jalkojen pohjassa oli kuuden millin kierteet, toisessa vain muoviset tulpat. Niinpä laitoin kierteisiin Soundcaren Super Spiket, ylimmäksi tasoksi graniittilevyn piikkien päälle ja virittelin Garrardin paikalleen. Pikainen koekuuntelu paljasti että tilanne ei parantunut vaan paheni. Niinpä aloin miettiä suunnitelmaa B. Graniittilevy piti saada eristettyä muusta telineestä. Olin kesäkuussa ostanut neljä sorbotaanista valmistettua eristysjalkaa, joita olin käyttänyt cd-soittimen alla. Vaihdoin ne piikkien paikalle ja ihme tapahtui. Nyt voin vaikka hypätä tasakäpälää telineen vieressä levyn soidessa eikä mitään ylimääräistä kuulu. Naputtelin myös telinettä ruuvimeisselillä ja ylimääräistä kuului vasta sitten kun aloin koputella itse graniittitasoa. Olen siis toistaiseksi tyytyväinen. Laitetaan vielä pari kuvaa lisää:

Isompana

Isompana

Olen suunnitellut telineiden jatkomodaamista. Puiset hyllytasot voisi kauttaaltaan korvata soveliaasta kivimateriaalista valmistetuilla jos jossain lähiseudulla (Pirkanmaalla) saa teetettyä sopivaan hintaan ja noita sorbotaanijalkoja voisi kokeilla kaikkien hyllyjen alla. Toisaalta osa hyllyistä tulee varmasti jatkossakin palvelemaan pelkkinä lehtihyllyinä ja toisen telineen päällä olevan Luxorin omat jalat on jo kauan sitten korvattu sorbotaaninpaloilla joten mitään akuuttia kiirettä ei ole.

KT66-putkia

2009-07-15T12:18:00.002+03:00

Tuossa QUAD II -parissani minua on lievästi harmittanut putkikattausten erilaisuus. Viime tammikuussa ostetussa yksilössä oli siis aivan alkuperäinen kattaus GEC:n harmaapintaisilla KT66-putkilla kun taas viime kesänä ostettuun oli vaihdettu pääteputkiksi sinänsä hyvät RCA 6L6GC:t. Olen seuranut eBayta sillä silmällä jo kauan ja havainnut että NOS KT66:t maksavat maltaita mutta vielä voimissaan olevia käytettyjä saattaa tuurilla irrota järkevään hintaan ja lopulta irtosikin, näin:

Isompana

Isompana

Putket ovat siis Osramin logolla mutta asiaa nettiyhteyksistä tutkiessani olen tullut siihen johtopäätökseen että ilmeisesti kaikki tuon malliset KT66:t tulivat samasta tehtaasta ja varustettiin tilaajan logolla (GEC, Mullard, Osram ym.) ja ovat täten toisiaan vastaavia. Vasemmanpuoleinen mustakantainen löytyi HuutoNetistä hyvin kohtuulliseen 45 euron hintaan ja näyttää lähes käyttämättömältä joskaan minulla ei ole mitään keinoa tietää sitä varmasti. Oikeanpuoleinen on peräisin eBaysta italialaiselta myyjältä ja on selvästi nähnyt käyttöä, ehkä paljonkin, mutta vaikuttaa toimivalta. Tämän hinnaksi tuli euroina kuutisenkymppiä eli kuluineen kertyi parille hintaa alun toistasataa.

Putkien ikä käy ilmi alemmassa kuvassa näkyvistä koodeissa. Niissä kirjainkoodi ilmoittaa valmistusvuoden ja kuukauden. Ensimmäinen kirjain on vuosi siten että A tarkoittaa vuotta 1945 ja niin edelleen vuosi vuodelta, kuitenkin siten että kirjaimet I ja O on sekaannusten välttämiseksi hypätty yli. Toinen kirjain tarkoittaa kuukautta samalla tavalla eli A on tammikuu. Täten vasemmanpuoleinen putki on valmistettu maaliskuussa 1952 (HC) ja oikeanpuoleinen syyskuussa 1955 (LJ). Tammikuussa ostetun Quadin molemmissa putkissa on koodi MJ eli ne ovat peräisin syyskuulta 1956 mikä käy hyvin yksiin laitteen valmistusnumerosta johdetun valmistusvuoden kanssa (hallussani on valmistusnumerolista Quadin tuotteista ja sen mukaan molemmat Quadini ovat vuodelta 1957). Putkien koodin jälkiosan eli numeron merkitystä en ole toistaiseksi selvittänyt.

Paraniko tai muuttuiko vahvistinten soundi putkivaihdoksen myötä? Mielestäni se kyllä parani mikä oli ilmeisintä monokuuntelussa. Aikaisemmin ääni ei tuntunut ilman balanssin säätöä asettuvan kaiutinparin puoliväliin kuten sen pitäisi vaan tuntui painottuvan lähemmäksi toista kaiutinta. Nyt sen on siellä missä pitääkin eli juuri keskellä. Muutenkin tuntui jotain selkeytymistä tapahtuvan mutta se saattoi johtua vain uutuudenviehätyksestä. Pitäisi kai vaihdella putkia edestakaisin jotta asiasta voisi varmistua mutta en ole niin kiinnostunut. Pääasia että soi hyvin (eivät ne kyllä huonosti soineet aikaisemminkaan).

Dualistisia otoksia

2009-05-17T15:43:00.005+03:00

Tämä blogimerkintä on kirjoitettu jo pari kuukautta sitten Vinyyliarkeologian pääversioon Hifiharrastajat Ry:n forumin blogiosiossa. Sen peilaaminen tänne unohtui epähuomiossa mutta nyt se on tässä hieman korjattuna.

Työn alla on jatko-osa tämän blogin ensimmäiseen viestiin eli harrastushistoriaani mutta vaatii vielä hieman työtä joten odottaessa voi katsella vaikka näitä otoksia kolhiintuneesta vanhasta Dualista työssä.

Isompana

Isompana

Säädin hieman Dualia kun Bebekistä DIN-kaiutinpistokkeita ostaessani muistin kysyä DIN > RCA adapteria ja sain viimein Dualin kytketyksi laitteistoon pysyvästi. Illan mittaan olen taas soitellut sinkkuja vaikka kuvassa näkyykin lp. Rasiana siis Shure M75 kolmen gramman neulapainolla. Nuo epämääräisen näköiset lappuset laitteen alla ovat kumikankaan paloja, joilla ensihätään säädin soittimen vaateriin enkä kuvaa ottaessani huomannut että olivat näkyvissä. Kestävämpi ratkaisu on luvassa myöhemmin. Viiden sentin kolikko oli neulapainon säätöä varten. Säätö on tiukka eikä käänny ilman työkalua

Mistä näitä sikiää?

2009-03-14T22:52:00.001+02:00

Kuten tätä palstaa aktiivisesti seuranneet muistanevat, hankin viime vuoden elokuussa Huutonetistä varsin hienokuntoisen Luxor HF-153 vinyylisoittimen. En ollut koskaan ennen nähnyt ihan samanlaista eikä mistään löytynyt aiheesta mitään tietoa kunnes joulukuun lopulla ilmaantui autuaasti edesmenneeseen Lenco Lovers forumiin ketju lähes identtisestä soittimesta (nimellä Skantic HF-163 mikä saattaa olla virhe, epäilen että tässäkin on kyseessä HF-153). Lenco Lovers on tosiaan iäksi(?) kadonnut mutta suurin osa tuosta ketjusta on vielä löydettävissä Googlen cachesta kahtena osana, täällä ja täällä. Valitettavasti viimeiset 5-6 viestiä, omani mukaanluettuna eivät näytä tänne taltioituneen. Pian sen jälkeen tuli Huutonettiin toinen yksilö yhdessä Luxorin integroidun vahvistimen kanssa.

Jokin aika sitten ilmaantui Huutonettiin taas yksi. Tämän merkiksi on ilmoitettu Skantic HF-153S ja siinä näyttää olevan edellä mainittuja yksilöitä pienempi levylautanen ja Bang & Olufsenin äänirasia muissa olevan Empiren sijaan. Minäkö nämä kotimaiset yksilöt olen kirjoituksillani manannut esiin vai onko nyt vain käsillä jokin Luxorin hetki. Nyt melkein pelottaa...

Kaikki on kaunista, mikään ei tee kipeää

2009-03-02T21:59:00.003+02:00

Nyt on Quad-pari sitten ollut pari päivää testissä musiikkihuoneessani seuraavanlaisessa laitteistossa:

Vinyylisoittimet:
Garrard 301 / SME 3012 II / Denon DL-102
Luxor HF-153 / Lenco L70 -äänivarsi / Denon DL-103R
Dual 1010F / Shure M75
Garrard ja Luxor on kytketty Pioneer-vahvistimen omaan RIAA-korjaimeen Denon AU-320 step up -muuntajan kautta. Dual on kytketty suoraan Pioneerin RIAA:han (Pioneerissa on liitäntä kahdelle vinyylisoittimelle).

Cd-soitin:
Technics SL-P230

Kasettidekki:
Aiwa AD-S950

Etuvahvistin:
Pioneer SA-700 -integroidun etunen

Päätevahvistimet:
Quad II -pari

Kaiuttimet:
BBC LS3/5a (DIY-versio)

Sitten laitetaan muutama valokuva:

Sijoitin viimeksi hankitun etummaiseksi lähinnä siksi että se muhkeiden GEC-originaaliputkiensa takia näyttää komeammalta kuin kesällä hankittu, jossa on solakammat RCA:n putket (isompana).

Ja sama vähän lähempää (isompana)

Audiotaso teki hienoa työtä ja rakensi liitännät mahdollisimman samannäköisiksi kuin kesällä hankitussa. Kuten kuvasta näkynee, eivät käyttämäni banaanit ole ihan tasalaatuisia (olin hukannut yhden neljän sarjasta) mutta siihen tulee korjaus kunhan kerkiän.

Tällä laitteistolla on nyt kuunneltu alun kolmatta vuorokautta mm. seuraavia äänitteitä, kaikki vinyyliä jos ei muuta mainita:

Beatles - With the Beatles
Art Blakey - Art Blakey's Jazz Messengers with Thelonius Monk (cd)
David Bowie - Space Oddity
John Coltrane - Giant Steps
Deep Purple - Machine Head
Anton Dvorák - Symphonie Nr.9 (5) "Aus der Neuen Welt" (Berliner Philharmoniker, Otto Gerdes)
J. Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää - Paratiisin pojat
Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät - Kohdusta hautaan
Pink Floyd - Meddle
Rod Stewart - Every Picture Tells a Story
Vaya Con Dios - Vaya Con Dios
Zombies - Odessey and Oracle
Various - Forever Changing: The Golden Age of Elektra Records 1963-1973 (levy 2 viiden cd:n boksista)

Ensimmäinen asia, jota yritin kuulostella oli kahden päätteen erilaisesta putkikattauksesta mahdollisesti aiheutuvat erot. Kuuntelin vain yhden kaiuttimen kautta monoäänitettä vaihtaen johtoja ensin toisesta ja sitten toisesta Quadista tuleviin ja suureksi ilokseni havaitsin erot lähes huomaamattomiksi joskin oletan että ne tulevat pitemmässä kuuntelussa käymään ilmeisemmiksi (tai sitten totun tilanteeseen enkä huomaa enää yhtään mitään).

Ne ominaisuudet mihin heti kiinnitin huomiota olivat niitä samoja jotka tulivat tutuksi jo viime kesänä kuunnellessani monoäänitteitä yhden Quadin ja kaiuttimen välityksellä: ihmisäänet ja akustiset soittimet toistuivat aivan erityisen hyvin. Art Blakey ja Mick Waller (Rod Stewartin albumilla) olivat ilmeisesti pystyttäneet rumpusettinsä suoraan kaiuttimien väliin ja lennättivät minut melkein selälleni ja Nurmio sai koko ryhmänsä mahtumaan ahtaaseen kuunteluhuoneeseeni eikä tullut edes tungosta. Joitakin artisteja teki jopa mieli potkia hiukan etäämmälle kun pelkäsin että tallovat vahingossa koiran päälle.

Ainakin keskialue ja yläpää noissa on yhdessä BBC-monitorien kanssa silkkaa hunajaa, käyttääkseni jo kauan sitten loppuunkaluttua klisettä. Alapäätä ei löydy niin paljon kuin monissa kuulemissani tämän päivän laitteistoissa mutta minusta se mikä kuului oli erinomaisen nautittavaa. Siis otsikon mukaan Vonnegutia siteeraten: Kaikki oli kaunista eikä mikään tehnyt kipeää. Tärkeintä minulle on se mikä kuuluu ja miten, ei niinkään muutaman matalan mörähdyksen mahdollinen puuttuminen.

Kaiken kaikkiaan on tätä laitteistoa helppo kuunnella. Minkäänlaista kuunteluväsymystä en tuntenut missään vaiheessa vaikka istuin laitteiston ääressä kaiken viime viikonloppuna liienneen ajan. Quadien 15 watin teho riitti oikein hyvin käytetyille kaiuttimille ja huomasin usein kuuntelevani selvästi kovempaa kuin olin kuunnellut samassa huoneessa aikaisemmin (jolloin siis vahvistuksesta huolehti Pioneer integroidun ominaisuudessa). Terveisiä vain naapureille, varsinkin yläkertaan, he kun ovat kahden tulen välissä sillä heidän yläpuolellaan harjoittelee aika ajoin Purple-suuntautunut sähkökitaristi ja hänen soittonsa kuuluu kauas uloskin...

Ja mitähän vielä? Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja kuunnellessa muuta eihän se ole mahdollista kun musiikki vie mukanaan. Kirjoitan lisää sitten kun jotain kirjoitettavaa mieleen tulee. Siihen asti on tyytyminen yllä olevaan.

Aaltopahvia ja paperia

2009-02-28T19:01:00.003+02:00

Hyviä uutisia! Tammikuussa ostettu Quad II oli huollossa Audiotasossa (Kuninkaankatu 46, 33200 Tampere) ja sain sen vihdoin takaisin eilen. Olin alkuun ollut kahden vaiheilla käydäkö sen kimppuun itse vai kääntyäkö ammattimiehen puoleen ja mietittyäni omaa putkivahvistinkokemustani (olematon) ja laitteen mainetta (klassikko) päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Aikaa meni pitkälti toista kuukautta ja hintaakin kertyi mutta toivottavasti on sen arvoista. Sen verran oli ongelmaa että toinen kahdesta EF86-putkesta osoittautui vialliseksi mutta niitä minulla on neljä ylimääräistä käsillä Quadin etusissa, joita en ole suunnitellut käyttää.

Quad on nyt siis taas kotona ja koeajossa joten pian laitan kuvia ja juttua. Sitä odottaessa voi katsella vaikka näitä otoksia tolppakakkosen ja etusen pakkaus- ja oheismateriaaleista:

Isompana

Isompana

Isompana

Isompana

Isompana

Siis pelkkää vanhaa aaltopahvia ja paperia joista paljastuu alkuperäinen ostopaikka Elektrofoto Oy ja se että osto ilmeisesti tapahtui Stockmannin välityksellä. Ei kai kovin mielenkiintoista mutta sentään dokumentaatio siitä että kyseessä tosiaan ovat alkuperäiset Suomi-yksilöt.

Sinkuloita, osa 2

2009-02-22T22:37:00.001+02:00

Täällä on taas pengottu singlelaatikoita.

Soittelu ei kuitenkaan ole tapahtunut Dualilla vaan Garrardilla. Näin siksi että Dualissa, samoin kuin kahdessa muussa käyttämässäni pyörittimessä, on DIN-pistoke mutta omistan vain yhden DIN>RCA välijohdon vinyylisoittimelle (siis sellaisen välijohdon jossa kulkee myös maadoitus). Se on nyt muussa käytössä enkä oikeastaan välitä vaihdella sitä soittimesta toiseen. Niinpä, kunnes ehdin hankkia noita liittimiä lisää, pyörittelen sinkut muilla soittimilla vaikka se onkin hiukan työläämpää. Kunnossa oleva täysautomaatti (Dual) kun on lyömätön silloin kun levyjä vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Nyt kuitenkin näin:

Monet singleistäni ovat käsittämättömän pahan näköisiä mutta soivat silti yllättävän hyvin. Siinä epäilemättä auttaa lp-levyä suurempi pyöritysnopeus. Eivät monet audiofiilijulkaisutkaan turhan vuoksi käytä 45 rpm nopeutta. Lisäksi noista singlelaatikoistani löytyy paljon mielenkiintoista musiikkia jota ei ehkä lainkaan ole saatavilla missään muussa muodossa. Esimerkiksi 50-60-lukujen Suomi-iskelmistä löytyy arvaamattoman hauskaa kuunneltavaa. Joltain Olavi Virralta, Tapio Rautavaaralta tai Juha Watt Vainiolta on julkaistu täydelliset cd-boksit mutta jokaista Virtaa, Vainiota tai Rautavaaraa kohden oli kymmeniä vähemmän menestyneitä artisteja joiden tuotanto löytyy ainoastaan kirpputorien kovia kokeneilta sinkuilta.

Lisää neljävitosia siis vain kehiin!

Kiepit ja klampit

2009-02-15T21:59:00.002+02:00

Viimeksi kuluneen viikon aikana olen hemmotellut Garrard 301 soitintani muutamalla lisävarusteella. Syksyn hifimessuilla Hifiharrastajat ry:n huoneessa minulle suositeltiin levylautasen ympärille pujotettavia vaimennusrenkaita vähentämään lautasen soimista. Pakko oli ostaa kun halvalla sai:

Olen viimeisen vuoden ajan kokeillut myös erilaisia klamppeja ja painoja vaihtelevin tuloksin. Michelin klampin havaitsin ainakin Garrardissa enimmäkseen hyödyttömäksi. Minun korviini ei ainakaan parantanut lopputulosta. Olen käyttänyt sitä ainoastaan silloin kun joku levy on niin taipunut että sen puristaminen suoraksi lautasta vasten ei millään muulla keinolla onnistu. Tällöinkin on poistettava Garrardin paksu kuminen levymatto (seuraava parannuksen kohde?) jotta keskitapin pituus riittäisi. En myöskään kauheasti pidä klampin kierrekiinnityksestä. Se on väännettävä aika tiukalle jotta se oikeasti pitäisi, ainakin Garrardin keskitapissa, ja tällöin sen irrottaminen on hankalaa ja hieman vaarallisen tuntuista. Ei siis lopullinen ratkaisu.

Sitten on hallussani kaksi painoa. Toinen 750 grammaa painava pronssinen mötikkä ja toinen kevyempi ja läpimitaltaan pienempi alumiininen. Molemmat ovat varsin kelvollisia enkä havaitse suuria äänellisiä eroja kummassakaan. Painavamman ongelmana on se että sen läpimitta on niin suuri että Garrardin Orsonic-rasiakelkka kolahtaa siihen kiinni levyn päättyessä ja heittää neulan pois lopetusurasta. Kevyempi on oikein hyvä mutta siis keveytensä takia ei juuri auta taipuneiden levyjen soittoa.

Toistaiseksi paras ratkaisu löytyi aivan vahingossa viikko sitten satunnaisen eBay-surffauksen yhteydessä:

Kyseessä on japanilainen Orsonic DS-200G klamppi. Siinä on holkki joka avautuu ja sulkeutuu klampin päällä olevasta painikkeesta ja tuottaa hyvin tiukan puristuksen. Klampin pohja on kumia tai jotain kumin kaltaista materiaalia. Olen tapani mukaan kykenemätön antamaan mitään audiofiilistä kuvausta sen vaikutuksesta ääneen mutta jonkinlaista selkiytymistä olin havaitsevinani. Onko se sitten todellista tai psykologista, se on toinen juttu, mutta jos minusta kuulostaa hyvältä niin silloin minä olen tyytyväinen. Kenenkään muun ei tarvitse.

Hintakin oli kohtuullinen ja myyjällä (osoite Havaijilla ja postitus Japanista) näyttäisi olevan näitä enemmänkin. Niinpä, jos kiinnostusta on niin ostakaa niin kauan kuin varastoa riittää. Näitä ei tule lisää sillä valmistaja on tiettävästi kadonnut maan päältä jo vuosia sitten. Tästä klampista on myös isompi ja painavampi versio Orsonic DS-500G mutta se on huomattavasti harvinaisempi ja vaikeasti löydettävä ja näin ollen myös kalliimpi. Samoin tuotti Orsonic hyvässä maineessa olevia rasiakelkkoja, jollaisen jo omistankin (näkyy kuvassa ylempänä) ja joita sittemmin on tietääkseni markkinoitu myös Clearaudion ja Philipsin logoilla.

Semmoista. Täytyy mennä klamppaamaan Garrardiin joku hyvä monoäänite...

Pelit ja vehkeet

2009-02-08T11:54:00.003+02:00

Hallussani on seuraavanlaisia äänentoistolaitteita, kaikki käyttökunnossa tai lähes käyttökunnossa mutta eivät välttämättä käytössä. Toimivia musiikkilaitteistoja on kolme. Niiden tarkka koostumus vaihtelee usein ja osa laitteista on aina lepovuorossa. Ajantasaiset laitteistolistaukset löytyvät täältä, tosin ulkomaan kielellä.

Vinyylisoittimet

Äänivarsi ja plintti mainittu vain jos ne on hankittu erikseen. Rasioita saatan vaihdella varresta toiseen joten tarkka tilanne saattaa muuttua.

* Connoisseur BD2/A / Goldring 1012
* Delphon G1 / DIY-plintti / ESL Gyro/Balance S-1000 / Empire 888P
* Dual 1010F / Shure M75
* Garrard 301 / Slatedeck / SME 3012 II / Denon DL-102
* Luxor 4221 / Shure V15 III
* Luxor HF-153 / Denon DL-103R

CD-soittimet

* Cambridge Audio Azur 640C
* Philips CDI 470 (multimediasoitin)
* Technics SL-P230
* Technics SL-PJ27

Kasettidekit

* Aiwa AD-S950
* Sony TC-129

Viritin

* Pioneer TX-301

Vahvistimet

* Heed Canamp (kuulokevahvistin)
* NAD Model 200 (integroitu)
* Nytech CA-202 (integroitu)
* Pioneer SA-301 (integroitu)
* Pioneer SA-700 (integroitu)
* Quad II (kaksi monopäätettä)

Kaiuttimet

* Acoustic Research AR-7
* Acoustic Research AR-12
* BBC LS3/5A (DIY)

Kuulokkeet

* AKG K340
* AKG K701
* Sennheiser HD 477 (tietokonekäytössä)

Muuta

* Clearaudio Smart Matrix (vinyylinpesukone)
* Denon AU-320 (step up -muuntaja)
* Ikea Lack pöytiä
* Kaapeleita (Chord Crimson, Musical Blue, Van Den Hul & lakunaruja)
* Levypainoja ja klamppeja
* Lundia-osista koottu laiteteline
* Pickering XV15/400E (äänirasia)
* Rasiakelkkoja (SME & Orsonic)
* Terratec DMX 6fire 24/96 (äänikortti)

Tämä oli siis rautalistaus. Softa on listattu täällä.

Vaihtelua

2009-01-26T23:07:00.002+02:00

Vaihtelu virkistää. Niinpä siirtyi Connoisseur makuuhuoneeseen ja Luxor 4221 olohuonelaitteistoon. Näyttää tämmöiseltä:

Isompana

Varsinaista kyntöhommaa hoitaa klassikko eli Shure V15-III, tosin vain jälkituotantoneulalla, NOS-neulat kun ovat nykyisin valmistettu unobtainiumista.

Tässä Luxorissa oli ongelmia pyöritysnopeuden kanssa (tarinaa täällä ja täällä) joten puhdistin sisuskaluja ja voitelin ne paikat jotka huoltomanuska suositteli voitelemaan. Nyt kuulostaa aika hyvältä. Lähiviikkoina ottanee toisen Luxorin paikan musiikkihuoneessa Delphon. Tuo Luxor HF-153 saa pitää välillä taukoa. Ajattelin purkaa moottorin ja puhdistaa sen, siitä nimittäin kuuluu sivuääni, josta en oikein pidä. Samalla voisin ehkä vaihtaa DIN-johdon RCA:ksi, täällä ei ole DIN-liitäntöjä vinyylisoittimelle kuin olohuoneessa (mikä muuten oli todellinen syy Connie/Luxor-vaihtoon, myös tässä Luxorissa on DIN-liitin). DIN:it ovat tosiasiassa mukavia ja vaivattomia mutta en tykkää käyttää DIN/RCA-sovittimia jos ei ole ihan pakko.

Quad-kuvia, osa 2

2009-01-17T00:59:00.004+02:00

Sitten pari kuvaa vanhoista Quad-etusista:

Isompana

Isompana

Vasemmalla siis viimeisimmän tolppakakkosen mukana tullut monoetunen ja oikealla jo pitempään hallussani ollut Quad 22 stereoetunen. Molemmat jäänevät koriste-esineiksi. Istuvat muotoilunsa puolesta oikein hyvin 50-lukuisen kirjakaapin päälle, joka muuten luonnossa näyttää paljon siistimmältä kuin näissä kuvissa. Tapani mukaan unohdin taas pyyhkiä pölyt ennen kuvien ottoa...

Sinkuloita

2009-01-14T13:57:00.002+02:00

Posti toi eilen vanhaan Shure M75 -rasiaan tilaamani neulan joten käärin hihat ja asensin sen Dualiin (1010F). Rasian vaihto oli helpompaa kuin odotin sillä koko rasiakelkan alaosa lähtee irti kun fingerliftiä kääntää taaksepäin. Lähti oikeastaan liiankin helposti sillä kun näin, ohjekirjan mukaisesti, toimin putosi koko alaosa rasioineen kaikkineen jääden rasiajohtojen varaan roikkumaan mutta mitään vahinkoa ei sentään tapahtunut! Sitten Deoxitillä liitännät puhtaiksi, Shure paikalleen, johdot kiinni, säätöä ja menoksi.

Miksi sitten sinkkuja juuri tällä soittimella kun talo on muutenkin täynnä toimivia pyörittimiä? No tietysti siksi että se on mukavaa. Hyvintoimivalla täysautomaattisoittimella sinkkujen pyörittäminen on ilo. Minusta äänivarren- ja rasian kohdistaminen käsipelillä jonnekin puoliväliin levylautasta on aina ollut aika epävarman tuntuista, ei koskaan oikein voi olla ihan varma osuuko oikeaan paikkaan vai ehkä levymattoon. Yli 40 vuotta vanhan Dualin automatiikka toimii mitä täydellisimmin. Ei muuta kuin sinkku lautaselle, käynnistys ja mukava asento kuuntelutuolissa. Nyt kun vielä saisin hankittua tähän rasiaan sen savikiekkoneulankin, kun sellaisia kerran on saatavilla, niin olisin taas tyytyväinen pitkäksi aikaa.

Quad-kuvia

2009-01-13T21:56:00.003+02:00

Otin tolppakakkosista muutamia yhteiskuvia:

Isompana

Isompana

Isompana

Isompana

Sain enemmän tai vähemmän kaupanpäällisiksi myös Quadin monoetusen, siitä kuvia kunhan ehdin kuvata ja muokata otoksia.

Quad-vertailua

2009-01-10T17:20:00.002+02:00

Tänään avasin molemmat Quadit, kuvissa päällimmäisenä tämä uusiohankinta ja sen alla tuo viime kesänä ostettu:

Isommat kuvat täällä ja täällä

Uusi siis näyttäisi olevan täysin alkuperäisessä asussa ja näyttää kyllä aivan siistiltä. Mitään mittauksia en ole vielä tehnyt joten komponenttien kunnosta en osaa sanoa. Käynkö itse tuon kimppuun vai etsinkö osaavan ammattimiehen sitä en vielä tiedä joskin olematon kokemukseni putkilaitteista kyllä saattaa johtaa tieni hyväksi tiedettyyn Audiotasoon (Kuninkaankatu 46, 33200 Tampere), joka ainakin ennen aikaan tunnettiin yhtenä Suomen parhaista huoltopaikoista paremmille hifi-laitteille.

Quad paritettu

2009-01-09T18:32:00.004+02:00

Juuri kun pääsin sanomasta että rahat ovat vähissä eivätkä riitä edes DL-103:een ilmaantui Hifiharrastajien myyntipalstalle Quad II. Nyt olen jo jonkin aikaa haikaillut sopivanhintaista paria viime kesänä ostamalleni yksilölle. EBayssa sopivia yksilöitä on tarjolla koko ajan mutta ne on helppo sivuuttaa kun ovat kaukana ulkomailla vaikka EU onkin käytännössä kotimaa, ainakin mitä ostamiseen tulee. Olisin ehkä silti passannut mutta kun tuon tarjotun yksilön valmistusnumero (13423) oli lähellä omaani (12767) niin pakko oli ryhtyä kaupanhierontaan. Olin vielä heti alkuun hyvissä asemissa sillä huomatessani ilmoituksen se oli luettu vasta kuusi kertaa. Olin siis kerrankin ajoissa, toisin kuin vuosi sitten. Pistetään vielä kuva, siis tämän näköinen peli:

Ja sama isompana

Tuossa on siis alkuperäinen putkikattaus ja alkuperäiset liitännät. Liitännät täytynee modernisoida mutta putket pidän jos suinkin ovat voimissaan. Tässä seuraa tietenkin kysymys mitä teen toisen Quadin putkille. Kun näitä käyttää stereoparina pitäisi molempien kuulostaa samalta eikä näin välttämättä tapahdu jos putkikattaukset ovat erilaiset. Nyt on niin että alkuperäiset GEC:n KT-66 putket maksavat luultavasti enemmän kuin painonsa kultaa joten täytyy löytää jokin toimiva kompromissi (asiantuntevampien vihjeet hyvin tervetulleita).

En muuten (tietenkään) ollut ainoa joka tätä laitetta tavoitteli. Kuulemma jotkut arvasivat että minä sitä ainakin yritän ja pakko tosiaan oli. Uuden jääkaapin ostoon tarkoitetut rahat (tai iso osa niistä) tähän meni mutta ostetaan se jääkaappi sitten ensi tilistä. Tietysti jos vanha hajoaa ennen sitä niin tulee vaikeuksia mutta parvekkeella on sentään vielä aika viileää...

Ja vielä lohduksi niille, jotka nyt jäivät ilman: eBayssa on tälläkin hetkellä tarjolla useita yksilöitä joista jotkut ovat ainakin vielä halvempia kuin minun ostamani.

Äänirasia Delphoniin

2009-01-04T18:12:00.002+02:00

Delphon-projekti on viettänyt hiljaiseloa marraskuulta lähinnä ajanpuutteen vuoksi. Nyt kuitenkin alkoi kahden viikon loma joten sen päättyessä laitteen on tarkoitus olla soittokunnossa. Edessä on siis kevyttä kolvausta, asennusta ja säätöä. Budjetti ei tällä hetkellä salli uusien äänirasioiden hankintaa joten ostin uudet neulat käsillä oleviin vintagerasioihin, Shure M75:een ja Empire 888:aan. Epäilin että tokko jälkimmäiseen enää löytyy mutta löytyipä kyllä, vieläpä ihan järkevään hintaan Saksasta. Shureen olin alunperin ajatellut etsiä savikiekoille sopivaa neulaa ja käyttää sitä Dualissa mutta kun sellaista ei heti löytynyt ostin pari tavallista pyöreää neulaa kun halvalla sain. Sitten kun vähän myöhemminkun uuden haun neulan tyyppimerkinnällä paikansin heti kaksikin uutta 78-kierroksen neulaa Shureen, täällä ja täällä. Täytynee laittaa hankintaan...

Alunperin olin ajatellut rasiaksi perusmallista Denon DL-103:a mutta vaikka sellaiseen vielä rahat riittäisivätkin niin sitten tarvittaisiin vielä MC-RIAA tai step-up jotka halvimmillaankin toisivat useamman satasen lisäkustannukset mikä ei nykyisessä taloustilanteessa oikein käy. Yhtä kaikki, kuvia ja uusia väliaikatietoja seuraa sitä mukaan kun projekti etenee.

Luxor/Skantic

2008-12-29T23:02:00.000+02:00

Muuan norjalainen harrastaja otti juuri yhteyttä yksityisviestillä Vinyl Enginen kautta ja kertoi löytäneensä soittimen, joka on identtinen tässä blogissa aiemmin esittelemäni Luxor HF-153:n kanssa. Hänen löytönsä kulkee nimellä Skantic HF-163 ja hän on aloittanut aiheesta runsaasti kuvitetun ketjun Lenco Lovers -forumilla. Harvinaisia pelejä nämä Luxor/Skanticit taitavat olla. Kaikki mitä Kuukkeli tuottaa HF-153:sta taitaa edelleen viitata minun yksilööni eikä Skantic-versiosta löydy yhtään mitään (paitsi yllä linkitetty ketju).

Lisää Dualista

2008-12-26T19:40:00.001+02:00

Laitetaan muutama lisätieto tuosta Dualista. Nykyinen neula on safiiri eli ei siis kovin pitkäikäinen vaikka uusia onkin yhä saatavilla. Rasia on kiinnitetty normaalilla puolen tuuman kiinnityksellä ollen siis vaihdettavissa periaatteessa mihin tahansa vastaavan kiinnityksen omaavaan mutta käytännössä johonkin joka toimii parhaiten suurimassaisen varren kanssa. Neulapaino ei ole säädettävissä mitenkään tarkasti. Se on ilmeisesti toteutettu jonkinlaisella jousisysteemillä (kuten Luxor HF-153:n Lenco-äänivarressa) ja säätö on pykälöity puolen gramman välein.

Savikiekot soivat

2008-12-25T16:29:00.002+02:00

Joskus syksyllä tämän saman blogin alkuperäisversiossa muuan kommentoija kauhisteli kun kannoin kotiin vielä yhden vinyylinpyörittimen, oheisen täysautomaattisen Dual 1010F:n:

Isompi kuva

On oikeastaan väärin puhua vinyylinpyörittimestä kun tarkoituksena ei ole pyörittää vinyyliä vaan sellakkaa eli niitä mitä populaaristi savikiekoiksi kutsutaan. Olen tuota soitinta hieman puhdistanut ja säätänyt silloin kun aikaa ja innostusta on löytynyt ja tänään uskaltauduin viimein koeajolle:

Isompi kuva

Soi hyvin, paremmin kuin olisin odottanut, ja jopa soittimen automatiikka pelaa hienosti. Rasia on melkoisen primitiivinen, Dualin oma ensiasennusrasia kääntöneulalla mutta sen korvaan jollain paremmalla kun budjetti sallii, ehkäpä jollakin näistä. Rasia ja varren johdotus ovat monotavaraa mutta eihän tässä stereota mihinkään tarvitakaan.

Niin tosiaan, ei Dualia tietenkään ole tarkoitus tuon NAD:n päällä pitää. Se menee musiikkihuoneeseen täydentämään Garrardin ja Luxorin aloittaman trilogian. Koeajo tapahtui NAD:n kanssa siksi että siinä on valmiina DIN-liitäntä levysoittimelle. Lopullisessa paikassaan Dual tarvitsee joko sopivan adapterin tai RCA-pistokkeet DIN:in tilalle.

Delphon eBayssa

2008-12-24T15:35:00.002+02:00

Taisin saada oman Delphonini halvalla. EBayssa meni juuri samanlainen, siisti mutta kevyesti modattu pyörityskoneisto hintaan 565 taalaa kun itse maksoin 300. Hintaan saattoi vaikuttaa se että listaus ei ollut ihan virheetön. Lähetin myyjälle muutaman täsmennyksen, jotka hän kyllä auliisti laittoikin näkyville "question & answer" -osioon (näkyy vain rekisteröityneille eBay:n käyttäjille).

Mungo Jerry

2008-12-20T20:54:00.001+02:00

Tämmöisiä 70-luvun reliikkejä juuri kuuntelin:

Mungo Jerry - Mungo Jerry (Janus JXS 7000, 1970)
Mungo Jerry - Electronically Tested (Dawn DNLS 3020, 1971)

Joskus nuorena poikana 70-luvun alussa leimautui tämä ryhmä mielessäni ihan purkkaporukaksi enkä näin ollen tullut koskaan kuunnelleeksi heidän albumejaan, ainoastaan pari tuolloin usein radiossa soinutta singlehittiä tulivat tutuiksi ja laulaja/kitaristi Ray Dorsetin huimat pulisongit ja afro jäivät mieleen. Muutama vuosi sitten nämä bändin kaksi ensimmäistä albumia osuivat vastaan ja ostin pois kun kerran halvalla sain.

Tuo ykkösalbumi on amerikkalainen versio, jolla on mukana ryhmän kesähitti "In the Summertime", joka ei sisälly alkuperäiseen brittijulkaisuun. Musiikki on pääosin kevyehköä mutta ihan nautittavaa joskin tuo ajoittain selkeästi mieleen samanaikaiset Tyrannosaurus Rex/T. Rex -tuotokset eli Marc Bolania oli kyllä kuunneltu. Kakkosalbumi on pääosin raskaampaa kamaa yhtenä huippukohtana jytisevä tulkinta Willie Dixon -sävellyksestä "I Just Wanna Make Love to You". Tästäkin albumista julkaistiin muissa maissa eri sisältöisiä ja eri nimisiä versioita, esim. Jenkkilässä albumin nimi oli Memoirs of a Stockbroker.

Minä siis tykkäsin näistä kiekoista, suosittelen niitä lämpimästi ja haluan lisää Mungo Jerryä. Pistetään vielä lopuksi linkit Wikipediaan ja Allmusiciin.

Sound Center -laitteisto

2008-11-29T21:05:00.003+02:00

Vaihdoin juuri olohuoneeseen flättärihenkisen Nytech-integroidun tilalle järeän NAD:in ja tajusin pienellä viiveellä että nyt laitteisto koostuu cd-soitinta lukuunottamatta vermeistä, joita Sound Center Helsingissä myi 1970-luvun lopulla. Listaus nyt siis seuraavanlainen:

Kauttimet - Acoustic Research AR-12
Vahvistin - NAD Model 200
Vinyylisoitin - Connoisseur BD2/A & Goldring 1012
Cd-soitin - Cambridge Audio Azur 640C
"Laitetelineet" - Ikea Lack

Isompi kuva täällä, huomatkaa laatuisa äänite laatikossa NAD:n alla ;).

Isompana täällä, olisi varmaan ennen kuvan ottamista pitänyt varmistaa että Connie on suorassa pöydällä ja pyyhkiä hieman pölyjä...

Connoisseur on ostettu uutena Sound Centeristä (juttua täällä), NAD ja AR ovat muutaman vuoden takaisia löytöjä ja CA ostettu uutena kolme vuotta sitten. Nyt täytyisi vielä makuuhuonelaitteisto säätää toimimaan Nytechin kanssa mutta siihen palattaneen myöhemmin.

Väliaikatietoja

2008-11-14T22:14:00.002+02:00

Plintti Delphoniin on puutöiden osalta valmis ja saapui eilen. Viikonlopun ohjelmassa olisi sitten asennusta ja säätöä. Onnistuin hankkimaan äänivarren pariksi vielä Decca Microliftin 60-luvulta. Olisin halunnut Ortofonin alkuperäisen, sellaisen joka kiinnitetään itse äänivarteen jotta ei tarvitsisi porata reikiä runkoon, mutta on tosi harvoin saatavilla ja maksavat naurettavia (tämä esimerkiksi). Deccassa on sen verran leveä pohja että se näyttäisi olevan kiinnitettävissä jollain tarrasysteemillä, saa nähdä onnistuuko tarpeeksi tukevasti vai pitääkö kumminkin tehdä ruuvinreikiä.

Niin tosiaan, meinasi unohtua, rasiasta en ole vielä päättänyt mitään lopullista mutta Denon DL-103 tuntuu aika ilmeiseltä rasialta vintagehalkoon ja kokeilen myös nyt Garrardissa olevaa DL-102:ta mikä onneksi käy melko vaivattomasti kun rasiakelkat ovat suoraan vaihtokelpoiset. Ortofon SPU olisi komea ja luonteva valinta. Kaikissa näkemissäni Delphon-kuvissa taitaa olla Ortofonin varsi ja sen päässä jokin versio SPU:sta mutta budjetti ei semmoiseen veny millään. Parin vuoden päästä pitäisi tilanteeni olla taloudellisesti parempi joten mietin asiaa uudelleen silloin. Nyt ei ole varaa harrastaa ihan niin isolla rahalla.

Soul Survivors

2008-11-09T21:28:00.004+02:00

Laitetaanpa vaihteeksi jotain, joka liittyy tämä blogin otsikkoon eli Vinyyliarkeologiaa. Kaivoin esille kauan hallussani olleita ja vähälle soitolle jääneitä vinyylejä ja löytyi tämmöinen:

Soul Survivors - Take Another Look (Atco SD 33-277)

Huomaan ostaneeni tämän Valintatalon cutout-laareista seitsemäntenä elokuuta vuonna 1979 eikä minulla ollut enää mitään muistikuvaa kiekolta löytyvästä musiikista. Tuskin olen kuunnellut tätä 29 vuoteen. Niinpä pesukoneeseen ja levylautaselle ja mitä löytyi. Löytyi soul-vaikutteista rock-musiikkia joka ensiksi toi mieleen sellaiset aikalaiset kuin Iron Butterfly ja Vanilla Fudge. Oli hieman epätasaista tavaraa, muutama hieno raita mutta myös muutama joista ei kuuntelun jälkeen jäänyt mitään käteen.

Kaivelin hiukan internettiä ja kirjallisuutta ja opin että kyseessä on philadelphialaisen muutaman hittisinglen julkaisseen ryhmän toinen pääasiassa Muscle Shoalsin legendaarisilla studioilla äänitetty albumi vuodelta 1969. On huhuiltu että kitarahommissa olisi ollut apuna muuan Duane Allman mutta levyn tuottaja Rick Hall on sen ehdottomasti kieltänyt. Mainittakoon vielä että Allmusic mainitsee tuottajiksi Kenny Gamblen ja Leon Huffin mutta kansitekstien mukaan he ovat vastuussa ainoastaan kahdesta New Yorkissa äänitetystä piisistä.

Kaikenkaikkiaan melko kiintoisa äänite. Näiden vuosien vinyylikerrostumiin täytynee lähipäivinä perehtyä lisääkin.

Projekti etenee, osa 3

2008-10-26T21:41:00.004+02:00

Tässä välillä on ollut muita kiireitä ja flunssaakin mutta nyt projekti on taas edennyt kuten oheisista kuvista ilmenee:

Äänivarsikin siis tuli hankittua, tämmöinen. Kyseessä on ESL Gyro/Balance S-1000, joka lienee Ortofonin USA:n markkinoille valmistama versio 50/60-lukujen vaihteen 212-sarjan äänivarresta (vastapainon alta paljastuu teksti "Made in Denmark").

Vinyyliä, pitkästä aikaa

2008-10-11T12:34:00.000+03:00

Nyt on pitkästä aikaa ostettu taas musiikkiakin. Olen viimeisten kolmen päivän aikana tarkistanut muutaman kävelyetäisyydellä kotoani olevan kirpputorin tarjonnan ja seuraavanlaista jäi haaviin, yhtä lukuunottamatta kaikki vinyyliä:

Tämä ryhmä lähti hintaan 50 senttiä kappale ja ovat ensiksimainittua lukuunottamatta lähes soittamattomia:

Band - Stage Fright (UK painos avattavalla kannella, vähän ritisevä mutta soi hyvin)
Sabicas - The Art of the Guitar (Everest 3395, Sabicas oli käsittääkseni varsin legendaarinen flamenco-kitaristi)
Clancy Brothers - Irish Folk Airs (Tradition TR 2083, irkkukamaa)
Clancy Brothers - The Clancy Brothers and Tommy Makem (Tradition TR 1042, lisää samanlaista)
Blue Magic - The Magic of the Blue (Atco SD 36-103, Philly-soulia)
Blue Mink - Real Mink (USA-painos, mitä lie poppia)
Michael Jackson - Dangerous (no kansi ainakin on komea...)
Tschaikovsky - Nutcracker Suite (Everest 3111, London Symphony Orchestra, John Hollingsworth)
Various artists - Piano Portraits Vol. One (Affinity AFS 1022, jazz-pianisteja, äänitykset vuosilta 1926-44)
Bob Marley - Is This Love: Live in Ahoy, Rotterdam, Holland, 7/7/78 (Grapefruit GRA-012-A, laillisuudeltaan kyseenalainen cd)

Lisää halpistavaraa, yhtä ja kahta euroa enimmäkseen, valittu kyseenalaisella maulla:

Tom Jones - 13 Smash Hits (Decca SKL 4909, tämä ei ole mikään greatest hits -kokoelma vaan valikoima cover-versioita muiden hiteistä, ovat enimmäkseen soul-kamaa: "It's a Man's Man's Man's World", "Hold on, I'm Coming" jne. toimivat itse asiassa hienosti, tykkäsin)
Jimmie Rodgers - Am I That Easy to Forget (Pickwick SPC-3106, ei se 30-luvun tuberkuloosiin kuollut jodlaava jarrumies vaan 60-luvun pop-tähti)
Cabaret: Original Sound Track Recording (1972, Liza Minnelli & Michael York)
Carmen Jones (Oscar Hammersteinin musical-versio Bizet'n Carmenista, mm. Harry Belafonte, tämä on elokuva-soundtrack)
Vesa-Matti Loiri - Eino Leino

Sitten vielä, ja nyt alkaa todella pelottaa, korjasin talteen Dual 1010F -automaattilevysoittimen, joka tuntuu toimivan hyvin. Ajattelin hankkia siihen sopivan rasian savikiekoille kun niitäkin on kertynyt jonkin verran...

Projekti etenee, osa 2

2008-10-08T15:41:00.002+03:00

Sunnuntaina sovitimme kohdalleen plintin päällimmäistä kerrosta ja varmistimme että kiinnitysruuvien paikat tulevat täsmälleen oikeaan kohtaan. Samalla laadittiin kaaviot alempien kerrosten muotoiluun, valitan huonohkoa kuvanlaatua:

Isompi kuva

Plintti siis kootaan yhteenliimatuista 18 millin koivuvanerilevyistä. Projekti jatkuu kunhan äänivarsi ja RCA-liitinpaneli takaseinään saapuvat (eli sitten kun kaikki asiaan vaikuttavat osat ovat käsillä).

Projekti etenee

2008-09-30T22:15:00.003+03:00

Viikkoon ei ole ehtinyt Delphonin kimppuun mutta nyt työkaverini, jonka kanssa olemme suunnitelleet plinttiä, lähetti kuvan projektin nykyvaiheesta:

Isompi kuva

Aukko koneistoa varten on leikattu vasta päällimmäiseen levyyn ja ei ehkä vielä ole lopullisen kaltainen. Tarkoituksena on muotoilla aukko koneiston ja äänivarren tarvitseman tilan mukaan.

Taisin juuri ostaa äänivarrenkin Delphoniin, tämmöisen. Tulee Amerikoista joten tullia tulee kanssa mutta taisi silti olla aika kohtuullisen hintainen.

Kuvia Delphonista

2008-09-09T21:58:00.004+03:00

Vihdoin oli aikaa ottaa ja käsitellä kuvia. Siispä Delphon G1 päältä ja alta:

Yleiskuva, kuminen levymatto on kuivunut, halkeillut ja fuusioitunut levylautasen kanssa. Toivottavasti vielä irtoaa. Nappula vasemmassa alareunassa on pyörimisnopeuden vaihtaja (kolme nopeutta). (isompi kuva)

Levylautanen altapäin (isompi kuva)

Valmistusnumerolaatta, teksti alareunassa tarkoittanee että soitin on tarkoitettu asennettavaksi levysoitinkaappiin eli on oletattavasti alunperinkin myyty pelkkänä koneistona. (isompi kuva)

Käynnistyskytkin (isompi kuva)

Välipyörä ja koneisto päältä nähtynä. Pyörä näyttää epäkeskiseltä mutta ei ole. Kumipinnoite vain on levinnyt metalliseen keskiöön epätasaisesti. Pyörän "kulutuspinta" on hyvässä kunnossa. (isompi kuva)

Moottori (isompi kuva)

Ja sama hiukan toisesta kulmasta (isompi kuva)

Ja vielä suoraan alta, oikealla nopeudenvaihtomekanismi. (isompi kuva)

Nopeudenvaihtomekanismi edestä nähtynä (isompi kuva)

Ja toinen kuvakulma. Mikä noiden kapeiden liuskojen tarkoitus on, sitä en toistaiseksi tiedä. (isompi kuva)

Johdotukset ovat osittain hieman kryptisiä. Minusta virtakytkimestä lähtee enemmän johtoja kuin pitäisi. (isompi kuva)

Sama toisesta kuvakulmasta (isompi kuva)

Siinähän sitä. Uskallan sanoa että taitavat olla parhaat kuvat mistään Delphonista mitä netistä tällä hetkellä löytyy. Projekti jatkuu purkamisella ja puhdistamisella. Plinttiprojekti käynnistyy ensiviikolla kun huonekalupuusepäksi kouluttautunut työtoverini saapuu laitetta katsomaan. Hänella on tarvittavat työkalut ja niitä taitoja joita minulta puuttuu. Sopiva äänivarsi on myös haussa, mieluusti jokin vintage-Ortofon tietenkin mutta jokin muukin samaan kiinnitykseen sopiva ja sopivanmittainen käy ensin alkuun.

Delphon Tanskanmaalta

2008-09-07T23:17:00.001+03:00

Olen koko ajan pelännyt että sisäänrakennettu keräilyviettini kohdistuu lopulta vinyylisoittimiin ja nyt se on tapahtunut eli toimivia tai toimintakuntoon kunnostettavia vinyylipyörittimiä on enemmän kuin tarvitaan. Puolustaudun kuitenkin sillä että molemmat Luxorit ovat yllätyshankintoja, toinen tosiasiassa tarjottiin ilmaiseksi eikä sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä, eihän?

Taustoitetaanpa ensin hiukan tätä viimeisintä hankintaa, tanskalaista Delphon-pyörityskoneistoa. Kiinnostuin Delphoneista jo muutama vuosi sitten kun törmäsin muutamaan kuvaan Vinyl Asylumissa ja viime keväänä lisää kun hankin Joachim Bungin Swiss Precision -kirjan, jossa oli muutama hieno kuva niistä ja hiukan lisätietoa. Niinpä laitoin eBay:hin haun päälle mutta enimmäkseen tuloksettomasti kunnes kuukausi takaperin törmäsin tähän. Kerrassaan komea peli, oli ilmeisesti valmistajan lippulaiva mutta hinnaltaan minun kannaltani aivan stratosfäärissä. Kuolasin vähän aikaa ja jatkoin etsintää kunnes tuli vastaan tämä. Viimeisen minuutin aikana pudotin molemmat kilpailijani mutta jäin silti alle hintavarauksen. Pääsin kuitenkin myyjän kanssa sopuun sopivasta hinnasta (300 US dollaria) ja laite saapui kotipostiini viime torstaina.

Se on huomattavan hyväkuntoinen, ilmeisesti irroitettu jostain levysoitinkaapista ja tarvitsee äänivarren (9-tuumainen Ortofon tai joku muu samaan kiinnitykseen sopiva) ja plintin. Lisäksi täytyy selvittää mitkä laitteen osittain irtonaisina roikkuvista johdotuksista ovat tärkeitä ja mitkä mahdollisesti redundantteja. Moottorin ja levylautasen laakerit on öljytty myyjän toimesta enkä ole koskaan nähnyt niin tarkasti istuvaa levylautasta kuin tässä. Kun lautasen laittaa paikoilleen niin laakeritappi vajoaa pesään hyvin hyvin hitaasti mutta kuitenkin sulavasti ja lautanen pyörii äärimmäisen herkästi, herkemmin kuin Garrardissani. Lautanen on toisaalta varsin pieni, 25 senttinen, ja melko kevyt joten tulevassa käytössä saattaa jonkinlainen levypaino olla hyväksi.

Myyjä sivunmennen sanoen on tanskalainen keräilijä Gert Jakobsen, jonka omat Delphonit olivat kuvattuna Swiss Precisionissa. Häneltä sain jonkun verran lisätietoa Delphonin historiasta ja lupasi myös ottaa yhteyttä jos hänelle tulee vastaan ylimääräistä tähän valmistajaan liittyvää aineistoa.

Delphonista löytyy internetistä hyvin vähän tietoa mutta jotain sentään:

Kuva ilmeisesti identtisestä Delphonista

Ja toinen hieman erilainen, kuvalähteen mukaan Delphon GS5 (sivulta Radio Art - The radiocollection of Gert Lykke Sørensen)

Ketju, jossa ensimmäisen kerran törmäsin Delphoniin (kuvat eivät enää nähtävissä)

HIFI4ALL.DK Forum (tanskankielistä keskustelua)

Hiukan historiaa Vinyl Enginestä

Että tämmöiseen tällä kertaa sorruttu. Saa nähdä tuleeko toimivaa. Kuvia laitan myöhemmin kunhan kerkiän kuvata.

Lievä takaisku

2008-08-30T13:10:00.000+03:00

Ja takaisku. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä että jotain outoa tässä vielä on. Muutama hyvin tuttu äänite tuntui pyörivän hitaammin kuin pitäisi. Niinpä stroboskooppilevy lautaselle ja kyllä: pyörimisnopeus on nyt tasainen mutta juuri ja juuri korvinkuultavasti liian hidas. Näin ollen on seuraavaksi ohjelmassa isompi purkuoperaatio, laakereiden öljyäminen, välipyörän kunnon tarkistaminen ja sisuskalujen yleinen puhdistaminen. Operaatiossa auttaa huomattavasti alkuperäinen huoltomanuaali, jollaisen onnistuin jäljittämään ja joka saapui muutama päivä sitten.

Toinen Luxor puolestaan on toiminut lähes mallikelpoisesti. Ensimmäisen levypuoliskon aikana kuuluu rytmikästä jotenkin laahaavaa ääntä joka kuitenkin viimeistään parinkymmenen minuutin kuuntelun jälkeen lakkaa. Epäilen että tässäkin tapauksessa puhdistus ja laakerien öljyäminen auttaisi. Muuten tämä soitin pyörii hienosti ja juuri sillä nopeudella millä pitääkin joten toistaiseksi olen kohtuullisen tyytyväinen.

Tämä levysoitinrumba ei muuten ole loppumassa tähän sillä jossain kaukana mutta matkalla tännepäin on hyvin harvinainen pyöritinkoneisto johon on tarkoituksenani itse rakentaa plintti. Kerron lisää sitten kun on jotain kerrottavaa.

Huoltoa ja säätöä

2008-08-24T19:19:00.001+03:00

Perjantaina saapui Svalanderilta uusi vetohihna Luxor 4221:een. Sen asentaminen oli aika hankala homma, tuhraantui puoli tuntia, mutta nyt on soimassa jo viides albumi peräjälkeen eikä ongelmia ole ilmennyt. Ergo: vika oli siis hihnassa.

Vaihdoin myös rasiaksi Shure V15 III:n. Valitettavasti käytössä on vain japanilainen jälkituotantoneula mutta parannus alkuperäiseen rasiaan on kyllä melko ilmeinen. Tällä mennään toistaiseksi. Olen aina välillä katsellut eBaysta NOS-neuloja mutta niitä on harvoin saatavilla ja hinnat tuppaavat nousemaan aika korkeiksi. Siltikin, toivossa on hyvä elää kuten lapamadolla oli tapana sanoa.

Luxor HF-153, osa 2

2008-08-24T11:09:00.004+03:00

Eilinen päivä kului otsikon Luxorin tutkimisessa, puhdistamisessa, säätämisessä ja kuuntelussa. Nyt kun olen tutkinut sisuskaluja en ole enää lainkaan varma onko ne alihankittu jostain muualta vai Luxorin omaa tuotantoa. Mutta annetaan kuvien puhua:

Näkymä levylautanen pois nostettuna. Lautanen lepää kolmen sisälautasessa olevan kartion päällä (isompi kuva).

Yleisnäkymä alta päin. Moottori on laitteen oikeassa etureunassa eli kutakuinkin äänirasian alla mikä ei välttämättä ole hyvä juttu (isompi kuva)

Moottori on tämännäköinen (isompi kuva).

En ole enää edes ihan varma soittimen toimintamekanismista. Jonkinlainen välipyöräveto on epäilemättä kyseessä ja välipyörän täytynee pyörittää sisälautasen ulkoreunaa. Suhteellisen kookas moottori kuitenkin peittää näkymää niin paljon että en kyennyt kunnolla näkemään sen ja rungon väliin oikein miltään kantilta semminkin kun samalla kannattelin painavaa runkoa toisella kädellä. Välipyörän täytynee kuitenkin olla pienempi kuin esim. Garrardissa. Käyttöohje käyttää termiä direktdrift / direct drive mutta ei tietenkään tarkoita sillä sitä mitä se 70-luvulla tuli tarkoittamaan.

Soittimen rakenteesta ylipäätään voi sanoa sen verran että se on lähes kauttaaltaan hyvin tukevaa tekoa paikoitellen suorastaan ylettömän tukevaa, poikkeuksena hontelo ja ilmeisesti jo kerran katkennut käynnistysvipu. Levylautanen on läpimitaltaan hieman lp-levyä pienempi, 27,5 senttiä, ja painaa kolme ja puoli kiloa joskin painossa ilmeisesti on mukana myös sisälautasen paino. Lencon valmistama äänivarsi on sekin varsin tuhdin näköinen mutta juuri niin herkkäliikkeinen kuin pitääkin eikä laakereissa ole havaittavissa pienintäkään väljyyttä.

Sisuskalujen tutkimisen jälkeen irroitin vanhan rasian ja asensin tilalle Denon DL-103R:n, joka oli jäänyt ylimääräiseksi vaihettuani Garrardiin monorasian. Nyt oli edessä dilemma. Mihin laitteistoon Luxor parhaiten istuisi. Ilmeinen paikka on musiikihuoneessa Garrardin vieressä ja sinne sen vein. Nyt vain on niin että muutin tämän systeemin kuukausi sitten yhden kaiuttimen monolaitteistoksi joten jouduin hieman konstailemaan jotta sain samaan tilaan myös stereolaitteiston.

Kuten aiemmista blogimerkinnöistä käy ilmi muodostuu monolaitteisto Garrardista, Pioneerin integroidun etusesta, yhdestä Quad II päätteestä ja yhdestä LS3/5a-kaiuttimesta. Pioneerin takana on kytkin, jolla etunen ja pääte erotetaan toisistaan. Hain takaisin LS3/5a:n parin ja hieman kaiutinkaapelia ja vedin sopivanmittaiset kaapelit Pioneerista kaiuttimille. Siirtyminen yhden kaiuttimen kuuntelusta stereokuunteluun tapahtuu nyt seuraavasti. Ensin kurkotetaan Pioneerin taakse ja kytketään etunen ja pääte takaisin yhteen. Nyt Quad putoaa pois pelistä. Koska kajareissa on banaaniliittimet voin helposti vaihtaa Quadiin kytketyn kaiuttimen toiseen Pioneerista tulevaan kaapeliin (toinen kajari on tietysti koko ajan kiinni Pioneerissa) ja nyt kuunnellaan stereota. Ei liian vaikeaa joskin ylimääräinen kaiutin huoneessa monokuuntelun aikana kuulemma pilaa musikaalisuuden... No ehkä sen voi vaikka peittää hupulla tai jotain. :)

Sitten vielä muutama kuuntelukuva:

Isompi kuva

Isompi kuva

Isompi kuva

Soittimen mukana tuli siistikuntoinen kolmekielinen käyttöohje ja edellisen omistajan huolellisuudesta kertoo hyvää se että lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen oli moottorin kuljetusruuvi tallella ja asianmukaisesti kiinnitetty. Olin myös väärässä kun aiemmin epäilin että myyjä ei osannut irroittaa levylautasta. Hän tarkoitti että sisempi lautanen ei irtoa suoraan nostamalla. Varsinainen lautanen oli asianmukaisesti irroitettuna kuljetuksen ajan.

Kuuntelukokemukset olivat myönteisiä ja soundit yhtä tuhdit kuin soitinkin mutta suurilla äänenvoimakkuuksilla kuuluu kappaleiden välilä matalataajuista jyrinää (huomasin vasta kuulokkeilla) eli tämäkin soitin tarvitsisi ehkä paremman plintin. Toistaiseksi aion kuitenkin tyytyä nykytilaan.

Empire 888P

2008-08-23T13:15:00.003+03:00

"Uusimman" Luxorin äänirasia on tunnistettu: Empire 888P. Ilmeisesti ei ole koskaan ennen irroitettu kun ruuvitkin oli varmistettu läpikuultavalla vihreällä lakalla. Rasia on 60-luvun puolivälistä, oli arvosteltu High Fidelity -lehden numerossa September 1965. Neulaprofiili on oletettavasti pyöreä koska olemassa oli myös malli 888PE, jossa epäilen E-kirjaimen viittaavan elliptiseen.

Tilalle laitan viime aikoina työttömänä olleen Denon DL-103R:n, jonka sanotaan toimivan hyvin tässä nimenomaisessa äänivarressa.

Luxor HF-153

2008-08-21T22:02:00.002+03:00

Otsikon Luxor saapui muutama tunti sitten. Se tuli alkuperäiseltä omistajalta tai oikeastaan hänen mieheltään. Se on tiettävästi saatu palkintona jostain Apu-lehden kilpailusta 60-luvun lopulla ja on tosiaan aika siistissä kunnossa. Ainoa varsinainen kauneusvirhe on yhdistetty käynnistysvipu/nopeudenvalitsin, joka näyttää joskus katkenneen tai ainakin haljenneen mutta on korjattu melko siististi liimaamalla. Normaalin käytön tuomaa kulumaa on nähtävissä äänivarressa ja nostolaitteessa mutta se oli odotettavissakin. Äänirasiaa en osanut suoralta kädeltä tunnistaa mutta jos joku sen seuraavista kuvista osaa nimetä niin olisin tiedosta kiitollinen. Mutta pitemmittä puheitta kuviin:

Isompi kuva

Isompi kuva

Isompi kuva

Isompi kuva

Isompi kuva

Sisuskaluihin perehdyn huomenna tai viikonloppuna. Silloin siis lisää kuvia.

Lisää Luxoria osa 2

2008-08-16T15:23:00.004+03:00

Luxor 4221:n testaus ja tutkiminen jatkuu. Otin sen työpöydälle, tutkin hieman pyörityskoneistoa ja otin muutaman valokuvan.

Isompi kuva

Isompi kuva

Isompi kuva

Isompi kuva

Isompi kuva

Isompi kuva

Näissä siis ensin yleiskuva ja sitten sama levylautanen pois nostettuna. Kahdessa seuraavassa on vetohihna ja välipyörä sellaisena kuin ne näkyvät nostamatta sisempää lautasta pois tieltä. Olisin nostanut mutta sitä pitää kaksi korvaketta joiden ruuvit olivat niin tiukalla että en saanut niitä hievahtamaankaan. Täytynee hankkia parempia työkaluja. Seuraavana äänivarsi nähtynä takaviistosta. Näyttää siltä että VTA ei ole ainakaan helposti säädettävissä. Viimeisessä kuvassa vielä soittimen valmistusnumerolaatta tai pikemminkin -tarra.

Tätä kirjoittaessani olen pyörittänyt Luxorilla musiikkia. Nyt on toinen albumi menossa eikä vielä ole ilmaantunut mitään korvinkuultavaa ongelmaa mutta katsotaan. Joka tapauksessa olen paikantanut varaosalähteen eli vanhan tutun Svalanderin Ruotsissa. Pistän tilauksen vetämään kunhan tiedän mitä tarvitsen, uuden hihnan nyt ainakin.

Ja sitten muutama sana siitä tulossa olevasta Luxorista. Olen luultavasti tunnistanut sen pyörityskoneiston alkuperän. Sen moottori muistuttaa suuresti saksalaisen Perpetuum Ebnerin 60-luvun pyörittimissä (esim. tässä) käytettyä. Näissäkin oli lyhyt hihna, joka edelleen pyöritti välipyörää. Kuinka samanlainen tämä Luxor on, siitä en vielä ole täysin varma koska en ole nähnyt valokuvia päältä ilman levylautasta.

Perpetuum Ebnerin kuvitettu varaosaluettelo (täällä kuvia PE:n moottoreista)

Lopuksi vielä pari linkkiä Luxorin historiaan:

Defunct Audio Manufacturers
Sagan om Luxor
HIFI4ALL.DK Forum (pohjoismaisilta forumeilta löytyy varmaan lisääkin kunhan ehdin etsiskellä)

Lisää Luxoria

2008-08-14T23:26:00.003+03:00

Luxor 4122 on tänään ollut kestotestissä eli on soitettu neljä albumia peräkkäin ja olen löytänyt ongelmakohdan. Toisen kuuntelemani albumin b-puolella alkoi nopeus heittää, ainakin kuullostaa siltä. Koska kyseessä oli outo ennen kuuntelematon levy laitoin pyörimään taatusti tutun eli Dire Straitsin ensialbumin ja aivan totta, pyörimisnopeus heittää tai pikemminkin vaihtelee. Epäilen syyn löytyvän moottoria ja välipyörää yhdistävästä hihnasta, se kun vaikutti jo kauan sitten parhaat päivänsä nähneeltä. Tutkin asiaa tarkemmin viikonloppuna ja otan samalla pari valokuvaa laitteen sisuskaluista. Sitten täytyy alkaa jahdata sopivaa uutta hihnaa. Jos ei löydy niin vahinko ei ole suuri sillä se mainittu tarjous, josta en voinut kieltäytyä oli nolla euroa. Sain siis soittimen ilmaiseksi.

Tulossa on toinenkin Luxor, malli on myyjän mukaan HF-153 ja ostettu HuutoNetistä:

http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=84355475

Kiinnostukseni herätti tuhti ulkomuoto ja Lencon mieleen tuova ilmiasu. Äänivarsi onkin sama kuin Lencon mallissa L70 60-luvulla. Pyörityskoneisto ei kuitenkaan muistuta mitään Lencoa, josta olen sisäkuvia löytänyt. Välipyöräveto tässä kuitenkin on mutta sen täsmällinen toimintaperiaate ei käy ilmi myyjän lähettämistä kuvista joten lisätietoa siitä myöhemmin. Kiintoisaa sinänsä että tuo 4122 puolestaan näyttää päällisin puolin Philipsiltä mutta ulkoasu on Philipsin valmistamasta äänivarresta johtuva illuusio. Sisuskaluja en siis ole Philipsin tuottamiksi tunnistanut.

Tämä tulossa oleva Luxor on hyvin obskuuri laite. En onnistunut löytämään siitä yhtään mitään tietoa eli varsinainen sika säkissä mutta ilmeisesti aika mielenkiintoinen sika...

Lisää levysoittimia

2008-08-12T22:39:00.005+03:00

Tänään tuli taloon kuvissa näkyvä peli kun oli niin hyvä tarjous että en mitenkään voinut kieltäytyä. Uusi perheenjäseneni on ruotsalainen Luxor 4221 vuodelta 1974. Mistään huippulaitteesta ei ole kyse mutta ei mistään romustakaan. Laite on oman aikakautensa hifi-lähtötasoa. Teknisesti se osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Äänivarsi on ilmeisesti peräisin Philipsiltä ja alunperin epäilin että pyörityskoneistokin olisi mutta nyt en ole enää ihan varma. Aikakauden Philipsit olivat käsittääkseni hihnavetoisia mutta tämä näyttäisi olevan yhdistelmä hihna- ja välipyörävetoa eli levylautasen alta löytyy lyhyt hihna joka pyörittää pientä välipyörää joka puolestaan pyörittää levylautasta (tai pikemminkin pientä sisälautasta jonka päällä on varsinainen levylautanen) vähän Thorens TD124:n tapaan. Äänirasia on Shure M75MB Type 2.

Klikkaa isommaksi

Klikkaa isommaksi

Uskaltauduin pyöräyttämään sillä muutaman redundantin vinyylin ja ensimmäiset kuulohavainnot olivat varsin kelvolliset. Säädöt on kuitenkin vielä tarkistettava, varmistettava että soitin on vaaterissa ja mahdollisesti vaihdettava toinen rasia kun en tuon Shuren kunnosta voi olla sataprosenttisen varma. Nurkista löytyy käyttökuntoisena Pickering XV15/625E ja Shure V15 III, joita kokeilen. En tiedä kuinka pitkäikäinen tämä peli tulee taloudessani olemaan mutta toistaiseksi se täyttää vinyylisoittimelle varaamani paikan makuuhuoneeni laitteistossa vanhan NAD:in ja AR-seiskojen seurassa.

Monomania päätöksessä, toistaiseksi...

2008-07-17T13:18:00.018+03:00

Laiterumba musiikkihuoneessa on jatkunut. AR-12 osoittautui pitkässä kuuntelussa rasittavaksi pienessä tilassa. Bassotoistoa ei saanut millään asettelulla kuriin eli tietystä kumeudesta ei päässyt eroon. Niinpä AR-pari palaa takaisin olohuoneen stereolaitteistoon ja monokajarina jatkaa yksi kappale DIY-LS3/5a monitoreja.

Eilen tein myös järjestelyn, jota olin jo kauan suunnitellut mutta en ollut saanut aikaiseksi. Mitä tahansa hyvää olenkin Lundioista kootusta laitetelineestä ennen sanonut niin se ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi vakaa Garrardin alustaksi. Pienetkin tömäykset kuuluvat kaikuna kaiuttimesta. Niinpä purin Garrardin ja kokosin uudelleen laitetelineen vieressä olevalle vanhalle aika järeälle onpelukonepöydälle ja nostin Quadin Garrardin entiselle paikalle Lundiaan. Aikaa meni useita tunteja mutta nyt kuullostaa paljon paremmalta joskaan ei täydelliseltä. Joskus kokeilen vielä piikitetyllä Lack-pöydällä mutta en kyllä ihan lähiaikoina. Toistaiseksi olen tyytyväinen.

Nyt siis musiikkihuone tai oikeastaan monohuone on mieleisessäni kuosissa, tämmöisenä (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana):

Sitten vielä muutama lähikuva laitteistosta:

Quad II eli tolppakakkonen

Garrard 301, tätä kuvaa on turha klikata, on nähtävissä vain tässä koossa. Garrard-projektistani on viestiketju Hifiharrastajien forumilla, täällä.

SME 3012

Orsonic-rasiakelkka ja Denon DL-102

Tässä kaikki tällä kertaa. Nyt syvennytään musiikkiin!

Kesäloma kirpputoreilla

2008-07-16T00:39:00.001+03:00

Ja lomanvietto kirpputoreilla jatkuu:

Sammon kirppis (Sammonkatu 62)

Kohtuullisen hyvä paikka. Oli erityisen runsaasti aika hyvää klassista, jäi vielä jäljellekin. Aloitetaan kuitenkin populaaristi:

Elvis Presley - Elvis - Legenda elää
Reader's Digestin eli Valittujen palojen vuonna 1987 julkaisema kahdeksan vinyylin boksi, 112 esitystä. Jos omistaa Sun-äänitteet ja tämän niin ei välttämättä mitään muuta tarvitsekaan. Digitaalinen DMM-masterointi, lopputulos aika hyvä. Ilmeisesti aivan kuuntelematon virheetön paketti kolmellakympillä.

Simply Red - Picture Book
Kreikkalainen painos mutta ostin silti...

Erasure - The Innocents (Mute STUMM 55, UK)

Tom Jones - Help Yourself (Parrot ST 92031, USA)
Ostin tämmöisenkin kun se nyt oli siinä.

Bruce Hornsby & The Range - The Way It Is (RCA, Saksa)
Pitäisi olla hyvä, saa nyt nähdä...

'S Wonderful, 'S Marvelous, 'S Gershwin (Daybreak DR-2009)
Original television soundtrack

Ja sitten klassista:

Ravel - Bolero, Pavane & Daphnis et Chloé (DGG 2532 041)
Orchestre de Paris, Daniel Barenboim

Shostakovich - Symphony No.5 (Supraphon 50423)
Czech Philharmonic Orchestra, Karel Ancerl

Tchaikovsky - Symphony No.4 (Decca SXL 6323)
Los Angeles Philharmonic, Zubin Mehta

Mahler - Symphony No.5 (Melodija)
Tupla-albumi, kapellimestari Kiril Kondrashin, orkesterin nimeä en näin myöhään jaksa translitteroida

Händel - Organ Concertos No.3 (Argo ZRG 941)
Academy of St. Martin-in-the-Fields, Neville Marriner

Mozart - Symphonies No.35 & No.40 (Philips 9500 655)
Academy of St. Martin-in-the-Fields, Neville Marriner

Vivaldi - Gloria & Mozart - Exsultate, Jubilate (Turnabout TV 34029S)

Että semmoista tiistaina, enimmäkseen aika halvalla paitsi tuo Elvis, joka sekään ei ollut liian kallis.

Ai niin, meinasi ihan unohtua. Löytyi vielä pari savikiekkoa vanhaa jatsia:

Fletcher Henderson & His Orchestra - Limehouse Blues / Big John's Special
Sinänsä tarpeeton ostos kun omistan molemmat äänitteet jo vinyylikokoelmalla, äänitetty syyskuussa 1934.

Ted Heath & His Music - Wot Cheri / Any Old Iron
Heath oli tuottelias brittiläinen swing-veteraani, nämä ääniteet lienevät 40-luvun lopulta.

Noita savikiekkoja alkaa kertyä, tarttis tehrä jotakin että niitä vois soittaakin.

Puhdistushuoltoa

2008-07-14T19:11:00.001+03:00

Kun näitä musiikkilaitteita on viimeisen viikon aikana kanniskeltu edestakaisin ja niitä on levällään pitkin kämppää niin käytin tilaisuutta hyväkseni ja otin NAD:in puhdistushuoltoon. Sen voluumipotikka on ruvennut rahisemaan ja mikä pahempaa, toinen kanava on ruvennut pätkimään. Jälkimmäinen vika kohdistui pre-out/main-in -liitäntöihin takalevyssä. Kun erotin takalevyssä olevalla kytkimellä päätteen ja etusen ja yhdistin liitännät toisiinsa RCA-kaapeleilla niin johan toimi. Niinpä Deoxitia esille ja puhdistamaan, ensin takalevyn kytkin ja lakkasi pätkimästä (on soinut jo puolisen tuntia ongelmitta). Sitten vielä se voluumipotikka ja kaikki muutkin potikat ja kytkimet joihin pääsin käsiksi purkamatta laitetta ihan alkutekijöihinsä. Yksi vika vain jäi edelleen jäljelle. Etulevyn VU-mittareihin ei tule valoa mutta sillä ei ole käytännön merkitystä, ainoastaan esteettistä. Asian korjaamiseksi tarvittaisiin enemmän purkutyötä kuin mihin juuri nyt olen valmis. Toistaiseksi kelpaa tällaisenaan.

Alkusoitto

2008-07-14T14:51:00.008+03:00

Kuten yllä mainitsin, tämä on kansanpainos Hifiharrastajat Ry:n sisäpiirille eli jäsenille suunnatusta blogistani. Alkuperäisversio on Hifiharrastajien forumille kirjautuneiden luettavissa täällä.

Seuraavassa tämän peiliversion perustamista edeltävät postaukset kronologisessa järjestyksessä eli vanhimmat ensin (lisätty 19.1.2010):

Vinyyliarkeologiaa (24.6.2008)

Joo, tervetuloa Hinkkasen vinyyliblogiin. Aluksi harrastushistoriani josta tosin vuosien varrella muissa ketjuissa täällä ja muualla olen osia jo kertonutkin.

Kaikki alkoi kauan sitten, noin vuonna 1959 Helsingissä, Ida Aalbergintie 2:ssa. Tuolloin nelihenkinen perheemme asui vuokrakaksiossa kerrostalossa, jossa pääasiassa asui sekalaisia merenkävijöitä. Olimme muuttaneet sinne Turengista isovanhempiemme yläkerrasta syksyllä 1959 siksi että isäni oli merimies, tarkemmin sanottuna konemestari ja näin olen puolet ajastaan jossain maailmalla tai matkalle sinne. Aluksi oli ainoa käytettävissä oleva äänentoistolaite iso Philipsin putkiradio, kerrassaan hieno peli, jonka käyttöohjeet minulla taitaa vielä olla jossain kätkössä tallessa. Sen seuraksi isäni sitten erään kerran reissusta palatessaan toi Telefunken-merkkisen automaattisen levynvaihtaja, joka muuten on vuosien kadoksissa olon jälkeen päätynyt haltuuni. Hän toi myös muutaman lp-levyn ja pian alkoi talouteemme kertyä sekalaisia sinkkuja ja ep-levyjä, joista niistäkin suurin osa on levykokoelmassani tänäkin päivänä.

Tuolloin eivät lapset tietenkään saaneet itse käyttää näin hienoja ja kalliita äänentoistolaitteita mutta kun kauniisti pyysi niin sai kuulla Mikkihiiren merihädässä tai Ruman ankanpoikasen. Useimmat kiekot oli valittu aikuisten makuun eivätkä juuri tuskin kouluikäisiä kakaroita juuri kiinnostaneet.

Mutta kiinnostus, jos ei aikuismusiikkiin niin ainakin nuorisomusiikkiin oli heräämässä. Mieleeni on ikuisesti jäänyt tv-esitys jossa Beatles esitti laulun All My Loving, samoin kuin Lasse Mårtenson laulamassa jostain Nousevan auringon talosta. Tuolloin asuimme Hämeenlinnassa, jonne olimme muuttaneet marras/joulukuun vaihteessa 1962 isäni saatua työpaikan Lääninsairaalan konepäällikkönä. Sitten tulikin tv-sarja The Monkees, joka kolahti ja kun veljeni kanssa tarpeeksi kauan kärtimme ostettiin meille sinkku A Little Bit Me, a Little Bit You / The Girl I Knew Somewhere. Sitten oltiinkin tiellä jolta ei ole paluuta. Lisää äänitteitä ei kuitenkaan juuri ostettu. Rahaa oli vähän vaikka markan suuruista viikkorahaa täydennettiinkin jakamalla ilmaisjakelulehteä Uusi Häme mutta se pari kymppiä viikossa, joka siitä kertyi kannettiin enimmäkseen Paperikauppa Elbeen tai Järviselle, joista ostettiin lentokoneiden ja laivojen pienoismalleja, maaleja, liimoja muita harrastustarvikkeita.

Joskus vuonna 1968 tai -69 löysin sitten vanhalla uskollisella Philipsillä Radio Luxemburgin ja vietin monet illat korva kaiuttimessa kuunnellen päivän hittejä läpi loputtomien häiriöäänien. Pian aloimme keskimmäisen veljeni (meitä on kolme, minä vanhin) kinuta kasettinauhuria joka sitten joulupukin kontista lopulta löytyikin. Se oli Philipsin perusmalli jolla sitten hartaasti nauhoiteltiin rokkia niistä harvoista radio-ohjelmista, joista sitä oli mahdollista kuulla. Mikrofoni nojasi kaiuttimeen ja ympärillä piti olla hiiren hiljaa, jotta häiriöäänet eivät olisi pilanneet korvaamattomia nauhoitteita. Musiikin hankkiminen oli tuolloin työlästä mutta sitä ehkä osasi arvostaa enemmän kuin nykyään kun mikä tahansa on löydettävissä netistä helposti ja ilmaiseksi.

Sitten syksyllä 1971 osui käsiini Musan numero neljä ja kolahti todella kovaa. Aikaisemmin olin lukenut Suosikkia ja Introa, jotka tietenkin kirjoittivat enimmäkseen listamusiikista joka mielestäni oli selvästi huonontunut vain muutamaa vuotta aiemmista Radio Luxemburg -päivistä. Minusta oli kasvamassa sietämätön musiikkisnobi ja Musan toimittajista tuli jumaliani ja heidän mielipiteistään pyhää sanaa. Levyjä en silti vieläkään ostanut mutta pari vuotta nuorempi veljeni alkoi käyttää vähäiset taskurahansa musiikkiin jo viidentoista vanhana ja keräsi Purplea, Zeppeliniä, Creamia, Sladea, Heeppiä ja muuta sen tapaista. Omat rahani menivät kirjoihin, sarjakuviin ja edelleenkin pienoismalleihin. Musiikkipuolella tyydyin vielä muutaman vuoden ajan nauhoituksiin ja pikkuveljen vinyyleihin joita tietenkiin pyöriteltiin vanhalla Telefunkenilla.

Ensimmäinen itse ostamani albumi oli Groundhogsin Solid joskus keväällä 1975 Järvisen alennusmyynnistä Hämeenlinnassa. Ostin sen siksi että oli halpa, muutaman markan, rahaa kun ei ollut oikeastaan ollenkaan. Seuraavana kesänä keksin paikallisen antikvariaatti Kirjakellarin runsaat lp-laarit ja aloin kantaa kotiin Whota, Kinksiä ja kaikenmoista mitä Musa suositteli. Tässä kohdassa tarvittiin tietenkin vähän parempi levysoitin, mieluimmin oikea stereo, ja sellaisen sain ostettua veljeni Next-yhtyeen rumpalilta. Sen merkin olen autuaasti unohtanut mutta siinä oli vähän singlelevyä isompi levylautanen ja yhdistetty stereovahvistin. Mukana tuli vielä kaksi pientä Philipsin kaiutinta. Täydensin laitteistoa ostamalla alennusmyynnistä Sony TC-129 kasettidekin muutamalla satasella. Siinä ei ollut Dolbya, joten sitä ei kukaan halunut. Näin pääsin nauhoittamaan kaverien levyjä ja suurentamaan musiikkikokoelmaani halvalla. Jostain tuli myös tosihalvat kuulokkeet, joiden merkin olen senkin onneksi unohtanut.

Näillä mentiin pari vuotta kunnes lähdin Helsinkiin opiskelemaan ja nostin ensimmäisen opintolainani. Johonkin hyödylliseen se tietenkin piti käyttää ja täten tulin hankkineeksi ensimmäisen varsinaisen hifilaitteistoni, josta olenkin jo toisaalla kertonut. Suurin osa tuosta laitteistossa on edelleen käsillä ja käytössä. Olin alusta pitäen musiikin harrastaja enkä niinkään hifiharrastaja vaikka 70-luvun lopulla Helsingissä aloin ostella englanninkielisiä hifilehtiä ja opetella ulkoa laitteiden speksejä. Mihinkään laitteistopäivityksiin ei kuitenkaan koskaan ollut rahaa koska kaikki meni levyihin ja kirjoihin, erityisesti scifi-kirjoihin joita aloin haalia kaksin käsin ja joista olen sittemmin onnistunut kokoamaan varsin kelvollisen kokoelman. Niinpä laitteisto pysyi lähes samana läpi 80-luvun mitä nyt kasettidekki ja kuulokkeet vaihtuivat muutaman kerran.

Vuonna 1990 ajauduin taloudellisesti aika vaikeaan tilanteeseen ja ensiavuksi piti jotain pistää myyntiin. Vaihtoehtoina olivat scifi-kokoelma ja vinyylikokoelma ja vinyylikokoelma sai mennä. Jäljelle jäi muutama sata kiekkoa mutta käytännössä harrastus kuihtui lähes vuosikymmeneksi kunnes 90-luvun lopulla aloin ostella ja lainailla kirjastosta cd-levyjä soiteltavaksi kannettavalla soittimella ja tietokoneen romppuasemalla. Kun levytila halpeni aloin joskus vuoden 2001 tietämissä ripata levyjä kovalevylle mp3-muotoon ja myöhemmin ogg-muotoon ja näillä mentiin kunnes kesällä 2004 kaivoin jäljellejääneet vinyylit ja levysoittimen varastosta tarkoituksena digitoida ne tietokonekäyttöön. Soittelin muutaman kiekon vanhalla laitteistolla ja vaikka vanhasta Pioneer-vahvistimesta oli toinen kanava pimeänä niin olin myyty mies. Olin unohtanut että vinyyli kuullosti näin hyvältä.

Se siitä digitoimisesta. Tarvitsin uuden vahvistimen ja aluksi hankin syyskuussa 2004 Cambridge Audio 640A:n ja siihen sisäisen RIAA-kortin. Laitteistoa täydensi pian käytetty kasettidekki ja seuraavana syksynä CA 640C cd-soitin. Välillä vaihtui vinyylisoittimeksi Linn Axis, jonka hankinnassa Kuopiosta Hifiharrastajien vinyyliaktiivi Tawe oli erinomaisena apuna. Uudemmista vaiheista olen Hifiharrastajien forumilla raportoinut eri ketjuissa joten en juuri nyt jaksa niitä uudelleen läpikäydä. Kotisivuiltani on löydettävissä laitteistoesittely ja kuvia joten käykääpä siellä katsomassa. Nyt tuli jo niin pitkä vuodatus että täytyy välillä mennä kuuntelemaan musiikkia.

Kuunteluhuoneet (25.6.2008, laitteistot ovat sittemmin muuttuneet mutta linkit johtavat kesän 2008 tilanteeseen)

Settien käyttöaste saattaa vaihdella jo ihan mielialojenkin mukaan mutta musiikillisiakin syitä löytyy.

Musiikkihuonesetti, jossa vinyyliä pyörittää Garrard 301, tuntuu toimivan parhaiten akustisella musiikilla. Siellä soi kaikkein useimmin jazz, kaikenmoiset akustisen kitaran pimputtajat ja joskus klassinen. Garrard on varustettu monorasialla joten kuunneltu vinyyli täällä on enimmäkseen vanhaa. Saatan kyllä pyöritellä stereolevyjäkin. On paljon stereoäänitteitä, jotka toimivat hyvin myös monona, erityisesti kaikenkarvaiset "electronically enhanced for stereo" -tuotokset. Tämä huone on vielä semmoinen pieni ja intiimi että siellä on viihtyisä oleskella. Täällä tulee usein istuttua lueskelemassa, joskus musiikin soidessa taustalla ja joskus hiljaisuudessa. Täällä ei ole (enää) mitään häiriötekijöita kun tietokonekin on siirretty pois makuuhuoneen ikkunapöydälle.

Olohuone on ennen muuta stereohuone. Täällä soundi on iso. Periaatteessa mikä tahansa soi täällä aika hyvin mutta useimmin pyörii rock tai klassinen. Olohuoneessa kuunteluun vaikuttaa yksi ulkomusikaalinen tekijä. Koira pitää sitä leikkipaikkanaan ja vaatii usein huomiota osakseen siltä joka kuuntelutuolissa istuu mikä ajoittain haittaa keskittymistä musiikkiin. Jostain syystä tätä harvoin tapahtuu musiikkihuoneessa. Siellä koira saattaa hypätä syliin ja pysyä siinä kauankin tai sitten tyytyä loikoilemaan lattialla kaiuttimien edessä mutta harvoin se siellä vaatii muuta huomiota kuin kevyttä ryhnytystä tai silittelyä.

Makuuhuoneen laitteisto on ennen muuta kuulokelaitteisto ja käytössä enimmäkseen illalla kun naapureita ei enää uskalla kiusata. Täällä pyörivät toistaiseksi ainoastaan hopeakiekot sillä sopivaa vinyylisoitinta en ole vielä saanut hankituksi. Kaiuttimien kautta kuuntelen täällä suhteellisen harvoin, lähinnä silloin jos haluan taustamusiikkia istuessani tietokoneen äärellä tai loikoillessani sängyllä lueskelemassa.

Kaikki laitteistoni ovat siis kohtuullisen säännöllisessä käytössä joskin äänenlaatuun vaikuttavat muutokset kuten viime viikonloppuinen olohuoneen uudelleen järjestely aiheuttavat sen että kuuntelen päiväkausia yhtä ja samaa laitteistoa ihan jo tottuakseni muuttuneeseen (yleensä toivottavasti parantuneeseen) soundiin eli toisin sanoen uutuudenviehätyksen takia.

Johnny Burnette (27.6.2008)

Aluksi hieman taustaa: ison osan tätä iltapäivää olen taistellut takkuilevan käyttöliittymän kanssa. Piti nimittäin laatia hakemusta uusiin työtehtäviin entisellä työnantajalla mutta talon rekrytöintisivuston huono toiminta sai hermot pahasti pinnalle. Rupesi lopulta pelittämään mutta vastamyrkyksi tarvittiin olutta ja vakava rock'n'roll-annos. Edellisestä vastasi Sinebrychoff Karhun välityksellä ja jälkimmäisestä Johnny Burnette & Rock 'n' Roll Trio albumilla Tear It Up (Coral CP 10). Nämä pojat tulevat omalla toimialallaan minun listallani kakkosiksi heti Elviksen Sun-levytysten jälkeen. Kuullostavat maanisilta ja vaarallisilta ja olivat varmaan tehokuuntelussa 70-luvulla Teddy & The Tigersin treenikämpällä.

Tämä äänite on brittijulkaisu vuodelta 1969 ja ilmeisesti originaaliprässäys. Kiekolle on koottu kaikki ne Rock 'n' Roll Trio-äänitteet, joita ei aikanaan julkaistu ryhmän 1956 ilmestyneellä debyyttialbumilla. Muutama täytepiisi täällä on mutta suurin osa on täyttä tavaraa: Tear It Up, Oh Baby Babe, Touch Me, Midnight Train ja niin pois päin. Rock 'n' Trio oli aika lyhytikäinen kokoonpano. Johnny Burnette siirtyi viihteellisemmille linjoilla, veli Dorsey alkoi luoda uraa countrykuvioissa ja Paul Burleson siirtyi siviiliin johonkin jästiammattiin mutta ne muutama kymmenen äänitettä, jotka tämä ryhmä sai aikaiseksi joskus 1956-57 on kyllä taannut heille paikan historiassa. Suosittelen!!!

Monomaanista pohdiskelua (28.6.2008)

Olen mietiskellyt monofonista äänentoistoa viime päivinä. Lähtötilanne on siis ollut se että Garrardissa on monorasia (Denon DL-102), jonka ulosantia olen toistanut vanhalla NAD-integroidulla kahteen kaiuttimeen. Nyt olen kokeillut toistoa oikeaoppisesti vain yhden kaiuttimen kautta eli käytännössä ohjannut balanssisäätimellä signaalin vain toiseen kaiuttimeen ja kuunnellut sen kautta. Yllättäen lopputulos kuullosti paremmalta ja jotenkin puhtaammalta kuin monotoisto kahden kaiuttimen kautta. En osaa käyttää hifiterminologiaa joten en sen kummemmin osaa kuvailla lopputulosta mutta harjoitin hieman kuukkelointia ja huomasin että en ole ainoa, joka on päätynyt samaan johtopäätökseen. Seuraava sitaatti on peräisin JE Labsin webbisivuilta, tarkemmin sanoen täältä:

The use of a single speaker was a revelation! Monaural playback is not as simple as flicking the mode switch to mono and hoping for a precise phantom center image. Listening through a pair of stereo spaced speakers introduces phase incoherence that leads to loss of detail and compression of dynamics. There is a wealth of musical information imbedded in the microgrooves of a mono LP. Even the limited bandwidth electrically recorded 78 coarse groove format has information that we have not heard for several years due to improper playback. Pure unadulterated sound - the aural equivalent of B&W images captured by Henri Cartier-Bresson and other fine photographers of that era - with detail, warmth and dynamics to satisfy modern day audiophile requirements. No need to psyche oneself to the illusion of being transported to Carnegie Hall because there is no soundstage to worry about. I now understand why some die-hard mono enthusiasts from the 50s initially claimed stereo was a conspiracy to sell more amps and speakers. The standard achieved at the height of monaural high-fidelity era was great!

Täytyy jatkaa kokeiluja ja etsiä parasta sijoituspaikkaa kajarille. Ehkä pitäisi myös alkaa haeskella yksittäistä Tolppakakkosta, sopiva etunen jo löytyykin. Parittomat yksilöt ovat usein varsin kohtuuhintaisia koska enimmäkseen haetaan pareja ja vielä sellaisia joiden valmistusnumerot ovat lähellä toisiaan. Toisaalta huoneessa harjoitetaan myös stereokuuntelua hopeakiekoilta mutta se ei oikeastaan ole välttämätöntä. Johan täällä stereot ja cd-soittimet löytyy kahdesta muusta huoneesta.

Ruma kuuntelutuoli (30.6.2008)

Tuolijutut Hifiharrastajien forumin laitteistokuvaketjussa (huom. 19.1.2010: ketjun tuolikuvat sittemmin kadonneet) saivat minut miettimään omia kuuntelutuolejani. Musiikkihuoneessa ja olohuoneessa on ollut samanlaiset korkeaselkänojaiset 50-luvun lopun nojatuolit, varsin mukavat mutta molemmissa sellainen ominaisuus että ääni muuttuu riippuen istuma-asennosta. Kun istuma-asento on mukavimmillaan (eli rennossa takanoja-asennossa) niin soundit ovat olleet jonkin verran tukkoiset. Musiikki on kuulostanut parhaalta kun on nojautunut hiukan eteenpäin. Kokeiluluontoisesti siirsin olohuoneeseen vanhan rottinkisen korituolin jossa on matala selkänoja ja joka koostuu enimmäkseen pelkistä rei'istä ja ihmeiden ihme, kuin olisin tehnyt jonkin merkittävän laitteistopäivityksen. Tapahtui yleinen selkiytyminen ja musiikki kuulostaa samalta miten sitten tuolissa löhöääkin. Rumilus jää siis olohuoneeseen. Anteeksi että täällä on tämän näköistä mutta täällä kuunnellaan musiikkia.

Ja vielä tuolin testaamisessa käytetty musiikki:

Weavers - Classics
Gorky's Zygotic Mynci - Spanish Dance Troupe
Leonard Cohen - Various Positions

Nämä olivat hopeakiekkoja, huomenna on ohjelmassa vinyyliä, ainakin Spencer Davis Group - Sittin' and Thinkin'...

Kaiuttimista (2.7.2008)

Tuossa blogin aloitusviestissä en tullut kertoneeksi paljoakaan laitteistossani käytetyistä kaiuttimista mutta noihin mainittuihin Philipseihin tai ainakin samannäköisiin törmäsin juuri muutama tunti sitten tämänpäiväisessä Aamulehdessä. Sivulla B17 on Tarmo Koiviston (Mämmilä) 60-vuotispäivähaastattelu ja sen yhteydessä olevassa kuvassa näkyy Koiviston takana juuri samanlaiselta näyttävä Philipsin pikkukaiutin. Samassa kuvassa näkyy myös kirjahyllyn päälle varastoitu vinyylisoitin jonka päällä näyttäisi olevan jokin paksu kirja joten laite ei ilmeisesti ole ainakaan kovin aktiivisessa käytössä.

Mutta takaisin kaiutinhistoriaan. Kun muutin vuonna 1977 Helsinkiin opiskelemaan ja hankin siellä uuden laitteiston olin jättänyt nuo pikkukajarit ja levysoitin/vahvistinyhdistelmän kotiin veljelleni. Uuteen laitteistoon en ostanut lainkaan kaiuttimia vaan ainoastaan Beyer DT-220 kuulokkeet. Näin tapahtui siksi että, kuten tuolloin oli tapana, asuivat useimmat alkavat opiskelijat kahden hengen soluhuoneissa joten kuulokekuuntelu takasi jonkinlaisen kotirauhan musiikista kiinnostumattomalle kämppäkaverille. Pari vuotta myöhemmin sain sitten oman asuinhuoneen samaisesta opiskelijakolhoosista ja vähän myöhemmin joskus 80-luvun alussa sain ilmaiseksi tuttavalta JVC:n kaiuttimet jotka olivat jääneet yli vanhasta yhdistelmälaitteistosta. Ja siinä kaikki!

Muita kaiuttimia en ole omistanut ennen kuin pari vuotta sitten ostin kaksi paria vanhoja kunnostettuja AR:n vintagekaiuttimia. JVC:t palvelivat 90-luvulle ja menivät sitten varastoon. Lahjoitin ne joku vuosi sitten erään naapurin toisella kymmenellä olevalle pojalle. Toivottavasti hänellä on ollut niistä iloa, olivat vielä kohtuullisen kuntoiset joskaan äänenlaatu niillä ei kyllä mitään high end -tasoa ollut. Olen siis ollut suurimman osan aikaa kuulokekuuntelija, myös JVC-aikoina, ja vasta viime vuosina olen laajemmassa mitassa alkanut siirtyä kaiutinkuunteluun.

Muutama uusi vinyyliäänite (3.7.2008)

Kurkistin pikaisesti kirpputorille, sellaiselle jossa ainakaan vinyylit eivät yleensä paljon vaihdu. Samat vanhat K-Telin kokoelmat, Jason Donovanit sun muut aina myyntipöydissä. Nyt oli kuitenkin yhdelle myyntipöydälle ilmaantunut kourallinen klassista, joista poimin mukaan seuraavat:

Vaughan Williams - A London Symphony (EMI ASD 2740, Sir Adrian Boult, London Philharmonic Orchestra).
Brittiläistä klassista on hallussani kovin vähän joten kaikki täydennykset ovat tervetulleita.

Hector Berlioz - Symphonie Fantastique, Op.14 (Musical Masterpiece Society MMS-2122, Pierre-Michel Le Conte, Orchestre des Théâtre National de l'Opéra, Paris).
Musical Masterpiece Society oli levykerho, jonka julkaisuista monet olivat uusintajulkaisuja joskaan alkuperäisten julkaisujen tietoja ei levykansista koskaan löydy. Tästä teoksesta omistan entuudestaan Vanguardin julkaiseman Wienin valtionoopperan orkesterin äänityksen mutta kun hienokuntoinen vinyyli irtosi yhdellä eurolla niin korjasin tämänkin pois.

Noista levykerhoista luin vuosi takaperin kirjasta Timothy Day - A Century of Recorded Music: Listening to Musical History, joka käsitteli nimenomaan klassisen musiikin levytyshistoriaa mutta en kirjastossa käymättä enää muista yksityiskohtia. Oli mielenkiintoinen kirja joka täytyisi hankkia omaankin hyllyyn.

MMS-julkaisujen tekninen laatu tuntuu olevan vaihteleva enkä ole niitä kauheasti ostanut paitsi jos hinta on hyvin sopiva. Alta kahden euron kun maksaa niin ei ainakaan harmita paljoa jos ei teknisesti aivan parasta laatua olisikaan. Esitykset ovat minun klassisen musiikin kannalta harjaantumattomaan korvaani olleet aika hyviä.

Simon Barere - The Complete HMV Recordings 1934-36 (Archive Piano Recordings APR 7001).
Tästä äänityksestä lisätietoa täältä:
http://classicalcdreview.com/barere.htm

Rock-osasto täydentyi Big Audio Dynamiten albumilla Tighten Up Vol.88. Big Audio Dynamite oli vuonna 1983 Clashista pois potkitun Mick Jonesin uusi kokoonpano jota en ole ennen tainnut kuulla. Tämä on ryhmän kolmas albumi vuodelta 1988.

Nyt ei sitten muuta kuin kiekot pesukoneeseen ja sieltä levylautaselle.

Yllätysisku Tammelan kirpputoreille (4.7.2008)

Tänään iltapäivällä klo 12.00 - 14.30 tein täsmäiskun neljälle kirpputorille Tampereella Tammelan kaupunginosassa. Kohteet ja saalis olivat seuraavanlaiset:

Lähetyskirpputori Fida (Tammelan puistokatu 37)

Täällä oli enimmäkseen vaatteita, muutama hyllymetri kirjoja ja vain kymmenkunta vinyyliä, joista valitsin kotiinvietäväksi seuraavat:

Blues Band - Ready (Blues Band BB-002)
60-luvun brittiläisten r&b-veteraanien toinen albumi vuodelta 1980. Reipasta meininkiä ja halvalla, 50 senttiä!

Buddy Holly Story - The Original Soundtrack (Epic, Hollanti-painos)
Buddy Hollyn piisejä esittää tässä häntä elokuvassa esittänyt Gary Busey eikä hän ihan musikaalisesti lahjaton ollut. Hänellä oli musiikkitausta Epicille albumin levyttäneessä bändissä Carp 1960-luvun lopulla. Olisi siltikin saattanut jäädä ostamatta jos ei hinta olisi ollut 30 senttiä!!

James Taylor - That's Why I'm Here (CBS, Hollanti-painos)
Tämäkin olisi saattanut jäädä ostamatta mutta kun taas pyydettiin 30 senttiä niin oli pakko...

Kirpputoripöydät Tammelantorilla

Täällä ei onneksi ollut vinyyliä, onneksi siksi että oli hellepäivä eikä useimmilla pöydillä minkäänlaista suojaa auringolta. Olisivat vääntyneet piloille todella nopeasti. Hopeakiekkoja kyllä oli, ihan hyvääkin (Purple, Hendrix, Beatles jne.) mutta jätin väliin kun oli vinyylinkiilto silmissä.

Pelastusarmeijan kirpputori (Itsenäisyydenkatu 25-27)

Täältä löytyy melkein aina jotain ja enimmäkseen kilpailukykyisillä hinnoilla, kallein ostamistani 3 euroa:

Beethoven - Symphony No.7, A Major, Opus 92 (Musical Masterpiece Society MMS-33)
10-tuumainen, Zürich Tonhalle-Orchester, Leitung: Otto Ackermann

Percy Sledge - Percy Sledge Vol.2 (Midi MID 20 065)
Hyvä kokoelma saksalaista Star-Collection-sarjaa. Tämä ja entuudestaan omistamani osa 1 kattavat Sledgen kaikki olennaiset Atlantic-äänitykset.

Design - Tomorrow Is So Far Away (Epic 64653, UK, vuodelta 1971)
Ei aavistustakaan siitä mitä tämä on mutta ehkä jotain mielenkiintoista kun Rare Record Price Guide 2006 ehdottaa mintin hinnaksi 30 puntaa. Tämä yksilö tosin on kaukana mintistä...

Michelle Shocked - Short Sharp Shocked (Amigo AMLP 2016, Ruotsi)
Kuulemma ihan kelvollinen levy, ainakin Shockedin ensialbumista tykkäsin joskus 80-luvulla niin että jos vaikka tämäkin menisi.

Täältä ostin myös muutaman kirjan ja paikalla oli Garrard-merkkinen levysoitinkin mutta ei mikään sellainen mikä olisi pitänyt pelastaa talteen, oli semmoinen tosihalvan näköinen sinkkupyöritin.

Bonus Kirppis (Itsenäisyydenkatu 13)

Bonus Kirppiksellä on aina jotain vinyyliä, niin siis nytkin:

Big Audio Dynamite - This Is Big Audio Dynamite (CBS, Hollanti-painos)
Tältä ryhmältä ostin juuri eilen toiselta kirpparilta yhden albumin ja nyt heti löytyi toinenkin. Siis Mick Jonesin Clashin jälkeinen ryhmä. Täytynee ottaa selvää onko näistä mihinkään.

Cat Stevens - New Masters (Deram DES 16010, USA)
Stevensin kakkosalbumi vuodelta 1967 ja päivän kallein ostos, kympin. Tämän albumin jälkeen Stevens vaikeni kolmeksi vuodeksi kunnes teki comebackin vuonna 1970 albumilla Mona Bone Jakon.

Earth Quake - Rocking the World (Beserkley JBZ-0045, USA 1975)
Reipasta live-menoa jo 70-luvun alussa pari albumia A&M:lle tehneeltä San Francisco-ryhmältä. Nuo kaksi ensimmäistä (Earth Quake & Why Don't You Try Me?) ostaisin mielelläni jos jollakulla olisi myydä.

Willie Alexander & The Boom Boom Band - Meanwhile... Back in the States (MCA-3052, USA)
Willie "Loco" Alexander oli paikallinen rock-legenda Bostonissa 60-70-luvun vaihteessa ja nousi rock-trivia-tähdeksi kun hän liittyi Velvet Undergroundiin Lou Reedin paikalle 1970. Hän levytti kaksi albumia 70-luvun lopulla joista tämä on jälkimmäinen ja jotka molemmat olen joskus ennenkin omistanut. Tämä ja yllämainittu Earth Quake ovat osa "kerää uudelleen kauan sitten myymäsi vinyylikokoelma" -projektia joka minulla on ollut työn alla vuodesta 2004.

Billy Vera - The Billy Vera Album (Universe USP 8714)
Tästä en tiedä juuri mitään mutta ostinpahan pois kuleksimasta.

Sibelius - Symphony No.2 (RCA Victrola VICS 1318, UK)
Vähän Sibbeäkin, Stockholm Philharmonic Orchestra, Antal Dorati, äänite vuodelta 1968.

Tällainen siis oli tämänpäiväinen saalistusretkeni ja koska lomaa riittää vielä pari viikkoa teen niitä lisääkin ja raportoin tuloksista tällä palstalla.

Kaiuttimien kanniskelua (6.7.2008)

Tänään testasin LS3/5a-klooneja olohuoneen laitteistossa, vahvistimena siis Nytechin spekseiltään tuntematon integroitu 70-luvun lopulta. Tämä Nytech CA-220 on ajanut isoja AR-12:ia yllättävän hyvin ja tuottanut tukevaa soundia jossa alapääkin on ollut kohtuullisessa kuosissa. Ensimmäinen havainto noiden pienten jalustakaiuttimien kanssa oli se että voluumia sai antaa hyvinkin neljänneksen tai kolmanneksen lisää ennen kuin päästiin samantapaisiin äänenvoimakkuuksiin kuin isoilla pöntöillä. Purplen Machine Head kuullosti kohtuullisen mukavalta mutta ei kerta kaikkiaan suostunut jyräämään yhtä hyvin kuin AR:illa. Miles Davisin Milestones sen sijaan kuullosti upealta.

Nämä kajarit ovat siis olleet musiikkihuoneeni monolaitteistossa ja olen havainnut niiden olevan parhaimmillaan akustisella musiikilla, varsinkin jatsilla ja kevyemmällä klassisella. Nuo kiekot olivat vinyyliä mutta pistin lopuksi vielä pyörimään hopeakiekolta Weavers-kokoelman Classics. Tältä äänitteeltä löytyvä upea stemmalaulanta toimi sekin hienosti. Toisaalta kaikki testatut levyt ovat toimineet hyvin myös AR:n isoilla kaiuttimilla joten kokeilu jäänee vain kokeiluksi. Siltikin, pidän tilanteen tällaisena muutaman päivän ja soittelen lisää mahdollisimman monenlaista musiikkia. Pitäisihän vaihtelun virkistää.

PS: Jos joku odotti tarkkaa analyysiä hifitermein niin turha on odotus, nyt ja myöhemmin. En minä semmoista kieltä osaa, tykkään vain tai sitten en...

Monomaniaa käytännössä (8.7.2008)

Tuo puolentoista viikon takainen Monomaaninen pohdiskelu muuttui pohdiskelusta käytännöksi nopeammin kuin olisin osannut odottaa. Monokeskustelun yllyttämänä ilmaantui Hifiharrastajien forumille myyntiin Quad II (oli ollut tarjolla aiemminkin mutta jäi sillä erää huomaamatta) johon tarrasin kuin sika limppuun. Tänään se sitten saapui ja on tosiaankin hyvin soivassa kunnossa. Kyseessä on sikälikin haluttava yksilö että liitännät on modernisoitu joten sitä on helppo käyttää suoraan myös muiden kuin Quadin oman etusen kanssa (jollaisen omistankin mutta se on alkuperäiskunnossa ja sen liitännät ovat noita brittien hupsutuksia ja vaativat vähintäänkin sopivia väliliittimiä ennen kuin sen voi liittää tämän pariksi).

Niinpä kytkin sen NAD Model 200 -integroidun pre-out liitännän oikeaan kanavaan, ohjasin signaalin balanssisäätimellä oikealle, pistin vanhaa vinyyliä Garrardiin ja kuuntelin. Kaiuttimena kokeilin sekä LS3/5a-kloonia että AR-12:ta. Molemmat toimivat hyvin mutta lopullinen valintä päätyi ainakin toistaiseksi jälkimmäiseen, ensinnäkin siksi että AR-parini toinen kajari ei ole viime aikoina toiminut ihan parhaalla tavalla ollen selvästi vaimeampi kuin toinen, ja toiseksi siksi että AR:n isompi soundi tuntui kuuntelutilassa jotenkin täyteläisemmältä.

Oikean paikan löytäminen yksinäiselle kaiuttimelle oli vaikeampaa kuin luulin. Ensin yritin lähelle huoneen nurkkaa mutta kuullosti heti liian kumealta. Muutaman kokeilun jälkeen löysin varsin tyydyttävän paikan muutaman kymmenen senttiä vasemmalle kuuntelutuolia vastapäätä olevan seinän puolivälistä. Kuuntelutuoli puolestaan on kulmittain kaiuttimen kanssa lähellä laitetelinettä siten että kaiutin on suunnattu hieman ohi tuolista. En tiedä kuinka selväksi tämä tuli mutta viittaan huoneen pohjakaavaan kotisivujeni laitesittelyssä (jonka tietenkin lähipäivinä päivitän).

Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Olen toistaiseksi soittanut sekalaista vanhaa jatsia, rockabillyä, Bob Dylanin varhaisia akustisia albumeja ja Shadowsin rautakitaralankaa. Tulossa on vielä Hendrixin ja Dr. Feelgoodin ensialbumit ja illan lopuksi jotain klassista. Laitteisto tuottaa varsinkin akustisella musiikilla todella vahvan läsnäolon tunnun, huippuesimerkkinä Dylanin kakkosalbumi The Freewheelin' Bob Dylan, joka tosiasiassa on stereolevy mutta kuullostaa muutenkin paljon paremmalta monorasialla toistettuna. En tiedä kuinka paljon on uutuudenviehätystä mukana mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että tässä laitteistossa en jää toista kaiutinta kaipaamaan.

Pahoittelen että kuvia ei ole enempää mutta en ole ehtinyt kuvamaan saati sitten käsittelemään kuvia kun kaikki aika on mennyt kuunnellessa ja kaiuttimia kanniskellessa.

Monomaniaa käytännössä, osa 2 (10.7.2008)

Täällä on kuunneltu niin sinnikkäästi Quadia että aikaa ei edelleenkään Forumille tai Blogiin ole liiennyt. Nyt kuitenkin hieman väliaikatietoja. Kaivoin esille hallussani olevan Quad 22 etusen ihan vain ottaakseni laitteista yhteisen kuvan:

Isompi kuva

Nyt tietenkin tekisi mieli kokeilla käytännössäkin mutta se edellyttänee joitakin lisähankintoja. Kuten seuraavasta kuvasta näkyy ei etunen aivan alkuperäisessä kunnossa ole. Sitä on ilmeisesti hieman modifioitu Suomen olosuhteisiin ja sen takapuolelta tulee tämän näköiset johtovyyhdet:

Isompi kuva

Quad 22 käsittääkseni otti tarvitsemansa virran tolppakakkosesta noiden kuusipiikkisten pistokkeiden (ns. Jones-pistoke) kautta, joissa ilmeisesti kulki myös signaali etuselta päätteelle (vai olenko väärässä?). Noita virtapistokkeita katsellessa voisi luulla asian olevan juuri toisin päin kun 22:n suunnalta tulevat kaapelit jakautuvat kesken kaiken kahtia toisen haaran päättyessä aivan tavalliseen suomalaiseen naarassähköpistokkeeseen ja toisen alkuperäisiin liittimiin. Nyt ilmeisesti tarvittaisiin ainakin naaras-Jones --> uros-RCA välipistoke, jotta signaali saataisiin etuselta päätteelle (toisaalta riittäisi ehkä Jonesin korvaaminen naaras-RCA:lla). Päätteeseen siis on vaihdettu naaras-Jonesin tilalle naaras-RCA. Tässä on kuitenkin liian monta selvitettävää asiaa jotta ryntäisin päätä pahkaa yrittämään 22:n kytkemistä käyttöön. Niinpä, jos joku osaa selvittää tämän liitännän sähköisiä yksityiskohtia, olisin kaikista tiedoista hyvin iloinen. Pikainen kuukkelointikin on jo tuottanut jotain ja huomenna jatkan tutkimuksia.

Monomaniaa käytännössä, osa 3 (12.7.2008)

Edellisen blogimerkinnän Quad 22 etunen pysyy toistaiseksi rekvisiittana mutta muita muutoksia on tapahtunut. Käytössä olleessa NAD:in vahvistimessa tai oikeastaan sen etusessa oli sellainen ongelma että voluumin sai vääntää hyvinkin kello kahteentoista asti ennen kuin päästiin kelvollisille kuunteluvoimakkuuksille. Tässä muutama tunti sitten kannoin makuuhuoneen laitteiston Pioneer SA-700 integroidun musiikkihuoneeseen ja vaihdoin NAD:in paikalle ja nyt soi hyvin jo kello yhdeksässä. Näin ollen tällä mennään toistaiseksi. Haaveissa on kuitenkin jokin sellainen vintage-etunen (tai integroitu jossa pre-out), jossa on mahdollista huomioida RIAA-korjauksen vakiintumista edeltävät taajuuskorjaukset. Mieluusti sen tulisi tietysti olla putkilaite mutta Quadin varhaiset trankkuetusetkin (joiden arvostus näyttää maailmalla vaihtelevan laidasta laitaan) ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Näitä Quadeja ainakin on saatavissa varsin kohtuullisiin hintoihin.

Tänä iltana täytyisi ilmeisesti vielä raahata (26 kiloa) NAD makuuhuoneeseen Pioneerin paikalle ja oikeastaan myös raportoida viimeisimmästä vinyylitäsmäiskusta mutta ehkä palaan siihen huomenna. Niin ja kotisivujen laitteistoesittelytkin pitäisi päivittää mutta niitä varten pitäisi ottaa uusia valokuvia, noita velvollisuuksia riittää...

Halvan vinyylin jäljillä (13.7.2008)

Kirpputorikierrokset jatkuvat. Pari päivää sitten ratsasin muutaman paikan joissa vinyyli on aina halpaa (silloin kun sitä on).

Kierrätyskeskus Ratina (Hatanpään valtatie 3)

Tällä kävin viimeksi puolitoista vuotta sitten ja silloin kaikki vinyyli oli yhdessä pahvilaatikossa ja koostui enimmäkseen Neukkulan vanhoista Melodija-klassisista. Silloin mainostin niitä täällä ja kehoitin hakemaan loput pois koska olivat enimmäkseen hyvää musiikkia ja priimakunnossa. Ehkä joku oli hakenutkin koska siellä oli edelleen sama laatikko mutta enää muutamia kymmeniä kiekkoja, kaikki euron kappale. Tällä kertaa otin talteen seuraavat (tiedot puutteelliset, kyrillisten kirjainten translitterointi on hidasta):

Mozart - Pianokonsertto No.24

Mozart - Pianokonsertto No.22 & Concerto Rondo (K382)

Tchaikovski - Sinfonia No.1 (Gennadi Rozhdestvensky), saattoi olla vikaostos sikäli että sama esitys taitaa kokoelmasta jo löytyäkin, vain erilaisella Kannella.

Elena Obraztsova, mezzo-sopraano tulkitsee Tchaikovskia ja Rimski-Korsakovia

James Dalton, urkuri, barokkimusiikkia Riian tuomiokirkosta

Ja vielä toinen kiekko musiikkia samasta kirkosta, sekä uruilla että kurkulla (ooppera-aarioita)

Tampereen osto, myynti ja antiikki (Papinkatu 20)

Tämä puoti tienaa käsittääkseni elantonsa kuolinpesien tyhjentämisellä. Tarjolla on enimmäkseen huonekaluja, antiikkia ja kirjoja. Vinyyliä on melko vähän, ilmeisesti heillä on joku vakituinen ottaja paremmalle tavaralle mutta kyllä täälläkin aina jotain on. Hinta kaikille vinyyleille on 1.50 euroa. Aukioloajat ovat hieman epätavalliset: arkisin 14-18, lauantaisin 11-15:

Lloyd Cole & The Commotions - Rattlesnakes (Polydor, Saksa)

Jean Michel Jarre - In Concert Lyon/Houston (Polydor, Saksa)

Psychedelic Furs - Midnight to Midnight (Columbia, USA)

Larry Coryell - Eleventh House (Vanguard VSD 79342, Kanada)

Lisäksi tuli muutama klassinen, Eraton julkaisema valikoima Händelia ja Bachia ja kotimaisena Klemetti-Opiston Kamarikuoron Piae Cantiones (Finlandia FA 907)

Siis jälleen hyvää tai ainakin kiinnostavaa musiikkia aika halvalla. Ja ihan meinasi unohtua: tuosta jälkimmäisestä paikasta lähti musiikkikirjahyllyyni Otavan vuonna 1959 julkaisema Suuri musiikkikirja, 1110 sivua informaatiota enimmäkseen klassisesta musiikista.